Iisakki Vihtori Iisakinpoika Kosola syntyi Ylihärmän Kosolan talossa heinäkuun 28. päivänä 1884 ja kuoli Lapuan Kosolassa keuhkokuumeen murtamana joulukuun 14. päivänä 1936. Hän oli kuollessaan 52-vuotias. Vihtori Kosolan vanhemmat olivat maanviljelijä Iiisakki Kosola ja Maria Juhantytär Uitto, os. Filppula. Solmiessaan 1883 avioliittonsa he olivat molemmat leskiä. Iisakki Kosolalla oli ensimmäisestä avioliitosta tytär Sanna-Maria, joka kuoli jo 2-vuotiaana 1874 ja pojat Kustaa ja Kalle Kotka menehtyivät kaivosonnettomuudessa Yhdysvalloissa 1894. Iisakki ja Maria Kosolan avioliitossa syntyineistä 9 lapsesta oli vanhin Iisakki Vihtori. Ylihärmässä syntyivät myös Ernest Augusti ja Lempi Maria. Ylihärmän Kosolan kylän Kosolan talo paloi v. 1888. Iisakki Kosola järkyttyi siitä niin, että myi tilan ja muutti Lapualle ostaen Huhtalan talon Liutarin kylästä, n. kaksi kilometriä kirkolta. Iisakki Kosola osti myös Ylisen myllyn ja myöhemmin useita muita myllyjä niin, että hänen hallussaan oli kaikki Huhdan kosken myllyt kahta lukuun ottamatta. Huhtalaa Iisakki Kosola piti vain kaksi vuotta. Lapuan Kosola, Filppula n:o 2, tuli hänen omistukseensa 1890. Lapualla syntyivät lapset Väinö Jalmari, Sanna Irene, Vilho Lauri, Ernst Jalmari, Impi Susanna ja Kustaa Ilmari. Iisakki Kosola kuoli vuonna 1901. Hänen vanhimmasta pojastaan Vihtorista tuli tällöin 17-vuotiaana Kosolan talon isäntä.
Kosola osoitti jo varhain kansallista valveutuneisuutta
Suoritettuaan Orinsbergin maamieskoulun 2-vuotisen kurssin Vihtori Kosola solmi avioliittonsa 1887 syntyneen Elin Olga Katariina Lahdensuon alkujaan Lagerstedt, kanssa. Vihtori Kosola oli ammattinsa osaava maanviljelijä. Sadat maanviljelys- ja karjanhoitonäyttelyistä saadut palkinnot osoittivat hänen ammattitaitoaan ja uurastustaan, erityisesti hän omisti huomiotaan suomalaisen maatiaiskarjan jalostukseen. Vihtori Kosolan maataloudellinen työ ei rajoittunut omaan talonpitoon. Hän osallistui innostuneesti maakunnan maataloudelliseen valistus- ja järjestötoimintaan. Hän oli Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran johtokunnan jäsen ja Etelä-Pohjanmaan maatalouskerholiiton puheenjohtaja. Syvimmän vaon hän kuitenkin kynti yhteiskunnallisella ja poliittisella saralla. Jo ennen täysi-ikäiseksi tuloaan hän oli routavuosina mukana passiivisessa vastarinnassa toimien mm. laitonta asevelvollisuuskutsuntaa vastaan. Suurlakon puhjettua ja Voimaliiton synnyttyä hän oli mukana järjestämässä ampumaharjoituksia. Kun jääkäriliike alkoi, Vihtori Kosola ryhtyi Etelä-Pohjanmaan aktivistijärjestön vanhimman, Alahärmäläisen maanviljelijän Juho Ekolan kehotuksesta värväriksi. Lapuan Kosolasta tuli keskinäinen jääkäri-etappi Etelä-Pohjanmaalla, Vihtori Kosola hoiti tätä vaarallista tehtävää tarmokkaasti ja pelkäämättä. Santarmit pääsivät lopulta hänen jäljilleen ja Kosola vangittiin ja kuljetettiin Pietariin pahamaineiseen Spalernajaan. Sieltä hän vapautui vallankumouksen puhjettua. Kosola oli perustamassa Lapualle vapaaehtoista palokuntaa, suojeluskunnan salaista alkumuotoa. Kun vapaussota alkoi hän kiirehti ensimmäisten joukossa rintamalle osallistuen moniin taisteluihin konekiväärimiehenä ja lopuksi konekiväärikomppanian päällikkönä. Tällöin hän osoitti samaa rohkeutta kuin aktivisti-aikanakin. Vapaussodan jälkeen Kosola osallistui tarmokkaasti Viron vapaussotaa tukevaan toimintaan. Myös Aunuksen ja Vienan Karjalan vapausliikkeiden aikana hän toimi aktiivisesti.
Lapuan liike syntyy
Vihtori Kosola jatkoi kommunisminvastaista taistelua silloinkin kun toiset väistyivät ja väsyivät. Hänestä tuli Martti Pihkalan lakonmurtajajärjestön puuhamies Etelä-Pohjanmaalle ja kun Lapualla syntyi 1929 kommunismin vastainen kansanliike, Kosola oli sen alkuunpanija. Vihtori Kosolasta tuli Lapuan liikkeen ehdoton johtaja. Vallassa ollut porvarihallitus pelkäsi Lapuan liikettä ja sen päättäväisyyttä taistella Suomen kansan puolesta. Niinpä "poliitikot" alistuivat luonteelleen tyypillisen opportunistisesti Kosolan vaatimuksiin ja lakkauttivat kaikki kommunistilehdet ja ryhtyivät valmistelemaan lakeja, joiden tarkoituksena oli kieltää kommunistien julkinen toiminta. Jouduttaakseen näiden ns. kommunistilakien käsittelyä eduskunnassa Lapuan liike järjesti kesällä 1930 12 000 henkeä käsittäneen talonpoikasmarssin Helsinkiin. Senaatintorilla pidetyn paraatin ottivat vastaan Vihtori Kosola, Mannerheim ja presidentti.
Huonosti organisoitu Mäntsälän kapina teki lopun Lapuan liikkeestä. Sisäasiainministeri Arvo Manner lakkautti sen maaliskuun 24. päivänä 1932 toistaiseksi. Toimintakielto vahvistettiin toukokuun 28. päivänä samana vuonna. Lopullisen sanan sanoi korkein oikeus. Se antoi lakkauttamispäätöksen kesäkuun 14. päivänä 1935.
Kansan tahto ei toteutunut täydellisesti
Lapuan liike oli Vihtori Kosolan johtamana saanut aikaan sen minkä vuoksi se oli syntynytkin: Kommunistien vaikutus Suomen valtiollisessa elämässä tukahdutettiin täysin. Talonpoikaismarssin ansiota oli, että kommunistilait tulivat pikaisesti voimaan. Kansan tahto oli toteutunut vai oliko?
Vihtori Kosola hoiti ansiokkaasti spontaanilla tavalla kommunismin ongelman Suomessa. Valitettavasti hän ei huomannut toista epäkohtaa, nimittäin luokkaporvarismin ja vapaamuurareiden ongelmaa. Siksi Lapuan liikkeen tehtävä Suomen kansan tahdon julistajana ja kansallisen valtion synnyttäjänä jäi tavallaan keskeneräiseksi ja luokkayhteiskunta, joka on kansanruumiin virustauti, jäi pysyväiseksi instituutioksi suomalaiseen elämänmuotoon. Saattoihan myös olla niin, että hallitus provosoi Mäntsälän kapinan, jotta "vaarallinen" kansanliike saatiin eliminoitua. Paras tapa tukahduttaa spontaanit kansanliikkeet on tehdä niistä osa vallitsevaa järjestelmää, tuhota johtaja henkisesti, ja asettaa nationalistit valtion valvontaan ns. valeisänmaallisen järjestön avulla. Näin todellakin tapahtui!
IKL luokkaporvariston käsikassarana
Liike on vahva liikkeenä, ei poliittisena parlamentaarisena puolueena. Se nähtiin ja koettiin kun Mäntsälän kapinan jälkeen ilmestyi muutamia omaa egoaan ajavia henkilöitä Lapuan liikkeen raunioille tarkoituksenaan perustaa rappiodemokraatteja ja suurfinanssipiirejä myötäilevä valekansallinen yhdistys Isänmaallinen Kansan Liike (IKL). Yhdistys edusti "sopivasti" ulkomaalaisia poliittisia virtauksia, kansallissosialismia ja fasismia, mutta pysyi visusti erossa luokatonta kansallisvaltiota ajavista vilpittömistä nationalisteista. Järjestö pysyi kaukana Suomen kansasta ja harrasti läheistä yhteistoimintaa "oppineiston" ja luokkaporvariston kanssa. Lapuan liike "parlamentaristettiin" näillä keinoin IKL:n toimesta vaarattomaksi rikaksi rappiodemokratian rokassa. Suomen kansallisille voimille valehdeltiin törkeästi, kun väitettiin IKL:n edustavan Suomen kansan ääntä. Näin kanavoitiin ovelasti ns. "äärikansallismieliset voimat" sisäisesti mädän valtion valvontaan. Suomen kansa alistettiin siis jälleen kerran valheeseen ja palvelemaan juut... vapaamuurari-keinottelijoiden itsekkäitä tarkoitus periä! Vihtori Kosola näki tämän kehityskulun, joka omalta osaltaan oli vaikuttamassa hänen henkiseen ja ruumiilliseen luhistumiseensa. Vaalit osoittivat, ettei IKL:llä ollut enää riittävän karismaattisista johtohahmoa ja järjestön valheellisuus ja vilpillisyys paistoivat läpi eikä IKL näin ollen saanut Suomessa aikaan keskieurooppalaistyylistä massaliikettä. Vuoden 1933 vaaleissa puolue sai vain 14 kansanedustajaa ja vuoden 1939 vaaleissa IKL sai enää 8 kansanedustajaa.
Suurmiehen muisto elää ikuisesti
Kosolan talon lippu laskettiin puolitankoon joulukuun 14. päivänä 1936 vähän yli klo 16. Suuri kansanjohtaja Vihtori Kosola oli nukkunut pois uusiutuneen keuhkokuumeen murtamana. Kun Kosola saatettiin hautaan joulupyhien jälkeen, hautajaistilaisuudesta muodostui valtakunnallinen surujuhla. Yli kaksituhatta henkilöä oli saattojoukossa. Liput liehuivat puolitangossa. Koko Lapua kunnioitti Kosolan poismenoa. Vihtori Kosola oli aikansa kansanjohtaja, joka johti miehiään spontaanisti, puhtaasti kansallisen itsesäilytysvaiston saattelemana. Hän ei ollut ns. parlamentaarisen järjestelmän rappioittama ja niin ollen ei ole epäilystäkään, etteikö Kosola olisi toiminut täysin vilpittömin tarkoitusperin Suomen kansan parasta ajatellen. Se olikin tärkeä syy miksi Vihtori Kosola nautti ehdotonta kansan suosiota ja miksi Lapuan liike käytännöllisesti katsoen määräsi Suomen sisäpolitiikan 1930-luvun alussa. Valitettavasti rappiovoimat saivat jälleen kerran Suomen kansasta selkävoiton, kun Vihtori Kosolasta ei tullutkaan Suomen johtajaa. Kosola oli juureva kansan mies ja hänen johdollaan Suomen kansa olisi varmasti ITSE määrännyt omasta kohtalostaan ja luokattomuuden idea olisi päässyt täysipainoisesti toteutumaan ilman keinottelevaa puolue- ja ryhmäsidonnaisuutta.
KUNNIA VIHTORI KOSOLAN IKUISELLE MUISTOLLE! Kansallinen Rintama -lehti
|
|
|
