Saksalainen kansallissosialismi ja pohjoinen ajatus

 

 

Mikään aate ei Saksalaisessa Kansallissosialismissa esittänyt yhtä määräävää osaa kuin kuuluisa "pohjoinen ajatus". Nykyajan "rappioituneen vallan uudet vahtikoirat" (toimittajat), joita nöyristää työttömyyden, pelko antavat ymmärtää kaiken rodullisen mielipiteen ilmaisun olevan epähumaania ja sairasta. Niinpä aiheesta on tehty tabu, jota ei saa edes objektiivisesti tarkastella joukkotiedotus välineissä!

 

Tarkastelkaamme siis mitä sisältyy saksalaisen Kansallissosialismin "pohjoiseen ajatukseen" ja miksi se sai aikanaan niin paljon kannatusta osakseen. Mikään ei ollut maailmalle vaikeampaa sulatettavaa kuin tämä fantastinen rotubiologialle rakentuva historian näkemys, jonka mukaan kaikki maailman kulttuurit ovat tavalla tai toisella pohjoisen rodun luomia. Saksalaisen Kansallissosialismin suunnattoman mahtipontisuuden, kutsumuksentietoisuuden ja voimantunnon ymmärtämiseksi on välttämätöntä edes pintapuolisesti tutustua tähän myyttiin.

 

Huimaava romanttinen unelma pohjoisesta rodusta esiintyi ensimmäisen kerran 1800-luvun loppupuolella ranskalaisen Gobineaun teoksissa. Saksalaisista tiedemiehistä sitä kehittivät edelleen tunnetut antropologit Bauer, Fischer ja Lenz, amerikkalaisista Stoddard ja Madison-Grant ja englantilaisista miltei täysin saksalaistunut Stuart Chamberlain. "pohjoisen ajatuksen" kuuluisin tulkki on kuitenkin Jenan yliopiston professori Hans Günter, jonka 1922 ilmestynyt suuri teos Rassenkunde des Deutscen Volkes on "pohjoisen ajatuksen" leimuava ohjelmanjulistus - enemmän lyyrillinen ja pateettinen sankarieepos kuin tieteellinen tutkielma. Güntherin teoksen määrätietoinen tendenssi vaikutti Hitleriin herätyksen tavoin ja Mein Kampf -teoksessa esiintyvä historianfilosofia rakentuu täydellisesti pohjoisen rodun kutsumuksen uskolle.

 

Saksalaisen kansallissosialismin rotuajattelun perusteet

 

Güntherin rotuopin mukaan roduntutkimus ei pidä kieltä rodun tuntomerkkinä. Nimitykset germaanit, romaanit, keltit, slaavit eivät siis tarkoita rotuja, vaan ainoastaan kielialueita. Roduntutkimus rakentui biologisille tunnusmerkeille; Eurooppalaiset kansat ryhmiteltiin rotuihin ruumiin pituuden, hiusten ja silmienvärin jne. perusteella. Täten saatiin viisi eri päärotua. Pohjoinen rotu on pitkää, vaaleata, sinisilmäistä ja pitkäkalloista; läntinen on mediterraaninen, lyhyempää, tummatukkaista, tummasilmäistä, ja pitkäkalloista; itäinen eli alpiininen lyhyttä, lyhytkalloista, ruskeatukkaista, ruskeasilmäistä; itäbalttilainen lyhytkasvuista, lyhytkalloista, sinisilmäistä, vaalea- ja karkeatukkaista ulkonevin poskipäin ja dinaarinen pitkäkasvuista, tummatukkaista, tummasilmäistä, lyhytkalloista, levein otsin ja voimakkain kasvonpiirtein.
 

Tässä yhteydessä moni lukija tulee kysyneeksi, mihin kategoriaan sitten me suomalaiset asetumme tässä vanhentuneessa Güntherin kategoriassa. Siteeraan KR:n numeroa 5/97: "...Vihdoin totuudenmukaisen ja viimeistellyn panoksen toi suomalaiseen rotukeskusteluun tiede 200-lehti (4/95) joka totesi silloisessa artikkelissaan että kansainvälisessä BCHS-lehdessä oli julkaistu tutkimus jonka mukaan sveitsiläiset, britit ja suomalaiset ovat geneettisesti samaa alkuperää..." eli eiköhän kategoria liene selvä tämän jälkeen jokaiselle ajattelevalle lukijalle. Siis Güntherin mukaan olisimme siis pohjoisen rodun arkkityyppejä, lukuun ottamatta tietysti lappalaisia ja venäläisiä jatka asuttivat vähälukuisina maatamme ennen tuloamme balttiasta Kanta-Suomeen yli tuhat vuotta sitten ja jotka sittemmin ajettiin kauas Pohjois-Suomeen pois sankarivalloittajien jaloista.
Näiden viiden päärodun lisäksi on Eurooppaan väkisin ympätty paljon ns. vieraita rotuja, jotka luonto on alunperin tarkoittanut aivan muihin maanosiin. Nykyinen median tarjoama kansainvälinen maailmankatsomus näkee ihanteena monikulttuurisen- ja rotuisen yhteiskunnan jossa ovat tabuja kaikki kansallinen ja isänmallinen sanalla alkavat käsitteet. Kyseiset 60-lukulaiset, aikoinaan taistolaisten punikkien harhaanjohtamat oppurtunistitoimittajat ja heidän oppipoikansa eivät käsitä sitä tosi seikkaa, että kun pohjoisen rodun kärsivällisyyttä koetellaan riittävän kauan "suvaitsevaisuudella", niin itsesäilytysvoimat purkautuvat tulivuoren lailla ja vieraat ainekset tullaan raivaamaan Euroopasta pohjoisen rodun häikäilemättömällä päättäväisyydellä!

 

Günther: "POHJOINEN ROTU ON LUONUT KAIKEN MERKITTÄVÄN KULTTUURIN MAANPÄÄLLÄ."

 

Euroopan viidestä päärodusta Günther asettaa pohjoisen rodun kaikkia muita ylemmäksi. Hänen teoksensa on pohjoisen rodun sankaritarina, "arjalaisuuden" voitollinen odysseija.

 

Pohjoinen rotu on Güntherin mukaan osallistunut kaikkien maailman kulttuurien ja maailmanvaltakuntien luomiseen, mitä historia tuntee. Alkukodistaan Luoteis-Euroopasta pohjoisen rodun kansat ovat lähettäneet voima-aallon toisensa jälkeen yli maailman. Pohjoiset heimot ovat alistaneet heikommat kansat valtansa alle ja hallitsevana luokkana luoneet niiden historian. Eri tahoilta maailmaa löydettyjen taideteosten vertaileva tutkimus osoittaa parhaiten pohjoisten kansojen luoman kulttuurin leviämisalueita. (Mainittakoon tässä yhteydessä, että hakaristi esiintyy suomalaisilla Kalevalaisen kauden uskonnollisena auringon symbolina, kuten melkein kaikilla vanhoilla kulttuuri kansoilla.)
 

Güntherin kuvaus nousee välillä aivan runolliseen lentoon. Pohjoisen rodun vaikutusta on sekä egyptiläisillä että babylonialaisilla esiintynyt vaalea ihanne tyyppi. Fryygialaiset jotka rakensivat Troijan, tulivat pohjoisesta, samoin Palestiinaan tunkeutuneet amoriitit. Vanhan testamentin pelätyt skyytit olivat samoin pohjoinen kansa. Vaeltaessaan itään skyytit perustivat Persian ja Pohjois-Intian satumaisen rikkaat ja mahtavat valtakunnat. Koko Intian kulttuuri on vaaleaihoisten ylempien kastien perustama. Günther huomauttaakin, miten kuvaavaa on, että intialainen kastia merkitsevä sana merkitsee väriä. Persialainen Zaruhustra on tyypillisin pohjoisen hengen edustaja ja persialaisten uskonto, jossa hyvän ja pahan, valon ja pimeyden välinen taistelu (Kalevalassa kalevalaisten ja pohjalaisten välinen taistelu) esiintyy pääpiirteenä, on Güntherin mukaan tyypillinen pohjoisen luonteen ilmaus.

 

Pohjoisen rodun suurin saavutus on kuitenkin antiikin kulttuuri. Pohjoiset ihmiset ovat olleet kreikkalaisten kuvapatsaiden malleina. Pohjoisen hengen ylevyys ja pohjoisen rodun valtiastahtoon luonut kreikkalaisen taiteen ja filosofian sekä rautaisen roomalaisen maailmanvallan. Kansainvaellus, pohjoisen rodun viimeinen suuri voima-aalto, loi koko uudenaikaisen Euroopan perustan. Mutta pohjoisen rodun vaikutus ulottuu yli Euroopan rajojen ei ainoastaan itään, Aasiaan, vaan myöskin länteen, Amerikkaan. Sillä viikingit löysivät ensimmäisinä Amerikan ja 1600-luvulla Englannista lähteneet siirtolaiset ovat luoneet sen kulttuurin myös Suomesta tulleet siirtolaiset ovat vaikuttaneet voimakkaasti amerikkalaisen epiikan syntymisessä (vertaa KR, 4/97: "...Kalevala on amerikkalaisen epiikan inspiraatioiden lähde. Monet Amerikan varhaisista asuttajista tulivat Suomen itärajoilta, Karjalan mailta missä Kalevalaa on laulettu vuosisatoja ennen kuin se on kokoon pantu...")

 

Günther: "DEGENERAATIO TUHOAA POHJOISEN RODUN KULTTUURI SAAVUTUKSET"

 

Kuten antiikin, kaikkien muidenkin kulttuurien rappioituminen alkaa pohjoisen rodun heikentyessä ja sen muodostaman valtiasluokan ruvetessa sulautumaan vallattuihin kansoihin. Yhteiskunnassa tapahtuu kehitys aristokratiasta demokratiaan. Tässä on tuhon siemen. Näin syntyvä demokratia on nimittäin luonteeltaan aivan toisenlainen kuin alkuperäinen pohjoinen, vapaiden ja samanarvoisten miesten muodostama demokratia. Sillä nyt eriarvoiset ihmiset ja rodut sekaantuvat keskenään! Tässä tapaamme ensikertaa kansallissosialistisessa aaterakennelmassa niin huomattvaa osaa esittävän ja sovittamattomasti epäkristillisen käsityksen "ylä-" ja "alamaailmasta. (Voidaan kuitenkin sanoa, että liian suvaitsevainen pakolaispolitiikka johtaa vääjäämättä Güntherin "maailmojen" syntymiseen skandinaavisissa yhteiskunnissa)!

 

Ali-ihminen vihaa vaistomaisesti vaistomaisesti hallitsevan rodun ja ihmisluokan johtajakykyä ja toimintatarmoa samoin kuin sen kulttuurillisia saavutuksia. Ali-ihmisen demokratia Güntherin mukaan on ylevän ja alhaisen, korkean ja matalan tasoittamista ja nivelloimista. Ylpeä idealismi katoaa ja tilalle astuu ahdas materialismi, sillä vapauteen päästettyä ali-ihmistä ei mikään kiihota yhtä voimakkaasti kuin rahan himo. Siksi jokaisen kansan historiassa demokraattinen kausi on samalla myös kapitalismin kausi. Rikkaat nousukkaat pääsevät valtaan vanhojen valtiasluokkien kustannuksella. Kapitalismi vuorostaan synnyttää suur-kaupungit, joiden kollektivisoituun elämään itsenäinen ja toimintatahtoinen pohjoinen ihminen ei voi sopeutua. Suurkaupungeissa pääsevät aina alempiarvoiset rodut rodut materialistisineen vaistoineen pinnalle. ja samalla alkaa myös kulttuuri tason aleneminen. Intiassa syrjäytyi ylhäisten kastien elämänmyönteinen ja toimintakykyinen maailmankatsomus buddalaisuuden vallattua alemmat kastit. Persiassa itämaisuus voitti ylevän pohjoisen uskonnon (Zarahustralaisuuden). Ateenassa ja Roomassa siirtokunnista muuttaneet kauppiaat valloittivat valtakunnan korkeimmat paikat. 19. vuosisadalla, Günther väittää, jopa profeetallisesti jos ajatellaan nykypäivää, että pohjoinen rotu on tullut tungetuksi syrjään ja osoittanut taantumusta kaikkialla maailmassa. Tähän on alkuperäisimpänä syynä vapaa mieleisyyden ohella industrialistisen ruumiillisen työn halveksuminen skandinaavisen alkuperäisväestön taholta. Pohjoinen rotu ei viihdy hengettömässä ja mekaanisessa tehdastyössä, joka tuhoaa sen aloite kyvyn ja luomisilon ja siksi valloittavat tylsässä ajatuksettomuudessa viihtyvät alemmat rodut mekaaniset liukuhihna-työpaikat.
 

Koko kansallissosialismin suurin ja niin paljon vastaväitettä herättänyt rodunparannusteoria onkin syntynyt tämän uhkaavan asiantilan johdosta. Kansallissosialismi taisteli väestön kaupunkeihin muuttoa vastaan ja harjoitti voimakasta propagandaa maaseudun, maanviljelyksen ja kotiseudun rakkauden puolesta. Mutta samalla Kansallissosialismi kannatti teollisuuden äärimmäistä rationalisointia, sillä se soi työläisille entistä enemmän hyödyllisesti ja terveellisesti käytettävää vapaa- aikaa. Pohjoisen rodun olemassa olon turvaamiseksi valtio puuttui entistä tehokkaammin myös kansalaisten yksityiselämään. Se valvoi että solmitaan vai rotupuhtaita avioliittoja ja tuki verohuojennuksia, palkinnoilla sekä avustuksilla lapsirikkaita rodullisesti arvokkaita perheitä. Sterilisaatio otettiin käyttöön epäkelvon kansanaineksen lisääntymisen estämiseksi. Ja määrätietoisen, yhdensuuntaistetun kasvatuksen avulla opetettiin kansalle "pohjoisen ajatuksen" mukaista maailmankatsomusta, niin että sen henki ilmenee sekä kansan ajattelussa että tavoissa. Vain täten oli mahdollista uudistaa pohjoinen rotu, saada se jälleen määräävään asemaan ja mikä tärkeintä, kasvattaa maalle uusi puhdasrotuinen hallitseva kerros.
 

On tavattoman hämmästyttävää, että mullistava rodun, veden ja maaperän oppi on syntynyt juuri saksassa. Edessämme on täydellinen paradoksi. Kansakunta-käsitteenä Saksa on näet mitä epämääräisin. Tämä käy erikoisen selvästi ilmi, jos vertaa saksaa sellaisiin maihin kuin italiaan tai ranskaan. Saksa heräsi kansalliseen ja samalla valtiolliseen tietoisuuteensa vasta niin myöhään kuin viime vuosisadalla. Harva muu maa Euroopassa oli sitäpaitsi jo Güntherin rotuteorioitten aikoihin etnisesti niin epäyhtenäinen kuin saksa. Güntherinkin mukaan saksalaisista vain 55% kuului silloin pohjoiseen rotuun. Voi hyvin ymmärtää että muut 45% eivät suhtautuneet millään erikoisella innostuksella heidät alempiarvoisiksi leimaavaan "pohjoiseen ajatukseen". Kuitenkin keksittiin eräänlainen kompromissi sikäli, että kuuluisaa nimitystä "arjalainen" sovellettiin kaikkiin Euroopan viiteen päärotuun. Ja yhteiseksi suureksi viholliseksi kaikille arjalaisille tehtiin juutalaiset.
 

Mikä sitten sai saksalaiset kannattamaan "pohjoista ajatusta" niin yksimielisesti? Koko "pohjoinen ajatus" onkin jonkinlainen valtava pako todellisuudesta illuusioiden maailmaan. Joku on määritellyt sen "goottilaiseksi romantiikaksi".

 

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Saksa oli Euroopan rationalisoiduin, industrialisoiduin ja tieteellisesti kolutuin maa. Ensimmäisessä maailmansodassa ja sen jälkeen länsimainen sivistys oli perusteellisesti tuhota juuri tämän hartaimman ja uskollisimman oppilaansa ja palvojansa. Ei ihme, että Saksan kansan reaktio Kansallissosialismiin oli niin valtava. Kansallissosialismin olemuksessa oli jotakin, mikä tuo mieleen pakokauhun psykoosin. Pois länsimaisen sivistyksen kuolemanvaaran alta! Voitaneen kuitenkin sanoa kansallissosialismin merkinneen Saksan kansalle samaa, mitä "talvisodan henki" merkitsi suomalaisille: kansallisen itsesäilytys vaiston korkeinta ilmausta!

 

SAKSA ANGLOAMERIKKALAISEN RAPPIODEMOKRATIAN PURISTUKSESSA

 

Toisen maailmansodan päätymisen jälkeen alkoi varsinainen saksalaisen kansanhengen lannistaminen, kun perustettiin Saksan uutta nousua estämään tarkoitettu Englannin ja Ranskalaisten rahajuutalaisten hiili- ja teräsyhteisö josta sittemmin, kuten kaikki tietävät, muodostui suomenkin kohtaloksi koitunut EU. Tämä samainen "yhteisö" otti heti tavoitteekseen kaiken sellaisen tiedotustoiminnan rahoittamisen joka korostaisi "ikuisia aikoja" kansallissosialismin pahuutta yms. Yksinkertaisesti siksi että ei pääsisi muodostumaan eurooppalaisista finanssikeinottelijoista riippumatonta suvereenia kansallisvaltiota. Suomen kohtalo on nähtävästi aina ollut ja tulee aina olemaan sidoksissa keskenään, koska kansanluonteemme ovat yhteneväiset ja "kansansielullinen siteemme" on tosiasiassa sen perusteella että me suomalaiset olemme alunperin tulleet tänne pohjoiseen "Kalevalan valtakuntaan" samoilta asuinsijoilta kuin "pohjoiset saksalaiset veljemme". Meidän suomalaisten etuihin siis kuuluu itsestään selvästi se että saksa on vahva "Preussilaisen hengen" läpitunkema suvereeni valtio, joka ei tarvitse vastenmielistä ja nuorisoa rappeuttavaa angloamerikkalaista rappiodemokratiaa- ja kulttuuria vaan elää oman kansan syvistä riveistä kumpuavalla kulttuurisella alkuvoimallaan.

 

Saksalla, niin kuin tietysti Suomellakin on edessään ns. uusi itsenäisyystaistelu jonka tärkeimpänä tehtävänä on siis karistaa kintereiltään angloamerikkalaisuuden viheliäinen kirous, joka on saanut maailmassa enemmän pahaa aikaan kuin kommunismi konsaan. Saksa on nykyisellään yhdysvaltojen ja sitä kautta Englannin ja Ranskan orjasielumainen juoksupoika joka palvelee ainoastaan kansainvälisen keinottelufinanssipääoman asiaa. Suomen etuihin kuuluu ehdottomasti orjankahleensa karistanut vahva saksa, joka antaisi todellisen vastavoiman Suomenkin luonnonvaroja eli metsiä ja turkiksia havitteleville "rodullisille talouskapitalisteille"!