SS-Brigadefuhrer Kurt Meyer
SYNTYNYT 23.12.1910 Jerxheimissa
"Panzer" Meyer oli yksi Waffen SS:n merkittävistä jäsenistä osoittaen valioluokan kovuutta, urheutta ja sodankäyntitaitoa. Meyerin isä oli Kaiserin armeijan aliupseeri joka haavoittui kuolettavasti ensimmäisessä maailmansodassa. Peruskoulun jälkeen Meyer opiskeli itsensä kauppiaaksi, löytäen sen jälkeen 1920-luvun lopulla pätkätöitä kavos- ja tehdastyöntekijänä. 1929 hän liittyi Mecklenburgin poliisivoimiin, missä hän työskenteli toukokuuhun 1934 asti. Hänestä tuli natsipuolueen jäsen 1930 ja vain lyhyen aikaa SS:ään liittymisen jälkeen, hänet ylennettiin upseeriksi heinäkuussa 1932. Hänet siirrettiin Hitlerin henkilökohtaiseen henkivartiostoon "Leibstandarte SS Adolf Hitler":iin alkuvuonna 1934. Sotaa edeltäneessä LAH:ssa hän suoritti palvelustaan panssarintorjuntakomppaniassa (Panzerjägerkompanie), ensin joukkueen johtajana ja sen jälkeen sen komentajana.
Puolan sotaretken aikana hän johti Leibstandarten panssarintorjuntakomppaniaa ja otti haltuunsa myös sen moottoripyöräkomppanian lännessä käytyä kampanjaa varten. Hän oli huimapäinen kuljettaja ja mursi n. 18 luuta ja kärsi 4 aivotärähdystä ennen kuin sota saatiin päätökseen. Meyerin maine luotiin Kreikassa huhtikuussa 1941, jossa komentaessaan Leibstandarten tiedustelupataljoonaa, hän teki rynnäkön ja valtasi Klissuran solan. Meyer joutui miestensä kanssa kovan konekivääritulen pysäyttämäksi ja hänen täytyi heittää käsikranaatti omien miestensä kantapäille, joka pakotti heidät rynnäkköön. Siitä huolimatta, tämän kyseenalaisen toimenpiteen ansiosta he saivat yli tuhat vankia ja ainoastaan kuusi Leibstandarten miestä kaatui ja yhdeksän haavoittui rynnäkössä. Seuraavana päivänä Meyer sai vangiksi vielä 11 000 vihollista, minkä ansiosta hänet myöhemmin palkittiin ritarinristillä. Meyer jatkoi tiedustelupataljoonan komentajana Venäjällä ja ansaitsi tammenlehvät ritarinristiinsä osuudestaan Kharkovin takaisin valloitukseen 1943.
1943 Meyer valmistui rykmentinkomentaja-kurssilta lokakuussa. Hänet siirrettiin pois Leibstandartesta ja ylennettiin rykmentinkomentajaksi 12.SS Panssaridivisioona "Hitler jugend":iin, jota oltiin silloin muodostamassa. Hänen nyt jo laaja taistelukokemuksensa ja kiihko antoi paljon kun tästä divisioonasta äärimmäisyyksiin meneviä nuoria hitsattaisiin ensimmäisen luokan taistelumuodostelma. Itse D-päivänä Meyerin rykmentti suuntasi kärkijoukkona divisioonan sijoituspaikasta Evreuxista Normandiaan. Meyer itse ehdotti kenraaliluutnantti Edgar Feuchtingerille, epäröivälle 21.Panzer divisioonan komentajalle, että heidän täytyisi molempien hyökätä Kanadalaisten 3. divisioonaa vastaan ja ajaa se takaisin mereen. Tässä ei onnistuttu, mutta se kuitenkin pysäytti vihollisen etenemisen. Seuraavat pari päivää Meyerin miehet olivat taukoamatta katkerassa taistelussa Kanadalaisten 3. jalkaväkidivisioonaa vastaan, hänen henkilökohtaisen esimerkin innoittamana. Kun Meyerin divisioonan komentaja Franz Witt kuoli 13. kesäkuuta, Meyer otti hänen paikkansa ja hänestä tuli Saksan asevoimien kaikkien aikojen nuorin divisioonan komentaja. Seuraavat kaksi kuukautta hän johti katkeraa ja pitkäaikaista vastarintaa kanadalaisten yritykselle turvata alue ja sen jälkeen eristää Falaisen pesäke. Tämän johdosta Meyerille myönnettiin miekat hänen ritariristiinsä.
Tapahtumasarjan aikana hänen divisioonansa tuhottiin mutta hän itse onnistui pakenemaan Falaisen pesäkkeestä, vain tullakseen belgialaisen maanviljelijän ja hänen poikansa kiinniottamaksi Belgiassa lähellä Namuria alku syyskuussa. Sen jälkeen hänet luovutettiin Briteille.
Sodan jälkeen kanadalaiset syyttivät Meyeriä heidän sotilaiden murhaamisesta, jotka hänen divisioonansa vangitsi Normandian taisteluiden alussa. Joulukuussa 1945 hänet tuomittiin kuolemaan, ensimmäisenä saksalaisena sotarikollisena, vaikkakin tämä valituksen jälkeen alennettiin elinkautiseksi vankeustuomioksi. Vapauduttuaan kuitenkin 1954 huonon teveydentilansa vuoksi, hänestä tuli "Waffen SS:n vanhojen toverien yhdistyksen" aktiivinen jäsen, sekä kirjoitti muistelmansa ennenkuin kuoli syntymäpäivänään suhteellisen nuorena 1960.
Kurt Meyer oli
klassinen esimerkki aggressiivista ja päättäväisestä Waffen SS upseerista.
Hän oli ensimmäisen luokan johtaja, joka puski joukkonsa ja itsensä
äärirajoille saakka. Meyer ei ikinä kieltänyt hänen kansallissosialistisia
näkemyksiään, pysyen ylpeänä kaikesta mitä Waffen SS oli edustanut.
Jaksotuskatselmuksessa Sepp Dietrich luonnehti häntä intohimoiseksi
sotilaaksi, mitä hän todellakin oli. Hieman sodan päättymisen jälkeen
kanadalaisten kuulusteluissa Meyer kuvaili taisteluaan Normandiassa "suurenmoisena
parhaan Wagnerilaisen traditon mukaan". Kun hän kuvaili itsensä ja miestensä
toimia taistelussa, näytti että hän halusi verrata itseään Siegfriediin joka
johtaa soturinsa kuolemaan. |
|
|
