|
William Piercen muistokirjoitus Victor Gerhard 23.7.2002
Tri. William Pierce, Amerikan kuuluisin ja vaikutusvaltaisin valkoinen rotuaktivisti, kirjailija ja organisaattori kuoli heinäkuun 23. päivä 2002, noin klo. 12 päivällä syöpään, vuoren laella sijainneessa kodissaan Mill Pointissa Länsi-Virginiassa.
William Luther Pierce
National Alliancen, suurimman kansallissosialismista aatteitaan ammentavan järjestön johtajalla, William Piercellä, todettiin syöpä kesäkuun alun tienoilla 2002. Pierce joutui sairaalaan vähäksi aikaa Lewisburgissa Länsi-Virginiassa ja sitten myös hieman pidemmäksi aikaa Beckleyssä Länsi-Virginiassa. Leikkaus ja muu annettu hoito antoivat hieman toiveita paranemisesta, ja näin ollen hän pyysi, että hänen tilansa pidettäisiin tiukasti salassa. Kansallisen päämajan henkilöstö suostui tähän johtajansa vaikeaan pyyntöön ihailtavasti.
Kuitenkin tämän pienen toiveikkaan ajan päätyttyä kävi selväksi, että syöpä oli edennyt liian pitkälle. Hänelle ehdotettiin intensiivistä hoitoa, johon olisi kuulunut myös munuais-dialyysi, koska tämä olisi ehkä pidentänyt hänen elämäänsä vaikkei kuitenkaan paljoa, tehden hänestä silti todennäköisesti työkyvyttömän. Pierce valitsi kuitenkin luonteensa mukaisesti paluun kotiinsa National Alliancen päämajaan kesäkuun 20. päivä viimeistelläkseen tulevaisuudensuunnitelmansa koskien järjestöä ja sen jäseniä ja taatakseen vallan asianmukaisen siirron seuraajalleen.
Turner Diariesin , kuuluisan novellin, joka sijoittuu Amerikan tulevaisuuteen, kirjoittaja Pierce kirjoitti myös novellin Hunter , kummatkin tosin salanimellä Andrew McDonald - joka oli kunnianosoitus hänen skottilaisille juurilleen. Turner Diaries itsessään rekrytoi ehkä enemmän väkeä valkoisen nationalismin aatteeseen kuin mikään muu julkaisu, henkilö, järjestö tai tapahtuma.
Pierce syntyi 1933 Atlantassa, Georgiassa. Hänen varhaiset vuotensa kuluivat enimmäkseen etelässä, erityisesti Teksasissa, missä hän opiskeli vähän aikaa sotakoulussa. Hänen ensirakkautensa näiltä vuosilta oli tiede. Vasta poikasena hän teki erilaisia tieteellisiä kokeita, mm. kemiallisia, vanhempiensa autotallissa ja kellarissa. Hän jatkoi näitä kokeita yksityisessä työpajassaan kuolemaansa asti.
Pierce suoritti maisterin ja professorin tutkinnot fysiikassa Coloradon yliopistossa, suoritettuaan ensin alemman asteen tutkinnon Ricen yliopistossa ja otettuaan vähän aikaa osaa valmentaville kursseille Cal Techissä. Pierce myöhemmin kuvaili lähes totaalista omistautumistaan kokeilleen tutkintojaan varten; hän vietti päivät laboratorioissa ja nukkui työpöytänsä vieressä. Tämän jälkeen Pierce opetti fysiikkaa Oregonin osavaltion yliopistossa vuosina 1962-1966.
Oregonin yliopistossa Piercestä alkoi tulla rodullisesti ja poliittisesti tietoinen, oltuaan alunperin lähes täysin ulkona politiikasta ja ajankohtaisista tapahtumista. Hän kuului myös vähän aikaa John Birch Societyyn. Hänen poliittisen suuntautuneisuutensa nopeasti radikalisoituessa hän lopetti opettamisen ja alkoi perehtyä intensiivisesti politiikkaan, Euroopan historiaan, rotujen välisiin eroihin ja muihin näihin liittyviin asioihin. Hän harkitsi oman kirjansa kirjoittamista omista ajatuksistaan, mutta huomasi pian hämmästyksekseen, että juuri sellaisia kirjoja oli jo kirjoitettu vuosia aikaisemmin, ilman että ne olivat vaikuttaneet suureen yleisöön tai eliittiin. Tämä aiheutti sen, että hän alkoi etsiä muuta tapaa pysäyttää valkoisen rodun tuho.
Näihin aikoihin, vuoden 1966 loppupuolella, Pierce kirjoitti pitkän kirjeen miehelle, joka hänen mielestään teki eniten työtä valkoisten amerikkalaisten hyväksi - American Nazi Partyn johtajalle George Lincoln Rockwellille. Rockwellin pitkällä ja lämpimällä vastauskirjeellä oli koko elämän ajan kestävä vaikutus Pierceen, eikä pelkästään sen poliittisen sisällön takia. Pierce otti tavaksi vastata henkilökohtaisesti moniin kirjeisiin, jotka hänelle lähetettiin koko loppuelämänsä ajan, vakuuttuneena siitä, että monet ihmiset voitaisiiin tuoda valkoisen nationalismin aatteen piiriin sellaisella henkilökohtaisella kyselyihin vastaamisella.
George Lincoln Rockwell
Pierce muutti Washington D.C.:hen vielä samana vuonna, ja vaikkei koskaan virallisesti liittynyt ANP:hen, hän kuitenkin teki läheistä yhteistyötä Rockwellin kanssa monissa projekteissa, kuten toimittamalla puolueen julkaisua, National Socialist World:iä, ja kirjoittamalla siihen. Pierce työskenteli myös ANP:n kirjapainossa ja oppi nopeasti painotyön niksit, joista tuli olemaan hänelle suurta hyötyä tulevaisuudessa. Juuri tuossa kirjapainossa Pierce tapasi ensimmäisen kerran erään toisen Rockwellin yhteistyökumppanin -- miehen, jota hän alkoi välittömästi inhota -- miehen, joka tulisi lopulta potkituksi ulos ANP:stä ja palaamaan murhatakseen Rockwellin.
Kaikkein tärkeintä oli se, että Pierce vietti monia tunteja Rockwellin henkilökohtaisessa toimistossa katselemassa ja kuuntelemassa kun Rockwell hoiti järjestöään. Tämä kokemus tuli myös osoittautumaan erittäin arvokkaaksi tulevaisuudessa.
Rockwellin murhan jälkeen 1967, Piercestä tuli uuden National Socialist White People's Partyn johtaja, joka perustettiin lakkautetun ANP:n tilalle. Vuonna 1970 hän lähti NSWP:stä ja liittyi National Youth Allianceen, joka oli muodostunut Youth for Wallace -kampanjan organisaatiosta, jonka taas alunperin oli perustanut Willis Carto. Monet muutkin vanhoista ANP:n jäsenistä liittyivät samaan järjestöön. Jatkuvat ongelmat Carton kanssa johtivat NYA:n repeämiseen kahteen osaan. Vuoteen 1974 mennessä, Pierce johti uutta osaa jota kutsuttiin nyt National Allianceksi, ja jonka päämaja oli D.C.:ssä. Tämä organisaatio ja sen ideologia on jatkanut lähes muuttumattomana tämän päivän National Allianceen asti.
NA:n varhaisimpina vuosina Pierce yritti vastata jäsentensä henkisiin kysymyksiin ja tarpeisiin perustamalla Cosmotheist Church in, uskonnon jossa yhdistyi NA:n filosofia ja joka painotti ihmisen yhteyttä luontoon sekä valkoisen rodun henkisen ja biologisen jatkuvuuden arvoa. Vastoin valtamedian ja militanttien juutalaisjärjestöjen Cosmotheist Churchiin "pelkkänä verojekkuna" kohdistuvaa kritiikkiä, Pierce ja hänen seuraajansa olivat hyvin vakavissaan tämän uuden uskonnon ja sen filosofian kanssa; itseasiassa jonkin aikaa NA:n jäsenet ja ne keitä kiinnosti enemmän cosmotheismi pitivät aivan omia erillisiä kokouksiaan.
National Alliance alkoi pian julkaista lehteä myytäväksi yleisölle, jonka nimeksi tuli "Attack!". Kun kävi selväksi, että katutappelut ja muu häiriköinti, joka oli ominaista 60-luvulla, oli takanapäin, Pierce julisti taktiikan muutoksen, ei siis kuitenkaan strategian, ja antoi lehdelle uuden nimen, " National Vanquard ". NV oli hienostuneempi lehti, suunniteltu vetoamaan ammattilaisiin ja muihin, joita Piercen mielestä tarvittiin rakentamaan vallankumouksellinen organisaatio. "Attack!"- ja varhaisessa "National Vanquard" -lehdessä Pierce julkisti Alliancen ideologisen perustan; ideologian, joka on kestänyt ajan sille tekemän kokeen ja joka on näytellyt suurta osaa Alliancen pitkäaikaisessa menestyksessä. Vanhat artikkelit ovat saatavilla National Vanquard Books ilta kokoelmassa "The Best of Attack! and National Vanguard".
Vuonna 1985 Pierce muutti Alliancen Washingtonista 400 eekkerin maa-alueelle Mill Pointiin, Länsi-Virginiaan, lähelle Hillsboroa. Yhdessä eristyneimmistä, vuoristoisimmista ja asuttamattomimmista alueista Mississippistä itään, Alliancella oli vapaata tilaa kasvaa ilman paikallis- osavaltio- tai liittovaltiotason häirintää. Tämä liike oli oiva esimerkki Piercen kaukonäköisyydestä. Kun lähes kaikki muut valkoisten asiaa ajavat järjestöt ovat kärsineet eri-asteisista valtion ja lakimiesten hyökkäyksistä, Alliance on saanut olla epätavallisen hyvin rauhassa sellaisilta vastoinkäymisiltä.
Pierce ja NA aloittivat suuren määrän kunnianhimoisia projekteja, jotka oli suunniteltu levittämään heidän sanomaansa, houkuttelemaan uusia jäseniä ja keräämään varoja heidän työnsä kustannusten kattamiseksi. Useimmat projektit olivat nerokkaita vaikuttamisen ja varainkeruun yhdistelmiä. National Vanguard Books, Inc. perustettiin, kun Alliance piti vielä majaansa D.C.:ssä, myymään laajaa valikoimaa kirjoja, jotka ovat tärkeitä valkoisille aktivisteille ja opiskelijoille. Länsi-Virginiassa NVB kasvoi nopeasti kattamaan satoja eri teoksia, vuosittaisen katalogin ja koko ajan lisääntyvän myynnin, jota tarvittiinkin uuden varaston rakentamiseen.
Pierce aloitti myös viikoittaisen radiolähetyksen, joka sai nimekseen American Dissident Voices . Aluksi joukko ihmisiä, varsinkin Kevin Strom, kirjoitti ja hoiti nämä puolen tunnin lähetykset, mutta lopulta tehtävä lankesi täysin Piercen osaksi. Alliance järjesti suuren määrän AM- ja FM -asemia ja lähetyksiä myös lyhytaalto-radiossa. Siitä huolimatta ADV on nykyään siirtynyt lähes täysin internettiin ja kymmenet tuhannet ihmiset kuuntelevat tai lukevat ne joka viikko internetissä, tai saavat sen postiinsa " Free Speech " -julkaisuna.
Alliancen jäsenmäärä kasvoi nopeasti 1990-luvulla. Tätä nykyä jäseniä löytyy jokaisesta osavaltiosta ja joka puolelta maailmaa missä valkoisia vain asuukin. Kasvu johti paikallisjärjestöjen perustamiseen, jotka voivat osallistua Alliancen toimintaan ryhmänä. Joitakin paikallistason koordinaattoreita nimitettiiin myös, vaikkakin Pierce oli enemmän sitä mieltä, että sen tason organisointi ei vielä ollut tarpeellista.
Pierce alkoi pitää kaksi kertaa vuodessa johtajuus-konferensseja löytääkseen uusia johtajia ja tarkistaakseen kasvua ja toimintoja. Alliance alkoi tulla tunnetuksi ammattimaisesta otteestaan valkoisessa aktivismissa, energisestä rekrytoimisesta ja innovatiivisista sanomansa levitystavoista.
Vuonna 1999, Pierce ja Alliance ostivat Resistance Recordsin, joka on white power -musiikin tuottaja ja levittäjä. Pian tämän jälkeen Pierce valvoi myös Nordland Recordsin ostoa, lisäten näin Resistance Recordsin mahtia entisestään. Tuodessaan viime aikoina myyntiin mm. videopeli- " Ethnic Cleansingin", Resistance on kaapannut rodullisesti tiedostavan valkoisen nuorison markkinat ja kerännyt huomattavasti rahaa ja uusia jäseniä Alliancelle.
Alliance, National Vanguard Books ja Resistance Records saivat aikaisen ja elintärkeän läsnäolon internetissä, osoitteissa http://www.natall.com, http://www.natvan.com, ja http://www.resistance.com. Vaikka Pierce itse ei koskaan tullut sinuiksi internetin kanssa (silmävika vaikeutti hänen tietokoneiden käyttöään), tai tietänyt paljoa nuorison white power -musiikkimarkkinoista, hän delegoi taitavasti nämä tehtävät henkilöstönsä jäsenille ja Alliancen jäsenille muualla pitääkseen Alliancen teknologisesti ajan tasalla.
Tänä aikana Pierce myös lujitti siteitään muihin valkoisten asiaa ajaviin ryhmiin Euroopassa, erityisesti British National Party yn ja NPD :hen Saksassa.
Piercen vahva johtamistyyli ja sääntöjen tiukka valvonta auttoi Alliancea kasvamaan ilman sisäisiä ristiriitoja mitkä lopulta repivät kappaleiksi lähes joka toisen valkoisten asiaa ajavan järjestön. Hänen johtaja- ja kommunikointikykynsä, visiot, loppumaton henkilökohtainen sitoutuminen ja älykkyys olivat tärkeimmät voimanlähteet National Alliancen kyvyissä, voimassa ja vaikutusvallassa.
Pierce oli aina kiinnittänyt itseensä paljon Amerikan median huomiota ja antoi haastatteluja niin Amerikan- kuin muunkin maailman medioille. Vuosi sitten professori Robert S. Griffin julkaisi hyvin asiallisen kirjan Piercestä, " The Fame of a Dead Man's Deeds: An Up-Close Portrait of White Nationalist William Pierce ". Kirjaa myy tätä nykyä mm. Amazon.com ja se on tähän asti informatiivisin ja kattavin kirja tai artikkeli mikä Piercestä on kirjoitettu.
Muutamana diagnoosiaan edeltäneenä kuukautena Pierce ja muut huomasivat, että hän oli jotenkin laihempi ja vetäytyneempi kuin tavallisesti. Pierce oli myös maininnut tuntevansa itsensä paljon väsyneemmäksi kuin koskaan aiemmin. Mutta hänen mielensä oli yhtä terävä kuin aina ja Alliancen ollessa kiireisempi kuin koskaan Pierce jatkoi tavallista työtahtiaan -- 12-14 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa -- toimistossaan Alliancen päämajassa.
Piercellä ei koskaan ollut paljoa luottamusta lääkäreihin, koska aina syöpädiagnoosiinsa asti hän oli ollut mainiossa kunnossa. Piercen äiti oli elänyt kahdeksankymppiseksi ja useimmat Piercen tunteneista odottivat hänen johtavan Alliancea ainakin niin vanhaksi. Hänen kuolemansa tuli näin ollen kaikille shokkina.
Kansallisen päämajan henkilökunta ja muutama Alliancen avainjäsen kuten Resistance Recordsin toimitusjohtaja Erich Gliebe ovat jo parhaillaan kansallisessa päämajassa aloittamassa Alliancen johtamisen raskasta työtä ilman sen perustajaa ja ainoaa johtajaa.
Alliance tulee jatkamaan, mutta muutama seuraava kuukausi tulee olemaan vaikeimpia ja ratkaisevimpia koko sen historiassa. Jos se kykenee selviytymään Piercen kuolemasta, se kykenee selviytymään myös kaikista muistakin tulevista ongelmista. Tässä vaiheessa on kyse siitä, tulevatko sen jäsenet sekä kaikki muut aatteelliset valkoiset tukemaan National Alliancea ilman William Pierceä.
(KS. huom! Tämä artikkeli on kirjoitettu William Piercen kuolinpäivänä 23.7.2002, ja sen jälkeen National Alliance on kokenut niin räjähdysmäisen kasvun, että on todellakin sääli, ettei sen perustaja ole ollut enää sitä näkemässä.)
William Pierce: Hänen tehtävänsä Kevin Alfred Strom, 3.8.2002
On surullinen velvollisuuteni ilmoittaa, että opettajani ja ystäväni, William Pierce, kuoli joitakin päiviä sitten. Hän ja minä perustimme American Dissident Voicesin kymmenen ja puoli vuotta sitten, ja hänen toiveensa oli, että jatkan ohjelmaa kun hän ei siihen enään kykene. Niinpä nöyrästi otan tehtävän vastuulleni.
Tri. William L. Pierce, National Alliancen perustaja ja puheenjohtaja, kuoli heinäkuun 23. päivänä 2002, alle kuukauden kestäneen syövänvastaisen taistelun jälkeen. Aina yht'äkkiä koittaneeseen toimintakyvyttömyyteensä asti tri. Pierce jatkoi 80 tuntia viikossa kirjoitus-, puhumis-, julkaisu- ja organisointityötään ympäri maailmaa asuvien eurooppalaista syntyperää olevien ihmisten puolesta, elämäntyötä, joka kesti keskeytyksettä 36 vuoden ajan. Loistaen korkealla aikalaistensa yläpuolella, historia tulee lukemaan William Piercen samaan sarjaan sellaisten miesten kuin Shaw ja Nietzsche kanssa, visionäärinä joka näki selkeästi mitä eurooppalaisesta ihmisestä voisi tulla; ja hänet tullaan myös muistamaan suurena toiminnan miehenä joka konkretisoi ihanteensa organisaatiossa, National Alliancessa, joka tulee jatkamaan tätä tehtävää perustajansa fyysisen elämän päättymisen jälkeenkin.
Enimmäkseen tämän päivän lähetys koostuu puheestani tri. William Piercen muistotilai- suudessa viime lauantaina. Ensimmäiseksi kuitenkin haluan vakuuttaa jokaiselle teistä, että tri. Pierce laati suunnitelmat National Alliancen toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi. Alliancen johtokunta perustettiin vuosikymmeniä sitten juuri sen estämiseksi, että häikäilemättömät ja kunnianhimoiset hahmot, jotka joskus nostavat päitään tällaisina aikoina, eivät pääse vaarantamaan järjestön toimintaa, ja tämä johtokunta, jonka jäsenet tri. Pierce henkilökohtaisesti valitsi, pitää huolen että kaikki Alliancen toiminnot ja kaikki niiden vaatimat muutokset, tehdään sulavasti ja Alliancen tärkeää päätyötä häiritsemättä.
---
Kuusitoista vuotta sitten, tri. William Pierce lausui nämä sanat Havamalista: "Karja kuolee, heimolaiset kuolevat, ja niin täytyy kuolla myös itse. Mutta yksi asia, minä tiedän, ei koskaan kuole -- kuolleen miehen tekojen maine."
Eddan kirjoittajat eivät tarkoittaneet mainetta sanan siinä merkityksessä, jossa se nykyisin tavallisesti ymmärretään. Tänä päivänä, kun puoliksi luku- ja kirjoitustaidottomat toimittajat änkyttävät sanaa "maine", asia jota he tarkoittavat on kuuluisuus -- kuuluisuus, minkä joku saavuttaa naimalla tai eroamalla jostain Hollywoodin tähtösestä tai portosta, tekemällä sensaatiomaisen rikoksen, tai puristamalla kyyneleitä ja rahaa yleisöltä kirjoittamalla tai ohjaamalla "best-sellerin", mikä unohtuu nopeasti kun seuraavan kauden sydäntäriipaiseva trilleri ilmestyy.
"Maine" rotumme ammoisina aikoina eläneille edustajille -- ja jopa vielä iso-isovanhemmillemme -- tarkoitti tunnustusta ja suurta kunniaa, joka saavutettiin hyvin suoritetuista uroteoista. Ja tietenkin, -- ja tämä on erityisen tärkeää -- "kuolleen miehen tekojen maineen", siis kuolleen miehen kansan, hänen rotunsa, jotka toisin kuin mies, voivat olla todella kuolemattomia, elää eikä koskaan kuolla.
Eurooppalaisen rotumme kuolemattomuuden turvaaminen oli yksi William Piercen tehtävän osa -- hänen tekojensa -- osa.
Yksikään mies ei nähnyt selvemmmin rotumme jatkuvan olemassaolon vaarantavaa
uhkaa kuin William Pierce. Yksikään mies ei kamppaillut taitavammin ja
voimakkaammin romuttaakseen vihollistemme genocidaaliset suunnitelmat kuin
William Pierce. Yksikään mies ei kannustanut väkeämme repimään lappuja pois
silmiltään ja nähdä maailma
Rodullinen selviytyminen on absoluuttinen välttämättömyys, se oli "sine qua non" William Piercen tarkoituksessa. Vaatimalla eurooppalaisen ihmisen oikeutta selviytyä, ja luomalla elinvoimaisen ja kasvavan organisaation tuodakseen sen meille, riitti hankkimaan William Piercelle joitain todella voimakkaita vihollisia. Ja hänen ystävilleen ja tovereilleen tämä suuri päämäärä oli tarpeeksi luomaan heidän välilleen koko elämän kestävän uskollisuuden siteen. Mutta rodullisen selviytymisen ymmärtäminen, rodullisen jatkuvuuden ja jopa rodullisen kuolemattomuuden ymmärtäminen, on vasta alku William Piercen tarkoituksen -- William Piercen tekojen -- ymmärtämisessä.
Tri. Pierce näki tulevaisuuden edessämme niin vaarallisena kuin myös äärettömän lupaavanakin. Hän näki, että mies, jopa rotummekin, ja jopa parhaimmat rodussamme, eivät ole päämääriä itsessään vaan jotain korkeampaa.
Juutalaiset maalaavat meistä mielellään tietynlaista karikatyyriä sanomalla, että olemme "valkoisia supremasisteja", että uskomme olevamme ylempiä "yli-ihmisiä" joilla näin ollen on oikeus hallita, orjuuttaa ja tappaa muita mielemme mukaan, omaksi huviksemme. Vaikkakin tuo määritelmä kuvaa paljon tarkemmin Ariel Sharonin asennetta kuin kenenkään muun, valitettavasti keskuudessamme on joitakin kenen aatteet perustuvat tuollaiseen hölmöyteen ja ketkä näin ollen tekevät meille ja Aatteellemme huonoa mainosta, Aatteellemme jota he eivät ymmärrä.
William Piercen visiossa ei niinkään ollut kyse siitä mitä eurooppalainen ihminen on, kuin mitä hänestä voisi tulevaisuudessa tulla.
Kyllä, omien standardiemme mukaan olemme ylempiä -- parhaat joukossamme
kaikkein kirkkaimmin ylempiä. Arjalainen rotu, älyllään ja luovuudellaan
sekä luonteellaan on onnistunut kehittämään korkean asteen sivilisaation ja
saavuttamaan jossain määrin tieteellistä ymmärrystä meitä ympäröivästä
universumista. Mutta se, minkä tri. Pierce kykeni kirkkaasti näkemään, ja
mitä jotkut pinnallisemmat liikkeemme jäsenet eivät kykene näkemään, on että
tämä sivilisaatiomme, oli se kuinka vaikuttava tahansa, ja
Eurooppalainen ihminen on, kahdessa merkityksessä, hyvin paljon samanlainen kuin ne ensimmäiset amphibiset oliot jotka ottivat horjuvia ja epävarmoja askeleitaan kuivalla maalla ja huojuen ja tehottomasti (ja varmasti vailla ymmärrystä siitä mitä tekivät) imivät sisäänsä ensimmäiset henkäyksensä ilmaa.
Kuten nuo oliot murtautuivat ulos siihen asti niitä vanginneesta ympäristöstä, merenpinnan yläpuolelle, niin myös arjalainen ihminen on geologisen aika-asteikon viimeisimpinä mikrosekunteina koskettanut toisen maailman pintaa. Minun ei tarvitse kertoa teille mitä tämä tarkoittaa -- harvojen valittujen uuden sivilisaation rakentamista -- meidän harvojen valittujen -- uuden maailman pinnalle, antaaksemme elämälle itselleen uuden mahdollisuuden uudessa maailmassa, mikäli olosuhteet tai huonot valinnat tekevät tästä nykyisestä elinkelvottoman -- tai tuhatta muuta asiaa.
Vieläkin tärkeämpää kuin muiden maailmojen asuttaminen avaruuden makrouniversumissa, on se, että olemme astumassa uuteen maailmaan myös oman DNA:mme mikrouniversumissa. Sitten Gregor Mendelin aikojen, olemme vuosi vuodelta kasvattaneet tietovarastoamme, joka sallii meidän ohjata ja nopeuttaa oman evoluutiomme kulkua. Sitten Euroopan romahtamisen 1945, ei yksikään kansa ole vielä täysin ymmärtänyt tämän tietämyksen kaikkea merkitystä. Tänä päivänä näyttää todennäköiseltä, että Aasian vähemmän juutalaisten soluttamat eliitit tulevat kohtaamaan tämän totuuden ja saavuttamaan näin ollen maailman hallinnan ja ylivallan muutamassa sukupolvessa -- vallan tuhota ja orjuuttaa meitä mielensä mukaan. Nyt, enemmän kuin koskaan, on tärkeää valkoisille miehille ja naisille saavuttaa uudellleen hallitustemme kontrolli jotta sovelletun eugeniikan voima on meidän hallinnassamme sen aikaa kun ihmisten elämä on rajoittunut tälle planeetalle. Ja minun tuskin tarvitsee kertoa teille niitä monumentaalisia mahdollisuuksia mitä eugeniikka avaa älykkyyden ja ymmärryksen lisäämisessä -- kosmisten ja biologisten katastrofien välttämisessä, luonnon prosessien paremmassa ymmärtämisessä ja teknologisessa voimassa mikä voidaan saavuttaa, ja tuhansia ja taas tuhansia muita, joista useimpia eivät rajalliset mielemme voi edes kuvitella tässä vaiheessa evoluutiotamme -- aivan kuten nuo ensimmäiset amphibiset oliot eivät voineet ymmärtää devonikauden hiekoilla ottamiensa vapisevien askelten avaamia mahdollisuuksia 350 miljoonaa vuotta sitten.
Kriitikot, joilla ei juurikaan ollut ymmärrystä, kutsuivat William Pierceä "antisemiitiksi" ja lokeroivat hänet samaan sarjaan uskonnollisten fanaatikkojen ja obsessiivisten salaliitto-teorioitsijoiden ja muiden hullujen kanssa, joista hän oli kauempana kuin kukaan muu.
William Pierce tiesi, että jotta väkemme voisi saavuttaa sille mahdollisen suuruuden, meidän täytyy saada takaisin oman kohtalomme hallinta. Se tarkoittaa sitä, että meitä hallitseva eliitti täytyy olla omaa väkeämme ja omaa väkeämme varten. Ja hän näki juutalaiset realistisesta, objektiivisesta ja biologisesta perspektiivistä. Hän näki, että rotuna, juutalaiset ovat ainutlaatuisia -- hyvin omituisia parasiitteja jotka korvaavat rotumme eliitin ja johdon omillaan.
Juutalaiset riistävät rodultamme sen, mitä sillä pitää olla, jotta se voisi selviytyä ja menestyä: parhaiden yksilöidemme johtajuuden. Juutalaisten johtamassa yhteiskunnassa parhaat painetaan alas, heitä herjataan, vihataan, vangitaan, karkoitetaan ja tapetaan.
Kuten tri. Pierce huomautti minulle melkein 20 vuotta sitten, se mitä juutalaiset tekevät muille roduille ei eroa juurikaan siiitä, mitä tietyt parasiittiset muurahaislajit tekevät isännilleen.
On olemassa parasiittinen muurahaislaji, jonka kuningatar hyökkää muurahais-yhteisöön, nousee sen huipulle ja ryhtyy sen kuningattareksi sahattuaan ensin pään irti alkuperäiseltä kuningattarelta. Parasiitin hallintaan ottamat työläiset alkavat sitten ruokkia ja kasvattaa emigrantti-kuningattaren munia, mitkä kypsyvät ja joista syntyvät uudet muurahaiset lähtevät valtaamaan muita muurahaisyhteisöjä.
Ilmeisesti kemialliset signaalit (hyvin paljon samalla tavalla kuin televisio- tai radio-signaalit meillä) estävät muurahaisyhteisön työläisiä tunnistamasta kuningatartaan muualta tulleeksi parasiitiksi.
Vieläkin dramaattisempi esimerkki emigranttiparasiitin "kemiallisen signaalin" käytöstä on laji, joka teorian mukaan, käyttää tällaisia signaaleja käskemään isäntäyhteisön työläisiä murhaamaan oman äitinsä. Richard Dawkins kuvailee sen kirjassaaan Geenin itsekkyys näin:
"Mutta päiden irti sahaaminen on raskasta. Loiset eivät ole taipuvaisia voiman käyttöön, jos ne voivat muuten kääntää tilanteen edukseen. Suosikkini Wilsonin kirjassa The Insect Societies on Monomorium santchii."
"Evolutiivisen ajan kuluessa tämä laji on menettänyt työläiskastinsa. Isäntätyöläiset tekevät parasiiteilleen kaiken, jopa kammottavimman teon. Valloittavan loiskuningattaren käskystä ne murhaavat oman äitinsä. Hyväksikäyttäjän ei tarvitse rasittaa omia leukojaan. Se kontrolloi isäntiensä mieltä."
"Yksityiskohtia ei tiedetä, mutta luultavasti se käyttää kemiallista yhdistettä, sillä muurahaisen hermosto on yleensä herkkä niiden vaikutuksille. Jos sen ase todella on kemiallinen, sillä on kavala lääke, jota tiede ei tunne. Sillä se täyttää työläismuurahaisen aivot, ottaaa sen lihakset hallintaansa, houkuttelee sen jättämään syvälle hermostoon syöpyneet tehtävänsä ja kääntää sen äitiään vastaan. Muurahaisille äidin surmaaminen on erityistä geneettistä mielipuolisuutta ja siihen ajavan lääkkeen on oltava todella vaikuttava. Laajennetun fenotyypin maailmassa ei pidä kysyä, miten eläimen käyttäytyminen hyödyttää sen geenejä, vaan kenen geenit hyötyvät."
Todellakin. Moni hoksaa, että juutalainen mediaeliitti myös käyttää tällaista "antennia" ajaakseen meidät itsemurhaan.
Heidän parasiittinen, raha/mielihyvä-maahansidottu olemassaolonsa, suurimpana päämääränä vain manipuloida isäntiään tuottamaan heille kaikki materia mitä hallitsevat juutalaiset tarvitsevat, on anti-Faustilaista, anti-evolutiivista, ja tulee lopulta päättymään suurempaa tietoisuutta, ymmärtämystä ja herruutta kohti kulkevan, pitkän Ylösjohtajavan polkumme lopullisessa ja pysäyttämättömässä tuhossa. Huolimatta sen kimalluksesta ja väliaikaisesta voimasta, polku jota juutalaiset kulkevat, on tyhjä ja haalea, evolutiivinen umpikuja, jonka lopullinen päätepysäkki on sukupuutto ja kuolema. William Pierce tiesi, syvemmällä ymmärryksellä kuin kukaan muu, että heidät täytyy poistaa asemastaan yläpuolellamme, tai kaikki on menetetty.
Hän tiesi, että kaiken sen mitä me rakastamme, kaiken minkä tiedämme jaloksi ja kauniiksi, säilyminen riippuu voitostamme.
Jos häviämme, kaikki uhraukset joita esi-isämme ovat tehneet, ovat olleet turhia -- kuin tomu jota tuuli kuljettaa Ozymandian kuolleessa valtakunnassa, he ja me tulemme vaipumaan täysin unholaan, ja universumi ei enää meitä koskaan saa tuntea. Vain hyvin harva ihminen, jolla on visio, voi nähdä että nämä ovat panokset -- ja koska William Pierce eli, me myös voimme ne nähdä. Aika tulee näyttämään olimmeko me tuon tiedon arvoisia.
Minun on vaikea uskoa, että William Pierce on mennyt pois. Kahdenkymmenen vuoden ajan hän oli opettajani. Hän oli oppi-isäni. Hän oli ystäväni. Vain muutama päivä sitten, hän vielä vitsaili kanssani tehdessään suunnitelmia tulevaisuudelle, josta hän tiesi ettei sitä näe. Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin, kun minä ja vaimoni olimme syöneet illallista hänen kotonaan, hän yllätti meidät vireydellään ja elinvoimallaan 68 vuoden iässä, pyyhkäistessään naisystävänsä jalat tämän alta ja suudellessaan tätä samalla kun he nauroivat ja pyörähtelivät ympäri huonetta stereoista soivan musiikin tahtiin. Tri. Pierce eli -- todellakin eli -- ja antoi kaikkensa väelleen joka päivä 36 vuoden ajan Heräämisensä jälkeen. Olen iloinen, että sain tuntea hänet ja oppia häneltä.
Eilen sain viestin Joseph Prycelta, mieheltä joka antoi meille Call of the Bloodin kauniin musiikin, jossa hän sanoi hyvästinsä tri. Piercelle näillä sanoilla:
"Lepää rauhassa, kunnes et lepoa enää tarvitse, William! Ole rohkealla mielellä, olet yhä sitä mitä olet aina ollut, ja mitä olit, sellaisena tulet pysymään: Meidän tohtorimme! Ja tämä tulee olemaan totta aina sinulle, ja läpi kaikkien maisten aikojen, tämä tulee meille kaikille jotka elämme sinussa, meille, sinun kunniasi heijastuksille!"
William Pierce, kuten aiemmin jo sanoin, piti silmänsä tähdissä. En ole mystikko enkä usko taikuuteen tai yliluonnolliseeen. Uskon, että elämme puhtaasti materiasta koostuvassa universumissa, ja sen objektiivisen tutkimisen pitäisi tuoda meille hämmästystä ja ihmetystä niin paljon kuin kaipaamme, hämmästystä ja ihmetystä jotka ovat suurempia kuin jonkun huijarin tai mystikon proosallisen mielikuvituksen tuotteet, sen lähteen ollessa todellinen. Kuitenkaan en usko liioittelevani sanoessani että William Pierce katselee meitä jostain tuolta tähdistä.
Käsittämättömän suuri universumi loistaa tänne alas meille, meidän yläpuoleltamme, loppumattomana galaksien ja tyhjän pimeyden kenttänä. Sen rakenteessa ja itse Ajan luonteessa, jotka eivät toimi sattumanvaraisesti kuten jotkut uskovat, vaan absoluuttisten lakien mukaan joissa yksi hetki on väistämätön ja välttämätön isä seuraavalle hetkelle, oli kiinteä kaava joka johti Elämän kehittymiseen ei-elävästä materiasta. Aivan yhtä väistämättömästi tietoisuus kehittyi elävien olentojen keskuudessa ja lopulta nousi tietoisten olentojen keskuudessa omanlaisiamme -- oman rotumme -- edustajia Maa-planeetalla. Ja meidän keskuudessamme nousee aina silloin tällöin Suuri Mies, mies joka voi nähdä häämöttävän tulevaisuuden, joka tietää, että meidän pitää tehdä valinta Äärettömyyden ja Olemattomuuden välillä -- mies kuten William Luther Pierce. Sen, että tällainen mies voi nousta keskuudessamme -- että sellaisen miehen syntymä ja elämä oli kiinteästi universumin rakenteessa, tähdissä, aina Ajan alusta asti -- pitäisi antaa meille toivoa, karkottaa pelkoa, sitoa meitä yhteen elämiemme ajaksi ja kutsua meitä antamaan elämiämme jotta matka noihin tähtiin, kulkumme William Piercen Ylösjohtavalla Polulla, voisi alkaa.
Suomentanut Fenrir
|
|
|
