|
Die Fahne hoch - Horst Wessel
SA Sturmführer Horst Wessel (09.10.1907 - 23.02.1930)
Kukapa meistä ei olisi hymissyt Horst Wesselin sävellyksistä maineikkainta, Die Fahne Hochia, joka voitaneen laskea "kaikkien NS-hymnien äidiksi". Mutta kuka Horst Wessel oli miehiään? Valkyyriat noutivat hänet Valhallaan jo varhaisessa 22 vuoden iässä. Hän koki tuskallisen kuoleman kommunistien rynnättyä hänen asuntoonsa ampuen häntä lähietäisyydeltä suoraan kasvoihin. Mitä hän oli tehnyt, joka olisi saattanut oikeuttaa moiseen raakalaisuuteen?
SA (Sturmabteilung) joukko-osasto numero viiden aikaansaavana johtajana Horst oli nöyryyttänyt Berliinin kommunisteja (vuosikertaa 1930) aiheuttamalla näille vahinkoa mitä haitallisemmalla tavalla: hän käännytti rutkasti punikkien harhaanjohdettua nuorisoa kansallissosialismiin. Hänen värväyksensä oli sen verran voitokasta, että punikkien sirppiseuran nuoriso-osasto hupeni vilkkaasti rivimiehistöltään sen taannoisten hyväksikäytettyjen jäsenten siirtyessä marxilaisuuden kuolettavimman vihollisen puolelle. Sisukkaana taistelijana Horst pysyi hengissä ankaria tuskia kärsien muutaman viikon ajan ennen kuin kuolema vapautti hänet helmikuun 23. päivä. Hänet laskettiin lepäämään isänsä viereen Nikolain hautausmaalle, jonne kommunistit kätyrimäiseen tapaansa saapuivat runsaslukuisen rupusakkinsa turvin pilkkaamaan surijoita irstailla hokemillaan ja sinkoilemalla kivenmurikoita hautajaisväen päälle, joiden keskuudessa oli mm. Horstin äiti.
Lyhyen elämänsä viimeiset kuukaudet Horst taisteli rajusti henkensä uhalla tovereittensa kanssa Berliinin kaduilla kansallissosialismin nimeen. Siltikään hänen elonsa ei ollut ainoastaan kommarien luiden pirstomista, vaan hän oli myös erittäin lahjakas säveltäjä. Hänen omalle SA-osastolleen kirjoittama Die Fahne Hoch levisi ripeästi hänen kunniattoman murhansa jälkeen, kohotakseen kansallissosialismin kansallislauluksi, ei ainoastaan Kolmannessa valtakunnassa vaan kaikkialla maailmassa, missä pyyteettömät miehet ja naiset taistelivat pyhän musta-valko-puna -sävytteisen lipun puolesta.
Heprealaisten saatua riemuvoiton Saksasta toisen maailmansodan päätyttyä Horstin laulut julistettiin poikkeuksettomaan pannaan ja tänä päivänä niitä avoimesti rallattava saa suoritettavakseen pakolliset vankeustuomiot aina puolesta vuodesta eteenpäin. Tietenkään pelkkä musiikin kieltäminen ei verenhimoisia hebrealaisia tyydyttänyt, vaan he jopa möyrivät Horst Wesselin ruumiin ylös polttaakseen sen. Vielä tämänkin jälkeen heidän piti romuttaa Horstin hautakivi ja hävittää siitä syntyneet sirusetkin. Tämä on juuri sitä hullua vihaa ja pelottavaa mentaliteettia, joka on hallinnut Saksaa sitten vuoden 1945 ja pyrkii uutterasti dominoimaan koko maailmaa. Mutta heidän lohduttomat operaationsa pyyhkäistä kaikki jäljet Horst Wesselistä ovat olleet silkkaa kariutumisien sarjaa, sillä he ovat kohtalokkaasti erehtyneet samaistamaan aatteen ja materialismin. Horst Wesselin ruumis ja hautakivi olivat ajan hampaan valtakunnassa, jossa kaikki lopulta kuluu loppuun, mutta hänen uhrauksensa, musiikkinsa sekä aate, jota se ylistää, ovat ikuisuuden valtakunnassa ja sen vuoksi niillä on immuniteetti kaikelle fyysiselle, mitä raivotautiset vihollisemme sitten tekevätkään. Horst Wesselin henkinen särkymättömyys marssii tämän päivän SA-joukkojen, skinheadien, rinnalla.
Die Fahne
Hoch
1. Die Fahne
hoch 2. Die Straße
frei 3. Zum letzten
Mal
|
|
|
