|
Benito "Il Duce" Mussolini Henrik Holappa
Benito Mussolini (29.07.1883 - 29.04.1945)
Benito Mussolini syntyi 29.7.1883 kyläsepän poikana Romagnan maakunnassa, Italiassa. Alkuopetuksensa hän sai salesianmunkkien koulussa ja kävi sitten Forlin kansakoulunopettajaseminaarin. Koulunopettajantoimensa ohella hän esiintyi sosialistisena kansanpuhujana. Sosialistinen politikointi johti hänet ristiriitoihin viranomaisten kanssa ja hän joutui poistumaan maasta ja oleskelemaan useita vuosia ulkomailla. Kotimaahan palattuaan hän sai huomattavan aseman sosialistipuolueessa, jonka jyrkimmän siiven johtomies hänestä tuli. Vuonna 1912 hänestä tehtiin puolueen päälehden "Avantin" päätoimittaja, mutta kun hän maailmansodan sytyttyä alkoi vaatia Italian liittymistä sotaan Itävalta-Unkaria vastaan, hänet erotettiin puolueesta. Mussolini perusti tämän jälkeen oman lehtensä "Popolo d'Italian".
Italian liityttyä sotaan Mussolini astui sotapalvelukseen ja oli rintamamiehenä aina vuoteen 1917 saakka, jolloin hän haavoittui vaikeasti. Mussolini vapautettiin palveluksesta ja hän palasi päätoimittajanpaikalleen. Sodanjälkeisen anarkistisen levottomuuden ja liikehdinnän lopettamiseksi Mussolini loi fasistisen taistelujärjestön. Sen nokkamiehenä Mussolini suoritti lokakuussa 1922 Rooman-marssin. Marssiin osallistui n. 40 000 Mussolinin kannattajaa ja fasistia. Mussolinin kerrotaan sanoneen kuninkaalle: "Joko annatte meille vallan tai me otamme sen väkisin". Kuningas myöntyi välttääkseen yhteenotot ja Mussolini suoritti fasistisen vallankumouksen.
Mussolini sai kuninkaalta tehtäväkseen luoda uuden hallituksen. Aluksi Mussolini oli yhteistyössä vanhan parlamentin ja siinä edustettujen puolueiden kanssa, kunnes Mattieottin murha, johon eräät fasistit olivat syyllisiä, johti kriisiin ja hallitusmuodon ja lainsäädännön täydelliseen uudistamiseen vuoden 1924 huhtikuussa fasististen periaatteiden pohjalta. Fasistinen miliisi perustettiin siihen liittyvine nuoriso- ja naisjärjestöineen. Italian liikenneolot järjestettiin uudelleen ja puolustusvoimia kohennettiin. Mussolinin huomattavimpia aikaansaannoksia oli Pontinisten soiden kuivatus ja siirtomaiden asuttamiseen uhrattiin suuria summia. Hallitusyhteistyössään käytti Mussolini menetelmää jossa hän itse hoiti useitakin ministeritehtäviä. Ulkopolitiikassaan Mussolini tavoitteli Italian kohottamista ensiluokkaiseksi suurvallaksi. Mussolini piti tärkeänä säilyttää hyvät suhteet Englantiin ja Ranskaan. Mussolini hyväksyi kansainliittoajatuksen ja tunnusti Neuvostoliiton vuonna 1924.
Italian suhteet Kreikkaan olivat jännittyneet, sillä italialaiset joukot olivat miehittäneet Korfun syyskuussa 1923. Myös Jugoslaviaan Italia oli kireissä suhteissa, kunnes maaliskuussa 1935 solmittiin ystävyyssopimus. Saksaan Mussolini aluksi suhtautui suopeasti ja kannatti Saksan vaatimuksia Versaillesin rauhansopimuksen tarkistamisesta. Benito Mussolini ja Adolf Hitler tapasivat toisensa ensi kerran Venetsiassa kesäkuussa 1933. Mussolini vastusti Itävallan liittämistä Saksaan, ja tämä viilensi maiden suhteita.
Vuonna 1935 Italia hyökkäsi Abessiniaan (nyk. Etiopia). Kansainliiton julistamat pakotteet Italiaa vastaan rikkoivat Italian ja Englannin välit melkein aseellisen yhteenoton rajoille. Abessinian valtauksen jälkeen keväällä 1936 Mussolini julisti maan liitetyksi Italiaan. Kun Saksa ei ollut yhtynyt pakotteisiin, molempien maiden suhteet muodostuivat nopeasti ystävällisiksi, ja "Rooman-Berliinin -akseli" syntyi. Mussolini kävi ensimmäisen kerran Saksassa valtionpäämiehenä syyskuussa 1937, ja marraskuussa Italia liittyi antikomintern-sopimukseen. Mussolini tuki yhdessä Saksan kanssa Espanjan sisällissodassa Francoa. Münchenin konferensissa syyskuussa 1938, joka pidettiin Englannin, Ranskan, Saksan ja Italian kesken, Mussolini kannatti Saksan vaatimuksia. Kansainvälinen tilanne kiristyi saksalaisten marssiessa Böömiin ja Määriin maaliskuussa 1939 sekä Italian hyökätessä Albaniaan huhtikuussa.
Toukokuun 22. päivänä 1939 allekirjoitettiin Berliinissä Saksan ja Italian liittosopimus, joka vuotta myöhemmin laajeni kolmivaltasopimukseksi Japanin liityttyä siihen. Toisen maailmansodan syttyessä 1.9.1939 Mussolini julisti, ettei Italia liity sotaan ennen vuotta 1942. Saksan nopeasti saavutettujen voittojen myötä ja Ranskan tappion lähestyessä Italia liittyi sotaan 10.5.1940. Italia kärsi tappioita rintamilla ja epätoivoinen tilanne Pohjois-Afrikassa veti myös Saksan Pohjois-Afrikan rintamalle. Akselivallat kärsivät tappion Pohjois-Afrikassa ja liittoutuneet nousivat maihin Sisiliassa alkukesästä 1943. Italia solmi aselevon liittoutuneiden kanssa ja julisti sodan Saksalle syyskuussa. Mussolini oli vangittu ja häntä pidettiin vangittuna eri paikoissa, kunnes saksalaiset laskuvarjojääkärit vapauttivat hänet 12.9.1943. Pohjois-Italiassa Mussolini vielä yritti koota kannattajiaan julistamalleen "uusfasismille". Mussolini nimitti uuden Italian hallituksen, joka säilyi sodan viime päiviin saakka saksalaisten vahvalla tuella. Marsalkka Grazianin komennossa olleilla, Mussolinille uskollisilla joukko-osastoilla ei enää kuitenkaan ollut merkitystä rintamajoukkoina. Liittoutuneiden joukkojen saavuttaessa Saksaa Italiasta käsin Pohjois-Italian puolustus luhistui.
Mussolini yritti paeta yhdessä rakastajattarensa kanssa Sveitsiin, mutta italialaiset kommunistipartisaanit saavuttivat ja vangitsivat heidät Comossa. Benito Mussolini ja Clara Petacci teloitettiin huhtikuun 29. päivänä 1945. Mussolinin ja Petaccin ruumiit tuotiin Milanoon kuorma-autolla ja työnnettiin autosta eräälle torille. Siellä Mussolinin ja Petaccin ruumiita häpäistiin julmilla tavoilla ja heidän ruumiinsa ripustettiin roikkumaan jaloistaan. Benito Mussolini haudattiin rakastajattarensa kanssa vapunpäivänä köyhien hautausalueelle Milanon Cimitero Maggioressa, suurella hautausmaalla.
|
|
|
