|
Kolmannen Valtakunnan vieraana Otteita Olavi Paavolaisen matkakertomuksesta
Olavi Paavolainen oli 33-vuotias osallistuessaan silminnäkijänä Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen vuoden 1936 puoluepäiville Nürnbergissä. Kolmannen Valtakunnan vieraana , hänen kuvauksensa nousevasta Saksasta, oli vuoden 1936 kirjallinen tapaus. Sen myötä myös uusi kirjallisuudenlaji, reportaasi, tuli Suomeen. "Luullakseni Hitlerin Saksa on meille vasta hänen matkakirjansa jälkeen todella aktuaalinen, levottomuutta ja uteliaisuutta herättävä tosiasia," kirjoitti Lauri Viljanen Helsingin Sanomissa 13.12.1936.
Olavi Paavolainen oli erittäin skeptinen ja pessimistinen Hitlerin Saksan suhteen, olihan hän luterilainen sosiaalidemokraatti. Hänen kuvauksensa Kolmannesta Valtakunnasta on silti ihmeen objektiivinen ja asiallinen, mikä johtuu varmaankin siitä, että hän ei ollut altistunut kaikelle sille propagandalle mitä meille vuoden 1945 jälkeen syntyneille on tuputettu koko ikämme. Hänellä oli vain omat henkilökohtaisesta maailmankuvastaan johtuvat ennakkoluulonsa, eikä koko elämän kestänyttä jokaviikkoista Anne Frank - Auschwitz - juutalaisen kansan kärsimys - 6 miljoonaa - sota - natsien maailmanvaltius -ehdollistamista takanaan, kuten tämän päivän ihmisillä on.
Kirja löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista, mutta se on Otavan 1993 julkaisema yhteisnide, joka käsittää siis kuvitetun näköispainoksen Olavi Paavolaisen alkuperäisestä kirjasta vuodelta 1936, sekä kaiketi kirjan Kolmannesta Valtakunnasta antamasta liian positiivisesta kuvasta johtuen pakollisen osuuden "Ja juhlien jälkeen - Esseitä kansallissosialismista", jonka on toimittanut joku Paula Koskimäki.
-- Huom.! Tässä esiintyvät kuvat eivät esiinny kirjassa. --
"Ei ole totta, että meidän aikamme on epäuskonnollinen - pikemmin päinvastoin. Usko on oikea päivän iskusana kaikkialla. Mutta se on syvästi ja sovittamattomasati epäkristillinen.
Kansallissosialismin ja kristinuskon täytyy joutua taisteluun keskenään; muuta mahdollisuutta ei ole. Edellinen on voiman ja massan, jälkimmäinen nöyryyden ja yksilöllisyyden uskonto. Mitään siltaa ei voi olla niiden välillä. Kansallissosialismi ei ime voimaa uskosta tuonpuoleiseen elämään, vaan uskosta tässä maailmassa suoritettaviin tekoihin. Se ei usko kärsimykseen, vaan se uskoo iloon - Kraft durch Freude!"
ALKUSOITTO
"Matka Lyypekistä Nürnbergiin on kuin poikkileikkaus koko Saksasta pohjoisesta etelään. Yövymme jo Halleen peläten kaikkien etelämmässä sijaitsevien kaupunkien olevan puoluepäiville menijöiden ylikansoittamia. Reitti siitä eteenpäin on Saksan kauneimpia. Mikä sopiva alkusoitto tämä maisema onkaan! Olemme keskellä laulujen ja balladien satu-Saksaa. Metsäiset vuoret tulevat yhä lähemmäksi rataa, hedelmätarhat tihenevät, kylät muuttuvat yhä maalauksellisemmiksi, värikkäät georgiinit kasvavat pensaan kokoisiksi, härkävaljakot astelevat hitaasti teillä ja lakkaamatta juna syöksyy kiemurtelevien jokien yli... Naumburgin doomi piirtyy sinistä kukkulaketjua vasten; laulujen ylistämä Rudelsburgin raunioitunut linna kohoaa joesta nousevalla pystysuoralla kallionrinteellä vain kivenheiton matkan päässä! Jenassa meitä tervehtivät julisteet: 'Ein Reich - ein Volk - ein Führer'. Sitten juna lähtee puuskuttaen nousemaan Thüringerwaldin metsäisten vuorten yli. Olemme keskellä tuota tummansinivihreää keijukaisten, kääpiöiden ja hirvien kansoittamaa Märchenwald ia, saksalaista satumetsää... Seison junan viimeisen vaunun perässä laulavien SA-miesten tungoksessa. Väliin tumma kuusirinne nousee niin jyrkkänä pilviseen korkeuteen, että vaunu pimenee; syvissä leikkauksissa kukkivat sinipunaiset kanervat ja kosteat sananjalat kurottuvat melkein sisään ikkunoista; alhaalla ahtaista laaksoista kylät näkyvät valkeiden usvapilvien keskeltä. Probstellasta saakka nousu on niin jyrkkä, että kaksi hakaristein koristettua veturia kytketään junaa työntämään. Sitten alkaa iloinen alamäki, ja vyörymme halki Baijerin aurinkoisen ylätasangon humalaviljelyksineen, barokkikirkkoineen ja luostareineen... Koko matkan on loppumaton laulu ja ilonpito seurannut meitä SA-miehille varatuista vaunuista. Nuo aikamiehet hulluttelevat kuin lomalle lähtevät koulupojat. Syödään eväitä, kiillotetaan vyösolkia, soitetaan huuliharppua ja luuttua ja harjoitellaan uusia lauluja. Haltioitunut pikku poika seisoo suu ihastuksesta auki keskellä vaunua, kunnes kertosäe tarttuu hänen päähänsä, ja hänkin vetäisee sydämensä pohjasta:
Nürnbergissä paistaa aurinko monien sateisten viikkojen jälkeen; on mitä kaunein sää, Führer-Wetter . Kuten aikoinaan keisari Wilhelm 'Kaiser-Wetteristään', Hitlerkin on tunnettu siitä, että sää ei ole koskaan pilannut hänen paraatejaan ja juhliaan!"
"Kaupunki on aivan punainen hakaristilipuista ('Tämähän on kuin Moskovassa toukokuun 1. päivänä', huomauttaa joku hämillisen ilkeästi.) Pienempiä lippuja riippuu jokaisesta ikkunasta, katuvieret on reunustettu tangoilla, joissa eri kaupunkien ja maakuntien värejä kantavat standaarit liehuvat; varieteeteatteri 'Apollo' on peittänyt koko kuusi kerrosta korkean julkisivunsa ylhäältä alas saakka tulipunaisilla hakaristikankailla! Kaupungin ihana vanha arkkitehtuuri on jäänyt melkein näkymättömiin. Pääliikennekadut on suljettu ruskeilla SA- tai mustilla SS-miesten ketjuilla. On huimaavaa ajatella jo yksistään tähän tarkoitukseen komennettujen miesten lukumäärää, sillä miehet seisovat aivan vieri vieressä kyynärpäät toisissaan kiinni! Mikään mahti ei murra tällaista ketjua eikä mikään pääsylippu oikeuta ylittämään täten suljettua katua!"
"Syödessämme tuloateriaa kuulemme takanamme puhuttavan suomea: siellä istuvat professorit Koskenniemi ja Mikkola, jotka samoin kuin Yrjö Kilpinen ovat saaneet henkilökohtaisen kutsun puoluepäiville."
"Istumme jo kahden tunnin kuluttua Oopperassa Kulturtagungissa."
"UUSI PROMETEUS
Kulttuurikokous
Kaupunki on iltapimeässä vaikuttanut synkän dramaattiselta ihmismassoineen, jotka kuohuvat mustien ja liikkumattomien SS-ketjujen takana. Levottomat varjot häilyvät Oopperan aukiolla tulisoihtujen ja paikalle virtaavien autojen valossa. Kaikki aulat ja porraskäytävät ovat vartioketjua täynnä, ja Ehren-Kartemme tutkitaan monta kertaa, ennen kuin olemme päässeet paikoillemme ylimmällä parvekkeella. Ilmakehä viininpunaisen, häikäisevästi valaistun salin tukahduttavassa kuumuudessa on ladattu jännityksellä. Näistä puoluepäivistä on jo ennakolta puhuttu niin paljon ja jokainen tietää, että koko maailma tulee kuumeisesti tarkkaamaan jokaista täällä lausuttua sanaa... Näyttämön seininä ovat suuret hakaristiliput, ja keskelle kukilla koristettua ramppia on asetettu puhujankoroke. Yleisön joukossa on lukuisasti ulkomaalaisia; huomio kiintyy heti upeassa ramppiaitiossa istuvaan kymmenmiehiseen fascistiryhmään. Jännityksen huippu saavutetaan Führerin astuessa sisään keskikäytävää. Kaikki ovat nousseet pystyyn - mutta ainoatakaan huutoa ei kajahda tervehdykseksi. Kuolemanhiljaisuus. Vain kädet tervehtivät.
*
Ohjelman aloittaa Hugo Wolfin 'Prometeus', laulu baritonille ja suurelle orkesterille, jonka tekstinä on Goethen tunnettu, nuorekkaan titaaninen kapinoitsijaruno. Berliinin kuuluisa Filharmoninen, jota johtaa vanha tuttavamme Eutinista, professori Raabe, soittaa suurenmoisesti, ja kamarilaulaja Bockelmannin ääni kaikuu muhkeana, mutta vieläkään ei yhtään suosionosoitusta kajahda katsomosta.
Lavalle astuu itse Alfred Rosenberg, natsien ehkä kiistanalaisin mies, '20. vuosisadan myytin' epäilyttävän kuuluisa kirjoittaja, jonka osuus kansallissosialistisen kulttuuri-ideologian luomisessa ja ulkopolitiikan hahmottelemisessa als leiter der gesammten geistigen und weltanschaulichen Erziehung der NSDAP on ollut arvaamattoman suuri. Kuuluisa ja mahtava mies vaikuttaa kuitenkin ihmeen säyseältä, miltei vaatimattomalta; hänen puhetyylinsä on hillitty, tyyni ja koruton."
"Tieteellinen palkinto sensijaan joutui ansioituneihin käsiin; se annettiin aikaisemmin jo Nobel-palkinnon saaneelle professori Philipp Lenardille Heidelbergistä. Rosenbergin puhe palkinnonjaon yhteydessä oli taas verraton uuden kulttuurin todistuskappale.
Palkintoa, selitti Rosenberg, ei annettu ensi sijassa suurelle tutkijalle, vaan ajattelijalle ja nuorison kasvattajalle. Professori Lenard on Heidelbergissä pitänyt saksalaisuuden lippua korkealla ja opettanut, että 'tiede ei ole kaikkialla samanlaista, vaan vieraat rotusielut synnyttävät myöskin erilaisia tieteellisiä hengenmaailmoita. Eurooppalaisuus ilmenee voimakkaina ideoina ja symboleina, juutalaisuus vertauskuvista köyhänä dogmatisointina ja pseudoloogillisena sanasaivarteluna.' Siksi NSDAP antaa iloiten tämän palkinnon suurelle tutkijalle, ajattelijalle ja Führerin rohkealle kannattajalle toivoen, että saksalainen tiede voi tulevaisuudessa esittää monia samanlaisia tiedemiehiä. -"
"Miksi oli valittu juuri 'Prometeus' alkunumeroksi? Ja oliko 'Pastorali' sinfonia valittu korostamaan virallista rauhantahtoa tässä kulttuurikokouksessa, jossa toisaalta julistettiin maailmankatsomusten välistä leppymätöntä sotaa? - Mietteet keskeyttää ilmoitus: Es spricht der Führer.
Niin moni on minulta kysynyt, kerrottuani Hitlerin persoonallisuuden tekemästä vaikutuksesta: Missä sitten piilee tuo lumousvoima? Mikä saa kokonaisen suuren kansakunnan osoittamaan tälle miehelle täysin jumaloivaa kunnioitusta?
En osaa vastata näihin kysymyksiin muuta kuin: persoonallinen nerollisuus, julistuksen profeetallinen hehku, tahdon tavaton voima. Hitlerin kieltämättä enemmän tai vähemmän koomillisen ulkomuodonkin unohtaa heti kun hän rupeaa puhumaan. Radio antaa muuten aivan erheellisen käsityksen Hitlerin puhetaidosta; on muistettava, että hän aina puhuu kymmenilletuhansille ihmisille, joten ääni aina on radiota varten liian luja ja huutava. Sitäpaitsi täytyy hänet myös nähdä. Kuulijan arvostelukyky palaa aina vasta jälkeenpäin - ja silloin varsin voimakkaanakin! Kuultuani Hitlerin suuren kulttuuripuheen, tämän Appel an Europa, ymmärsin, miksi Hugo Wolfin 'Prometeus' oli pantu ohjelman alkuun. Goethen sanat tulivat etsimättömästi mieleeni... Ihmiset salissa olivat kuin vahaa tuon miehen käsissä! Uusi Prometeus, joka oli noussut kapinaan vanhoja jumalia vastaan ja loi uusia ihmisiä oman kuvansa mukaan:
En tiedä auringon alla
Hitler aloittaa puheensa toteamalla, että maailmassa on nyt tapahtunut kahtiajako, jonka kaltaista tuskin koko historia tuntee. Hänen väitteensä mukaan kaikki suuret maailmankatsomustaistelut ovat johtuneet kansojen olemassaolonvietistä; myöskin meidän päiviemme valtava kahtiajako johtuu näin ollen eri rotujen välisistä taisteluista. 150 vuotta sitten Ranskan vallankumous järkytti Eurooppaa. Vanhat periaatteet sortuivat, ja seuranneessa kaaoksessa, jossa valtiot kuolivat ja kansakunnat syntyivät, paljastuivat eri kansojen rodulliset peruselementit. Kaaos siirtyi politiikasta taloudelliselle alalle. Luokat taistelivat toisiaan vastaan. Kapitalismista, 'joka vuosisatoja oli ollut renki, tulee nyt herra'; välikappaleesta se muuttuu tarkoitukseksi. Jokin Moltke olikin jo ennakoinut aikaa, jolloin 'sotilaat tarttuvat miekkaan pörssiasioiden takia'. Mutta historiantutkimus on takertunut yksityiskohtiin ja erikoisilmiöihin näkemättä todella hallitsevaa lainalaista kehityskulkua. Esim. vasta nyt, kahdentuhannen vuoden kuluttua, voimme nähdä, että syynä antiikin maailman tuhoon olivat kansainvaellus ja kristinusko, antiikin omat aikalaiset eivät sitä saattaneet tajuta. Jokaisella aikakaudella tosin on profeetan ja näkijän lahjoilla varustettuja yksilöitä. 'Ne kansat ovat onnellisia, joiden profeetat eivät ole literaatteja, vaan poliitikkoja!' (Raivoisat suosionosoitukset.) Tällaisia harvinaisia poikkeuksia olivat Freedrik Suuri ja Josef II; heidän ansiotaan on, että Saksa sai suurin piirtein ottaen vain lievän tartunnan Ranskan vallankumouksen kulkutaudista. 'Mutta yleensä on katkeruudella todettava, että vielä tänäänkin vain murto-osa ihmisistä - ja valitettavasti vain murto-osa juuri heidän johtajistaan - käsittää oikein nykyajan historiallisten tapahtumien syy-yhteydet.'
Rajoittamaton yksilön vapaus vie anarkiaan. Kokonaisuus, siis valtio, syntyy vain alistamalla yksilöt ja rajoittamalla vapautta. Valtion edellytys on auktoritatiivinen tahto; demokratia on siksi aina anarkian henkinen perusta. 'Nykyinen demokratia ei ole synnyttänyt ainoatakaan valtiota, mutta kaikki suuret valtakunnat ovat joutuneet häviöön tämänlaatuisen demokratian kautta' (!)
Väitetään, että marxilaisuus ei suinkaan johda anarkiaan, vaan päinvastoin juuri luo täysin uuden ja lujan yhteiskunnan. Kansainvälisyys ja nimenomaan juutalaisuus ei kuitenkaan ikinä voi luoda mitään pysyvää järjestelmää, koska auktoritatiivinen tahto voi syntyä vain veriyhteisyydestä kansakuntaan. (!) Venäjän johtavista miehistä on 98% juutalaisia, jotka eivät ole koskaan olleet työläisiä eivätkä talonpoikiakaan, vaan überzüchtete parasitäre Weltintellektuelle, ylihienostuneita loismaisia maailmanintellektuaaleja. Juutalaisuus on vallanhimoinen ja tyrannimainen, mutta ei luovassa mielessä järjestelykykyinen. Kansanyhteisöjen korkein saavutus ei ole talous, vaan kulttuuri. Jokainen yksilöllisyyttä ja anarkistista vapautta ihannoiva valtiollinen suunta hyökkääkin siksi erikoisen raivokkaasti aikaisempia kulttuurisaavutuksia vastaan. Temppelit, julkiset rakennukset ja taidemuistomerkit hävitetään ensimmäisenä, kuten viimeksi Espanjan tapahtumat todistavat."
"Juutalaisuudelle tunnusomaista on hyökätä pilkan ja ivan asein kansanyhteisöjen pyhimpien arvojen kimppuun. 'Arvossapidettyjen kulttuurihistoriallisten saavutusten pilkkaaminen, kunnioitettujen taidehistoriallisten muistomerkkien tekeminen naurettaviksi, pyhien kulttuurisaavutusten halveksiminen ja niiden kyynillinen parodiointi, kaiken terveen ja luonnollisen ivaaminen, ruman, inhoittavan ja sairaalloisen ihannoiminen on kuvaavaa juutalaisuudelle.' Kulttuurin perustotuuksia on: 'Ihmisellä voi olla sisäinen suhde vain sellaiseen kulttuurisaavutukseen, joka pohjautuu hänen syntyperänsä olemukseen.' Tietenkin hän voi kunnioittaa ja nauttia myöskin vieraiden kansojen sisimmältään hänelle vieraasta taiteesta, jos hän on saanut 'hyvän yleiskasvatuksen'. (!) Juutalainen ei kuitenkaan pysty edes tähän, koska hän syvimmältä olemukseltaan ja joka tapauksessa luovassa mielessä on täysin epämuusillinen, amusisch.
Nyt saavutetaan puheen merkillisin käänne: Luulo, että kulttuurilla ja politiikalla ei ole mitään tekemistä, on yhtä vaarallinen kuin lörpöttely taiteen 'kansainvälisyydestä'. Kulttuurihan oli korkein yhteiskunnan saavutuksista, ja yhteiskunta taas pysyy pystyssä vain lujan valtiovallan avulla. Väite: kulttuuri on riippuvainen taloudesta, voi tuntua ensi silmäykseltä todennäköiseltä, mutta se on sekä väärä että hengetön. Sekä talouden että taiteen edellytyksenä on valtio. 'Poliittinen luomisvoima ilmenee sekä enemmän tai vähemmän pätevissä taloudellisissa saavutuksissa, siis katoavaisuudessa, että myös kulttuurisissa saavutuksissa, siis kuolemattomuudessa.' Kansojen kulttuuri ei riipu kansojen rikkaudesta. Onhan ollut paljon rikkaampia kansoja kuin vanhat kreikkalaiset. (!) 'Jonkun nälkiintyneen filosofin käsinkirjoitettu teos elää kauemmin ihmiskunnan historiassa kuin suurimman kapitalistiöykkärin tuottoisinkaan liikeyritys. - On ollut säveltäjiä, jotka ovat kuolemattomia, vaikka he itse kuolivat nälkäkuumeeseen, ja on ollut Kroisoksia, joiden jokainen inhimillinen toivomus saattoi tulla toteutetuksi ja jotka kuitenkin - ja olkoon Herralle kiitos, että niin on käynyt - ovat täydellisesti kadonneet jälkimaailman silmistä.' (Raivokkaita suosionosoituksia.)
Näin ollen ymmärrämme juurettoman henkisen ja poliittisen anarkismin vihan kulttuuria kohtaan. 'Käsi kädessä poliittisen bolshevismin kanssa käy kulttuuribolshevismi.' Myöskin Saksa sai tuta 'irtipäästetyn ali-ihmisen' hävitysraivon, silloin kun kommunistit sytyttivät valtiopäivätalon. Ihmiskunnan suurimmat kulttuurisaavutukset saavat aina kiittää olemassaolostaan vain sitä hallitsevaa tahtoa, joka luo ja johtaa inhimillistä yhteiskuntaa.Tämä tahto ei ole ainoastaan kaikkina aikoina ollut taiteen suurin työnantaja, vaan myöskin taiteellisen muodon luoja, nimenomaan rakennustaiteessa.
Talous ei ole luonut valtiota, vaan valtion perustajat ovat luoneet toimintansa taloudelliset edellytykset."
"Rikkaus ja köyhyys ovat, kuten kaikki muukin tässä maailmassa, lopultakin vain relatiivisia käsitteitä. (!) Kaikkein köyhin on se, joka ajattelee vain aineellisia asioita! 'Kenen onnistuu johtaa kansa materialistisesta käsityksestä idealistiseen, hän kärsii vähiten ikuisesti-aineellisen painostuksesta.' Marxilaisuus mobilisoi ihmisten aineelliset vaistot saadakseen siten hereille kaikki ne passiiviset massat, jotka eivät osallistu valtion muodostamiseen. Marxilaisuus on herätyshuuto primitiivisille alkuvaistoille jotka eivät ole rakentavia, vaan hävittäviä. 'Rakentaessaan temppeleitä jumalille uskonnot johtavat ihmiset pois ainaisesti toteutumattomaksi jäävistä yksilötoiveista yhteisen ihanteen korkeampaan elämykseen. Ne rakentavat uskolle valtavan muistomerkin, jonka ohitse pintapuolisinkaan ihminen ei voi täysin välinpitämättömänä kulkea, vaan joka muodostuu hänellekin herätykseksi ja ylennykseksi.'
Tärkeintä on joka tapauksessa muistaa, että vain kansakuntaan veriperintein liittyvä kulttuuri on elinkelpoinen. Taiteen ja kulttuurin kehitys ei voi eikä saa olla riippuvainen vain yksilöiden käsityksistä; jokainen yhteiskunta määrää oman taiteensa ja kultuurinsa.
Illan valtavimmat suosionosoitukset saa Hitlerin yhteenveto: 'Kristillisellä aikakaudella saattoi olla vain kristillinen taide, kansallissosialistisella aikakaudella vain kansallissosialistinen.'
Bolshevistisen taidehuijauksen vaihe on nyt Saksassa lopetettu, sillä bolshevistinen ja futuristinen taide oli anarkistista taantumusta. (Mitähän mahtoivat ajatella italialaiset fascistit, joiden maassa futurismi jatkuvasti nauttii virallista suosiota?) Kansallissosialistisen taiteen on palveltava kansanyhteisyyden aatetta. Siksi Kolmas Valtakunta ei enää tule sietämään voitetun rappiomaailman taiteellisia ilmauksia. Wir lieben das Gesunde - rakastamme sitä, mikä on tervettä. 'Kansamme ruumiiltaan ja sielultaan paras osa tulee antamaan taiteen arvoa määräävän mittapuun. Toivomme taiteemme ylistävän tätä kansanosaa. (!) Meidän kauneuslakinamme tulee aina olemaan terveys. Ympärillämme kasvaa uusi sukukunta. Valo, ilma ja aurinko antavat sille uuden ihanteen. Sen ruumiillisessa kauneudessa näemme todellisen uuden taiteen jälleensyntymän. (!) Sen terveys takaa, että uusi taide on sopusoinnussa meidän muun poliittisen tahtomme ja toimintamme kanssa.'
Uutta kulttuuria luodessamme, Hitler lopettaa, emme tyydy vain kansan kasvattamiseen, vaan tahdomme myöskin luoda uusia mahtavia esikuvia, jotka viittaavat tietä uuteen muotoon ja uuteen suureen tyyliin. Siksi kansallissosialismi on määrätietoisesti aloittanut mahtavan rakennustoiminnan. Puoluepäivien juhlarakennuksen Nürnbergissä ovat im gewaltigsten Ausmass ein Dokument stilbildender Art, tyylikoulu Kolmannen Valtakunnan arkkitehtejä varten. Toinen suurtyö on liikkeen pääkaupungin, Münchenin kaupunkikuvan uusiminen. Ja sitten seuraa Berliinin vuoro. 'Sillä inhimillisen työtahdon ainoa todellinen ja katoamaton tulos on taide!'"
"Ensimmäisenä iltana Nürnbergissä olemme kulttuurikokouksessa, salissa, jossa on vain 'arjalaisia' tai heidän arvoisikseen katsomiaan kutsuvieraita ja jossa yli-ihmisten valittu rotu sanelee suuret kultuuriset tunnussanansa. - Seuraavana päivänä olemme kokouksessa, jossa samainen valittujen joukko julistaa sodan ali-ihmistä vastaan."
"GOG JA MAGOG Puoluekongressi 10.9.
Kuuluisa Luitpold-Halle, jossa puoluepäivien kongressit pidetään, on tämän vuoden juhlia varten uusittu. Tyypillisempää huoneistoa nykyajan polittisia meetingejä varten ei voi kuvitella! Totisesti ei tällainen rakennus ole tarkoitettu 'ikuisuutta' varten; koristelu, värit, valaistus - kaikki on luotu palvelemaan vain tämänpäivän jumalaa, korostamaan viimeistä iskulausetta, alleviivaamaan hetken huumiota ja innostusta, kaiuttamaan juuri siinä silmänräpäyksessä puhujan aivoihin iskostunutta totuutta...
Valtavan hallin sisustus on kuin räikeintä metallimusiikkia, messinkitorvien, rumpujen ja helistimien villejä ja barbaarisia fanfaareja. Pääväreinä ovat räikein tulipunainen ja kirkkain vaalea kulta. Koko suunnattoman pitkä ja suhteellisen kapea halli on jaettu ohuen suorakaiteen muotoisilla pylväillä kolmeen laivaan kirkon tapaan. Pylväiden leveät, kultaisten kaksoiskotkien ja tammenlehtiseppeleiden koristamat sivut ovat punaiset; kapeat sivut taas ovat kullatut. Valonheittäjät on sijoitettu ylhäälle pylväiden väliin. Tulipunainen kangas, jota koristaa jättiläiskokoinen, kullatun seppeleen ympäröimä musta-valkoinen hakaristikuvio, peittää äärettömän suuren peräseinän. Katto muodostaa ihmeellisen vastakohdan tälle pakanalliselle loistolle. Se on ilmavaa, hauraansinistä kangasta, jonka kullatut paksut köydet jakavat suuriin ruutuihin. Pylväiden välissä riippuu poimutettuja, sinertäviä ja kultaisia suikaleita, jotka niiden taakse peittyvän ilmanvaihtojohdon vaikutuksesta lakkaamatta hiljaa värisevät... Luitpold-Hallessa on kieltämättä toteutettu natsien juhlarakennuksiinsa tavoittelema tyyli, jonka pitäisi olla die Gestalt der Feier und der Rahmen der Kundgebung, juhlan ja julistuksen tyyli.
Halliin mahtuu 28 000 henkeä. Puhujankoroke jakaa salin kahteen osaan; sen taakse jäävä osa on huomattavasti ylempänä muuta salia, ja siellä istuvat kasvot yleisöön päin puolueen johtohenkilöt, orkesteri ja kuorot, lukemattomat kimaltelevat standaarit, liput ja viirit taustanaan. Sinne on myöskin sijoitettu nyt ensimmäistä kertaa käytännössä olleet urut, jotka ovat Euroopan suurimmat. Teknillisesti ihailtavinta Luitpold-Hallessa on ilmanvaihtojärjestelmä; jotkut kongresseista kestivät neljäkin tuntia, ja salin ilma pysyi ihmismassoista huolimatta koko ajan raikkaana ja miltei vilpoisena.
Jokainen kongressi alkaa samalla komealla näytännöllä: sadat jäykät, kaikkia Valtakunnan SA-piirikuntia edustavat standaarit kannetaan juhlallisessa saatossa marssin pauhatessa läpi salin välkehtiväksi ryhmäksi puhujanlavan taakse. Ennen puheiden alkua orkesteri esittää jonkin klassillisen musiikkikappaleen. Tällä kertaa oli valittu Weberin 'Noita-ampujan' alkusoitto - muuten kappale, joka on Kolmannessa Valtakunnassa harvinaisessa suosiossa.
Kunniavieraiden vakinaiset paikat ovat aivan puhujanlavan edessä. Hitler, Goebbels, Julius Streicher,, Rudolf Hess, Göring, Rosenberg, sanomalehdistön päällikkö Dietrich, SA:n komentaja Lutze ja SS:n komentaja Himmler sekä lukematon joukko pienempiä kansallissosialistien suuruuksia istuu suoraan vastapäätä ensimmäisellä tuolirivillä.
Silmä silmää vasten Kolmannen Valtakunnan kasvojen kanssa!
*
Tulen aina muistamaan tämän kokouksen historiallisen tunnelman. Rosenbergin ja Goebbelsin puheita oli tiedetty odottaa, mutta niiden ennenkuulumattoman rohkea sisällys lienee ollut jokaiselle yllätys. Kaikki tunsivat, että näiden tuntien aikana täällä luotiin länsimaiden historiaa. Jännitys nousi välistä sietämättömäksi, kun ajatteli, että koko maailma samalla hetkellä kuunteli vihaten tai innostuen jokaista näiden miesten lausumaa sanaa ja että heidän jokainen tässä punaista ja kultaa, säkenöivässä temppelissä sinkoamansa ajatus oli tulikipinä, joka singahti ruutitynnyrien yllä... Saksa kuulutti olevansa valmis taisteluun 'maailman vihollista' vastaan. Nyt ei ollut kysymyksessä mikään suuruudenhullu sotilaallinen seikkailu, vaan kahden maailmankatsomuksen välinen sovittamaton ristiriita oli tämän uhkarohkeuden ja julkisen uhman takana. 'Bolshevismi on sovittamaton. Myöskään kansallissosialismi ei tunne sovittelua.'
Die weitere Entwicklung und Entscheidung dürfte also klar sein. Der Bolschewismus muss vernichtet werden! - ratkaisu on selvä: bolshevismi on hävitettävä.
*
Rosenberg esittää puheensa tavalliseen vakavaan ja rauhalliseen tapaansa. Maailman politiikan 'vanhat guvernantit' eivät vieläkään ymmärrä, että bolshevismin siemen piilee jokaisessa suurkaupungissa, niin Pariisissa, Lontoossa ja Madridissa kuin Kantonissakin. Niissä asuvat ihmiskunnan 'alimaailma' ja sadattuhannet 'juurettomat intellektuaalit demagoogit', jotka yhteiskunnallinen hätä ja alemmuuden tunto saa riemulla vastaanottamaan bolshevistisen julistuksen. Hitler käsitti jo 16 vuotta sitten, että hänen taistelunsa oli kerran kehittyvä maaailmantaisteluksi. Nykyinen Saksa tulee väsymättömästi jatkamaan kansojen herätystyötä. Maailmansota saattoi ihmiset poliittisesti ja sosiaalisesti epätoivoon ('mihin kansalle vihamielinen kapitalistinen elämänmuoto myös huomattavasti vaikutti'). Se nostatti pinnalle haaveilijoita, jotka uneksivat ihmisyysihanteista, luokattomasta yhteiskunnasta ja maailmantasavallasta. Näiden idealistien ja fantastien - heidän perikuvansa on puolijuutalainen Kerenski - valtaanpääsy on ensimmäinen ja vaarallisin bolshevistisen kumouksen porras. Silloin avataan vankiloiden ovet ja aseistetaan siten vapautetut rikollisjoukot. Terrorin ja kansalaissotien kausi alkaa, ja tarpeettomaksi käynyt demokratia heitetään nyt yli laidan.
Espanja on tästä kehityskulusta tuorein esimerkki. Vaikka tämä kehitys toistuukin kaikkialla horjahtamattomasti, olisi väärin puhua mistään abstraktista 'maailmanpoliittisesta laista'. (Miksi väärin?) Juuri tämä säännöllisyys osoittaa, että tapahtumilla on keskusjohto. Ja johdon muodostavat juutalaiset! Kaikki kahdenkymmenen vuoden aikana (entä sitä ennen?) syntyneet vallankumoukset on johdettu Moskovasta käsin, ja Moskova on samaa kuin juutalaisuus. Vain yhdellä ainoalla poliittisten muistelmien kirjoittajalla, Englannin Berliinin-lähettiläällä, lordi d'Abernonilla, on ollut rohkeutta sanoa tämä asia suoraan julki.
Nyt Rosenberg pääsee puheensa sensaatiopitoisimpaan, niin suurta huomiota herättäneeseen kohtaan. Kuvaamattoman ivallisella rauhallisuudella ja pirullisesti korostaen jokaista Sohnia hän lukee 'juutalaisten rikollisten listan', jossa ristimä-, isän- ja sukunimet sekä virka-arvot mainiten luetellaan kaikki Neuvosto-Venäjän korkeimmat juutalais-syntyiset valtionvirkailijat... Stalinkaan ei saa armoa, sillä 'hänen inspiroijansa ja myös virallinen sijaisensa on hänen juutalainen appensa Kaganovitsh. Loppumattomalta tuntuvan listan monotoninen esitys on todella tehokas. Vain harvoin Rosenberg taittaa sen jollakin välihuomautuksella, esim. kosketellessaan punaista armeijaa, jossa on vain kaksi juutalaista kenraalia. Eräiden Talmudin säännösten takia juutalainen ei mielellään ryhdy sotilaaksi, mutta juutalaisista kokoonpantu ns. poliittinen valtuuskunta määrää kuitenkin koko punaisen armeijan hengen. Listan luettuaan Rosenberg omistaa vielä erityisen hyökkäyksen Litvinovia ja samalla Kansainliittoa vastaan. - Rosenbergin yhteenvetona on: bolshevismia vastaan voidaan taistella menestyksellisesti vain tuhoamalla myös juutalaisuus. Bolshevismi on juutalaisen maailmanvallankumouksen muoto, jättiläismäinen 'messiaaninen' yritys kostaa eurooppalaisille ja myöskin kaikille muille vierasrotuisille kansoille..."
"Kohta kohdalta Rosenberg käy tämän jälkeen läpi Sowjet-Judean maailmankatsomusohjelman valheellisuudet ja petokset. Se on rotukiihkoinen, sillä se yllyttää neekereitä valkoihoisia vastaan, kansallisuuskiihkoinen, sillä se yllyttää vähemmistökansallisuuksia vetoamalla niiden kansallisiin vaistoihin; kapitalistinen, sillä se omistaa maailman suurimman armeijan; eikä se suinkaan ole toteuttanut proletariaatin diktatuuria, vaan päinvastoin opettanut Ranskan kommunistit laulamaan Marseljeesia ja palvomaan trikoloria! Nimenomaan sotilaallisesti se on kaksinverroin vaarallinen: sillä on käytettävissään sekä puna-armeija että maailmankaupunkien aseistettu köyhälistö. - (Sotilaallisen kysymyksen yhteydessä Rosenberg hyökkäsi kommunistisista solutuksista syyttäen niin ankarasti Tsekkoslovakiaa ja Romaniaa vastaan, että molemmat valtiot myöhemmin esittivät virallisen vastalauseen.)
Rosenberg lopettaa: 'Berliini on tänään Euroopan olemassaolon ja tulevaisuuden suojelija.' Olympialaisten aikana tuhannet soihdunkantajat toivat jalossa kilpailussa rauhan tulen Berliiniin, mutta samalla aikaa rikollislauma vei hävityksen soihtua kansasta toiseen. Nykyisin puhutaan jälleen paljon Euroopasta ja länsimaiden kulttuurista. Tälle kulttuurille Moskova on julistanut elämän ja kuoleman sodan. 'Me kaikki Saksassa ylpeilemme siitä, että bolshevismi ja rikollinen juutalaisuus on saanut ratkaisevan vastustajan Führeristä ja liikkeestämme!'"
"Kolmannen Valtakunnan virallinen arvojärjestys on: työläinen, talonpoika, porvari. Hitler on sanonut: 'Elämäni suurin ylpeyden aihe on voida sanoa kuollessani: Olen taistellut saksalaisen työmiehen takaisin Saksan Valtakunnalle!' Rosenberg määrittelee Mussolinin Italian ja Hitlerin Saksan, fascismin ja kansallissosialismin, välisen eron seuraavasti: Italiassa on valtiokansa, Staatsvolk, Saksassa kansanvaltio, Volksstaat. - Työmiehen vanhoille 'marxilaisille' vaistoille antaa täyden tyydytyksen Kolmannen Valtakunnan virallinen iskulause: 'Porvari on pahin vihollisemme.' Ja radionsa ääressä Nürnbergin puoluepäiviä seuraavan työmiehen sydän ei voi olla paisumatta ylpeydestä hänen kuunnellessaan, kuinka hänen valtionsa päämies julistaa koko maailmalle olleensa tavallinen työmies kaksikymmentä vuotta sitten ja pitävänsä sitä vieläkin suurena onnena ja kunniana. Tätä taustaa vasten katsottuna Nürnbergin puoluepäivien luultavasti suurin 'sosiaalinen' voitto oli julistus, että tästä lähtien Kolmannessa Valtakunnassa virallisesti poistetaan nimitykset 'työmies' ja 'työnantaja'... Muualla maailmassa tällainen vaikuttaisi yksistään naurettavalta. 'Kansanyhteisyyden maassa se merkitsee suunnattoman paljon. - Voimakkaasti ovat myös kansallisen yksimielisyyden elävää tietoisuutta tehostaneet esim. 'vapaaehtoiseen' uhrautuvaisuuteen vetoavat 'Yhden aterian päivät' sekä suurenmoisesti järjestetyt yleiset keräykset työttömyyden ja talviavun Winterhilfe, hyväksi.
"PURITAANIEN MESSU Arbeitsdienstin katselmus
Kaikista puoluepäivien maailmankuuluihin katselmuksiin osallistuvista joukoista Arbeitsdienst eli työpalvelujoukot ovat ehdottomasti suosituimmat. Tämä nuorin kansallissosialistinen järjestö marssi puoluepäivillä ensimmäisen kerran v. 1934. Silloin työpalvelu vielä oli vapaaehtoista. Laki yleisestä Arbeitsdienstistä tuli voimaan vasta vuosi sitten. Alussa luultiin yleisesti, että Arbeitsdienstin perustaminen oli vain hätäkeino työttömyyden hirvittävän toivottomuuden torjumiseksi, mutta nyttemmin on jo kaikille selvää, että työpalvelu on kansallissosialismin ohjelman tärkeimpiä kohtia - 'kansallissosialismin korkeakoulu'. Hitler itse on nimittänyt sitä 'Uuden Saksan fanfaariksi', sillä 'lapio - työpalvelumiesten olallaan kantama näkyvä tunnuskuva - on kansanyhteisyyden symboli'. Oli näin ollen luonnollista, että Arbeitsdienst sai kunnian vihkiä Zeppeliininiityn uuden juhlakentän.
45 000 miestä osallistuu apelliin. 200 000 miestä tekee samaan aikaan työtä työleireissä, Arbeitslager, ympäri maata."
*
"Jo neljännestä vailla yhdeksän lähtevät kunniavieraita kuljettavat punaiset autobussit Mitropa-Dorfista. Pilvisen aamutaivaan alla kohoavat matalan metsän ympäröimän Zeppeliininiityn katsomorakennukset oudon vaaleina juhlallisessa suuruudessaan. Ne on rakennettu kellervänruskeaan vivahtavasta Jura-hiekkakivestä. Mittasuhteet ovat valtavat. Neliömäisen kentän pituus on 289 ja leveys 312 metriä. Sen pohjoissivulla kohoaa mahtava, 365 m pitkä kunniatribuuni, jonka peräseinän muodostavat jyrkästi nousevien katsomorivien takana 114 hiekkakivipylvästä; pylväiden väleihin on pingotettu jättiläismäiset punaiset hakaristikankaat. Kunniatribuunia vastapäätä kentän eteläsivulla aukeaa päätie sisäänmarssia varten; sen molemmilla puolin jatkuen itä- ja länsisivustoille kohoavat muut katsojaparvekkeet, joiden välisillä neliskulmaisilla korokkeilla liehuu korkeiden tankojen päässä 114 suurta hakaristilippua. Kolmannen Valtakunnan virallinen arkkitehti Albert Speer on Zeppeliininiityn rakennuksista osannut luoda vaikuttavan kokonaisuuden, jossa Hitlerin haaveksima asiallinen ja arvokas 'suuri tyyli' ilmenee. Rakennusten sisätyöt ovat vieläkin keskeneräiset; eteishallien ja porraskäytävien seinät on toistaiseksi verhottu vain luonnonvärisellä ohuella pellavakankaalla.
Aamu on viileä ja 80 000 katselijaa ehtii sen jo hyvin tuntea, ennenkuin Führerin ja hänen seuralaistensa matalat, mustat avoautot ajavat riemuhuutojen seuraamina kunniatribuunin eteen. 45 000 tummanruskeaan sarkaan puetun miehen ohimarssi ja kentälle järjestäytyminen alkaa. Kaksi tuntia kestää marssi.
Joukot saapuvat itäisestä portista marssien 18-miehisissä riveissä lippuineen ja soittokuntineen kunniatribuunin edessä olevaa leveää asfalttitietä. Neljännen osaston sivuuttaessa autossaan seisovan Hitlerin marssii ensimmäinen osasto jälleen kentälle, mutta tällä kertaa suoraan eteläistä päätietä ja 36-miehisissä riveissä. Näin kenttä täyttyy rytmikkään täsmällisesti; viimeisen ryhmän sivuuttaesssa Hitlerin, joka tämän jälkeen nousee kunniatribuunin keskikorokkeelle, on enää kentän keskikäytävä tyhjä. Näky on ollut tavattoman juhlallinen. Nuoria miehiä kaikista kansankerroksista... peilikirkkaaksi hiottu lapio olkapäällä kiväärin asemesta ja laulaen niinkuin vain saksalaiset osaavat. Selvemmin kuin ehkä kertaakaan sekä ennen että jälkeen ymmärtää tämän työn rintaman nähdessään, mitä merkitsee tuo kansallissosialistisessa aaterakennelmassa niin suurta osaa esittävä sana Volksgemeinschaft - kansanyhteisyys.
Takanani sanoo joku hiljaisella äänellä: 'Und das soll man nun beschreiben!..'
Kentällä ei voi erottaa enää yksityisiä miehiä, kaikki on sulautunut rivittyneeksi tummanruskeaksi massaksi (2 kertaa koko Suomen armeija, ajattelee katsoja hämmästyneenä). Seuraa kuuluisa Ehrungsgriff: kunnianosoitus lapiolla 'Kivääri olalle vie!' jne.-tyyliin. Miehet seisovat hajalla säärin. (Tämä natsilainen Freedrik Suuren armeijasta periytyvä kunnia-asento on sivumennen sanoen sekä miehekäs että uudenaikaisen vapaa.) 45 000 kirkkaaksi hiottua lapiota välkähtää olkapäillä yhdellä kertaa viileässä aamuvalossa; 45 000 lapion terää välkähtää yhdellä kertaa maahan; 45 000 vasenta kättä läiskähtää yhdellä kertaa lapion kahvaa pitelevän oikean käden päälle... Tämä omalaatuinen 'militaristinen' leikki suoritetaan satumaisen täsmällisesti. Yleisön riemulla ja suosionosoituksilla ei ole rajaa sen saadessa kuulla maineikkaan kädenläiskähdyksen! Mutta yhä edelleen on keskikäytävä ja Führerin koroketta vastapäätä olevan kentän laidalle pystytetyn, Arbeitsdienstin kultaisilla tunnuskuvilla, kahdella rukiintähkällä ja lapiolla kruunatun alttarin, Arbeitsmahl, ympäristö tyhjä.
Odotuksella saavutettu tehovaikutus onkin valtava. Koko
katsomo, joka jo näkemäänsä täysin haltioituneena on valmistautunut
kuulemaan puheita, säpsähtää, kun etäältä kentän takana leviävästä
metsiköstä alkaa kuulua miesjoukon laulu, raskaspoljentoinen, uhkaava
ja samalla valoisa. Kunniaparvekkeelta on metsikköön puolisen kilometriä, ja kuitenkin kuuluu nyt jo tänne - me olemme Uusi Aika. Päätiellä näkyy pölypilven keskellä kentälle marssiva, yläruumiiltaan alastomien miesten rintama. Siinä tulevat Arbeitsdienstin koulut samassa asussa, jossa he työskentelevät. Laulaen miehet marssivat keskikäytävää Führerin koroketta kohden ja pysähtyvät päivänpolttamassa alastomuudessaan oudon koristeellisena ryhmänä hajasääriseen kunnia-asentoon alttarin ympärille. Punainen lippumetsä huojuu heidän takanaan... Sivuporteista virtaa kentälle suuria hakaristilippuja, joiden kantajat pysähtyvät rintamaan eteen ja suorittavat lippuja heiluttamalla omalaatuisen tervehdyksen.
Näky ei ole ainoastaan koristeellinen vaan myöskin harvinaisen juhlallinen. Nykyaikaiseen asiallisuuteen yhdistyy siinä merkillisesti kuin puolipakanallinen uskonnollisuus. Tämä tunnelma tihentyy miltei piinalliseksi työpalvelujoukkojen johtajan Hierl in ilmoitusta seuraavan 'aamujuhlan', Morgenfeier, aikana."
"Hitlerin oma puhe on voimakas, mutta lyhyt - lyhyin kaikista hänen Nürnbergissä pitämistään puheista. Sen johtoajatuksena on uusi käsitys sosialismista. Sosialismi ei synny muuttamalla valtion tai yhteiskunnan muotoa tai järjestystä, hän sanoo, vaan ihmisen itsensä on muututtava. 'Emme tahtoneet hävittää yhtä luokkaa asettaaksemme toisen sen tilalle, vaan kansallissosialisteina olemme tahtoneet kasvattaa kansaamme uuteen yhteisyyden käsitykseen.' Ei ole muutettava kansakunnan ulkonaisia muotoja, vaan sen sisäinen olemus. Kansanyhteisyyden tunnon kasvattamiseksi yhteinen työ on paras keino. Todellinen sosialismi ei hajoita kansaa, vaan yhdistää sen. 'Kun minä katselen teitä, minun on vaikeata puhua. Meidän kaikkien sydämet kuohuvat iloa teidät nähdessämme. Te ette itsekään oikeastaan tiedä, kuinka suuresti kansamme teitä rakastaa! Muutamassa vuodessa teistä on tullut kansalliseen elämään niin tärkeä osa, että emme lainkaan enää voi kuvitella elämäämme ilman teitä.'
Työpalvelujoukkojen marssi apellin jälkeen Nürnbergin katuja pitkin on aina ollut puoluepäivien huippukohtia. Melkein kaikki kadut ovat suljettuja; harhaili missä päin kaupunkia tahansa - aina marssii jostakin vastaan miesjoukkoja lippuineen ja soittokuntineen ja kajahduttaen: 'Wir sind die Neue Zeit!' Koko kaupunki tuoksuu hielle... Päivettyneet kasvot kiiltävät välkkyvän lapionterän vierellä, lakkiin ja vyöhön on pistetty tukuittain kirjavia astereita ja daalioita, joita naisten kädet suklaalevyjen ja makeisten ohella kadun varsilta tyrkyttelevät marssijoille... Kansan innostuksen ymmärtää täydellisesti. Arbeitsdienst on jo ehtinyt suorittaa lyhyen olemassaolonsa aikana soita kuivattamalla, kanavia kaivamalla, teitä raivaamalla jne. huomattavan määrän merkittävää työtä valtakunnan jälleenrakentamisen hyväksi.
Ulkomaalaiseenkin katsojaan Arbeitsdienstin esiintyminen jättää kaikesta hänen Nürnbergin puoluepäivillä näkemästään myönteisimmän vaikutuksen. Apellin puritaaninen juhlallisuus, miesten hartaus ja kutsumuksentietoisuus ja tuntemattoman runoilijan kirjoittama liturgia on ollut suggeroivaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Hierl oli oikeassa sanoessaan puheessaan: 'Ei ole mikään sattuma, että ulkomaalaiset näkevät juuri Arbeitsdienstissä Hitlerin luoman, kuriin, järjestykseen ja kansanyhteisyyteen perustuvan uuden Saksan olennaisimman todistuskappaleen. Työhön on mentävä laulaen... Arbeitsdienstin nimi on erottamattomasti liittynyt Hitlerin persoonaan.'"
"Tämä merkillinen ensimmäinen päivä loppuu yhtä fantastisesti kuin se alkoikin: Kaupunki on illalla soihtumerenä! 30 000 poliittista johtajaa tervehtii Deutscher Hofin edustalla Hitleriä soihtukulkueella. Arbeitsdienst on jo illan suussa marssinut pois kaupungista. Nyt hallitsevat Nürnbergiä keski-ikäisten miesten kasvot. Kaikki kuuluisat vanhat krouvit ovat täynnä väkeä. Ravintolat elävät huimaavaa konjunktuuriaikaa... Pienempi joukko meistä on eksynyt kuuluisaan ikivanhaan Sebaldus Klauseen. Moderni katuvalaistus himmenee vanhan Nürnbergin kapeilla keskiaikaisilla kaduilla savuavien soihtujen lieskoista... Ruskeapuseroisten miesten äärettömässä tungoksessa - silmissä päivän näyt - korvissa päivän iskusanat - vieras harhailee kuin unessa.
SININEN TEMPPELI Poliittisten johtajien katselmus
Juhlallisuuksien huippukohta saavutetaan seuraavana päivänä, jolloin illalla, puoluepäivien ainoana yönäytäntönä, Zeppeliininiityllä pidetään Appell der politischen Leiter, poliittisten johtajien katselmus. Mitkään kuvaukset eivät voi antaa täyttä käsitystä tämän näytännön suurenmoisuudesta.
*
Halki valtavien ihmismassojen piirittämien suljettujen katujen, joita vieri vieressä seisovien mustapukuisten SS-miesten ketjut reunustavat kuin jokin outo ja elävä, tumma surunauha, autobussit saapuvat tiheässä hämärässä Zeppeliininiitylle. Katsojaparvekkeiden takana loimottaa synkän kaunis kuparinkarvainen iltataivas, jota vasten jättiläisliput pikimustina liehuvat. Valaistus parvekkeilla on äärimmäisen säästeliäs. Puolipimeässä hamuilemme paikkojamme kunniatribuunin alhaalta valaistujen verenpunaisten hakaristikankaiden aavemaisessa hohteessa. Edessämme leviävä pimeä kenttä ei nyt olekaan tyhjä, vaan kammottavan elävä. Hitaasti, hyvin hitaasti silmä rupeaa tajuamaan sinne riveihin järjestäytyneen miesmassan laajuuden. 166 000 ruskeapuseroista miestä - sekä vanhoja että nuoria - työläisiä, talonpoikia, sivistyneistöä - lukumäärältään melkein viisi kertaa Suomen armeija! Führerin vankin kannattajajoukko! Miehiä, jotka ovat suorittaneet kuuluisan 'taistelun kadusta', miehiä, jotka ovat kamppailleet hänen rinnallaan ympäri maata kansallissosialismin ratkaisevina vuosina ja ovat nyt joukkojen johtajia kautta Saksan. Henkivartiona ja poliittisena poliisina toimivan SS:n jälkeen nämä miehet muodostavat Führerin lujimman voiman. Heitä varten on järjestetty tämän illan taikamainen näytelmä, tekniikaltaan ylittämätön maailmanhistoriassa. Miehet ovat seisoneet pimeässsä paikoillaan jo useita tunteja. Siksi kajahtaa aina silloin tällöin huuto 'Rührt Euch'! - liikkukaa!
Komentosanat kimmahtavat kentän kymmenistä kovaäänisistä - ja rivit ojentuvat. Näkymättömät valonheittäjät katsojaparvekkeiden välissä ovat syttyneet, ja 114 jättiläislamppua liehuu nyt leimuavan punaisena mustaa yötaivasta vasten. Kentän vastakkaiselle laidalle, suoraan kunniatribuunia vastapäätä, peittäen saman aukon, josta eilen puolialastomien työpalvelumiesten laulava rintama marssi kentälle, on rakennettu lava. Kuin suoraan yötaivaasta singahtaneena on sille ilmestynyt pieni miesjoukko. Neljänneskilometrin pituisen, nyt liikkumattomaksi jäykistyneen ruskean puseromeren takaa silmä tuskin erottaa valonheittäjän huikeasta suihkusta huolimatta ryhmän edessä muita vaaleammassa takissa seisovaa Führeriä. Kovaäänisistä kaikuu ukkosena tohtori Ley n ääni hänen ilmoittaessaan johtajan tulon: ' Achtung! Ich melde den Führer !' Musiikkia ja huutoja... Mutta huudot mykistyvät kuin poikki leikaten, sillä Füihrerin ottaessa ernsimmäiset askeleet lavan portaita alas ympäröi koko pimeän jättiläiskentän häikäisevän sinisten salamain muodostama kirkko... Kentän ympärillä katselijaparvekkeiden ulkopuolella näkymättömissä on ollut sijoitettuna 155 suunnatonta armeijan valonheittäjää! Hehkuvan sinisten lasilevyjen värjääminä niiden pystysuorat valokeilat syöksyvät pilvettömälle mustalle yötaivaalle - 14 kilometriä korkealle, ulottuen stratosfääriin saakka...
Vaikutus on tyrmistyttävä, sanoin kuvaamaton. Melkein neljännesmiljoonan ihmisen henki on salpautunut kurkkuun. On uskomatonta, kuinka hiljaa tuollainen ääretön ihmismäärä voi olla! Kaikkien katseet ovat nauliutuneet keskitaivaalle, jossa kaareutuu huimaavan, luonnottoman korkea goottilainen kaarikupu... valtavin doomi, minkä ihmissilmä on konsanaan nähnyt! Ulkomaiden sanomalehdistö on palstamäärin selostanut tätä teknillistä ihmettä, jolla vaatimattomasti oli kokeiltu jo olympialaisten lopettajaisissa. Eräs ranskalainen lehti kirjoitti, että yhden ihmisen glorifioimiseksi järjestetyistä juhlista enintään Rooman palo oli suurenmoisuudessa tähän verrattavissa. Ja Ward Price sanoo Daily Mailissa: 'Tänään olen nähnyt jotakin, jota liioittelematta voin sanoa kauneimmaksi historian tuntemaksi inhimilliseksi näytelmäksi...' - Valosuihkut heijastuvat kukin pystysuoraan, mutta tapahtuu sama perspektiivinen näköharha kuin kahden ratakiskon näyttäessä etäällä yhtyvän. Ihmissilmä tajuaa tämän sinisen valotemppelin korkeuden kentän sisältä katsottuna 'vain' 8 kilometriksi. Tämä temppeli näkyy aina 250 kilometrin päähän, Tsekkoslovakiaan saakka! -
Führerin ryhmä on jo ehtinyt melkein keskelle kenttää ennenkuin tyrmistyneen yleisön äänijänteet taas alkavat toimia ja se tajuaa hurjaan riemuun purkautuen, minkä ainutlaatuisen näyn todistajaksi se on joutunut.
Hitlerin päästyä kunniakorokkeelle alkaa illan fantastinen kunnianosoitus: '25 000 lipun marssi'. Jälleen katseet kohdistuvat kentän takaosan parvekkeisiin. Hehkuvan sinisten valopylväiden lomasta alkaa musta yötaivas purkaa nielustaan kahdeksaa ihmeellistä, hopealta ja punaiselta säihkyvää, kimaltelevaa ja välkkyvää virtaa... Ne vyöryvät hitaasti kuin sulaa metallia oleva jähmettyvä koski katsomon käytävien portaita - leikkaavat kuin verta huuruava hopeinen veitsi ruskeata miesmassaa keskikentällä... Välimatkan takia silmä ei taaskaan valosuihkuista huolimatta tajua eri lippuja ja niiden kantajia. Vasta kun virtojen päät ovat pysähtyneet kunniatribuunin eteen, näkee lippusalkojen kärjissä loistavan hopeaiset hakaristit seppeleineen ja kotkineen. Ei tiedä enää lopulta, mitä katsoa, mitä ihmetellä... Sinistä, punaista, ruskeata, mustaa ja hopeaa... Barbaarinen uni! Pakanallinen houre! 'Tässä on jotakin Assyriasta ja Babyloniasta...', mutisee tukahtuneesti vieressäni istuva Koskenniemi. Sinisen jättiläistemppelin halki lentää sokaistunut lintuparvi värjäytyen luonnottoman suureksi ja valkeaksi. Näytännön aavemainen upeus on jo tehnyt tehtävänsä. Sekä arvostelu- että vastaanottokyky on heikentynyt, ja pää kuohuu hurjia mielikuvia. Olemme uuden ihmisjumalan temppelissä, korkeammassa kuin mikään kirkko maan päällä... Kuulemme vain sekavasti tohtori Leyn puheesta huudon: 'Me uskomme yhteen jumalaan taivaassa, joka on Sinut, Mein Führer, meille lähettänyt!' Ja Hitler vastaa: 'Minä olen teidän kanssanne ja te olette minun kanssani! --- Nyt tunnen, että meillä on voimaa rakentaa Uusi Valtakunta!' Sinisen, huikean temppelin alla 'jumala' kietoutuu kaikkialla läsnäolevaan suuruuteensa: 'Te kuulitte kerran erään miehen äänen ja se kosketti sydäntänne ja se herätti teidät ja te olette seuranneet tuota ääntä. Vuosikausia te olette totelleet sen johdatusta näkemättä kertaakaan äänen kantajaa. Te olette vain kuulleet äänen ja seuranneet sitä. Ja kun me nyt tapaamme täällä, tunnemme kaikki tämän tapaamisen ihmeen. Teistä ei jokainen voi minua nähdä, mutta minä näen teidät ja te tunnette minut! Nyt me olemme yhtä!'
Kunnianosoitusta 'liikkeen puolesta ja suuressa sodassa kaatuneille' seuraa Lebenmarsch . Kovaäänisistä kuuluu huuto: 'Fahnen hoch, Kopf Hoch, die Trauer soll uns nicht übermannen. Deutschland muss leben!' - liput korkealle, pää pystyyn, murhe ei saa meitä masentaa. Saksan täytyy elää! - Yösumu kuohuu ja kiertelee sinisten valopilarien ympärillä kuin sakea uhrisavu. On kuin taivaskin ottaisi osaa tähän Ihmisjumalan apoteoosiin. - Mustalla yötaivaalla on koko ajan näkynyt vain yksi ainoa suuri tähti. Hitaasti se on siirtynyt, kunnes se Führerin puheen aikana paistaa kohtisuoraan sisään Führerin koroketta vastapäätä olevasta aukosta. Koko kunniatribuunin yleisö on huomannut tämän merkillisen sattuman.Euroopan kohtalontähtikö paistaa kentän yllä - barbaarisen Euroopan? Mikä on tuo tähti? Onko se Mars?"
JUMALAN SYNTYMÄ
Völkischer Beobachter kirjoitti poliittisten johtajien katselmusta selostaessaan: 'Tämä ilta oli jumalanpalvelus ja pyhityshetki, hartaudenharjoitus ja rukous -- 'Tuo ilta olikin luultavasti Führermythuksen suurin riemuvoitto; sen, että siitä johtavissa natsipiireissä myös oltiin tietoisia, todistaa tilaisuuden ainutlaatuinen lavastus. Mitä saattoi yksinkertainen talonpoika, joka ruskeassa puserossaan seisoi kentän keskellä tämän maailmanhistoriassa ennennäkemättömän kirkon kupolin alla, sillä hetkellä tyrmistyksissään muuta ajatella, kuin että tuolle miehelle kaikki oli mahdollista - miehelle, joka neljässsä vuodessa oli rakentanut Saksaa enemmän kuin aikaisemmat sodanjälkeiset viisitoista vuotta olivat ehtineet hävittää! Pikkuporvariston avulla Hitler pääsi valtaan. Juuri pikkuporvarilta sodanjälkeinen 'juutalainen' intellektualismi oli riistänyt kaiken pohjan maailmankatsomuksen alta. Hitler tuli ja suoritti maailman verettömimmän vallankumouksen. Pikkuporvarin ja pieneläjän ei nykyisin tarvitse muuta kuin ristiä kätensä: Führer tekee kaiken! Hänen itsensä ei enää tarvitse ajatella, ei kärsiä, ei ratkaista ongelmia. Führer tekee kaiken sen hänen puolestaan - Führer on sijaiskärsijä - niinkuin Kristus. Onhan Führer sanonut: 'Pelkäänkö minä suruja?' - Siksi näkeekin kaikkialla maaseudulla, missä on talo rakenteilla, puoleksi muuratuilla seinillä ihmeellisen lauseen: 'Dass wir hier bauen, verdanken wir dem Führer!' (Siitä, että tässä rakennamme, saamme kiittää Führeriä!')
Korkein palkka, jonka mies voi saada, on käden puristus ja kiitollinen katse Führeriltä. Hänen käskynsä täyttäminen on pyhin velvollisuus: Die Pflicht ist unser oberster Gott, velvollisuus on korkein jumalamme, luen Lyypekissä ja Nürnbergissä katujen varsille ripustetuista paikallisten SA-osastojen päiväkäskyistä. - Selostaessaan työpalveluksen katselmusta kirjoittaa virallinen Völkischer Beobachter seuraavat kuvaavat rivit edellämainitusta Führer-Wetteristä:
'Ja nyt seuraa näytelmä, jonka me kaikki, joiden on sallittu useammin seurata Führeriä, jo ennestään niin hyvin tunnemme ja jonka kuvaukselle naurakoon tai kohauttakoon olkapäitä kuka niin tahtoo: synkät sadepilvet riippuivat aamulla Nürnbergin yllä, eikä yhtään ainoata sinisen taivaan kohtaa ollut näkyvissä. Mutta siinä silmänräpäyksessä, jolloin liput saapuivat Führerin kohdalle, aurinko tuli esiin! Se ei valaissut vielä koko kenttää, eteläosa oli varjossa, mutta siellä, missä Führer seisoi, oli aurinkoa ja kirkasta valoa.'"
"Saavumme kerran kaupunkiin kunniavieraiden erikoisautobussilla, joille muuten aina on Durchfahrt frei, pääsy vapaa; mutta tällä kertaa meiltä ehdottomasti kielletään pääsy aseman edessä olevan pääkadun poikki. Kuljettajan vieressä vakinaisesti istuva nuori SA-mies, jonka tehtävänä on valvoa, että tie aina on selvä, koettaa turhaan sekä uhkauksilla että kirouksilla hellyttää komennosta huolehtivaa virkaveljeään. Jämerän nuorukaisen kasvot vääntyvät lopulta itkuun ja ääni kimenee luonnottomaksi hänen huutaessaan: Mutta etkö ymmärrä, nämä ovat Ehrengäste des Führers, Führerin kunniavieraita! Hänen äänenpainonsa oli verraton - ikäänkuin hän olisi tahtonut varoittaa toista tekemästä kuolemansyntiä kiellollaan... Meidän matkustajien oli lopuksi ruvettava rauhoittamaan miehiä, jotka molemmat olivat yhtä kiivastuneita totellakseen Führerinsä käskyä! Odotamme melkein tunnin kadun avautumista. Ja syynä tähän rautaiseen liikenteen pysähdyttämiseen oli vain se, että Führerin tiedettiin ajavan autollaan ohi, joten ihmismassojen suunnattoman ruuhkaantumisen vuoksi oli pakko noudattaa jyrkintä järjestystä."
"Kuten jokaisen uskonnonperustajan, Hitlerinkin ympärille on kutoutunut legenda 'puhtaasta' miehestä. Askeettinen sädekehä, jonka psykoanalyysi on niin perusteellisesti paljastanut, on ollut välttämätön jokaiselle profeetalle. Hitler ei tupakoi, Hitler ei juo viiniä, Hitler ei voi mennä naimisiin, koska kansan etujen valvominen vie hänen kaiken aikansa... On kirjoittamaton käsky: hyvä SA-mies ei myöskään tupakoi eikä juopottele...
Omasta kokemuksestani voin vakuttaa, että nuorehko tupakoiva SA-mies oli Nürnbergin kaduilla harvinainen ilmiö ja että tätä maskuliinisen maailman ilonpitoa katsellessani tapasin vain yhden ainoan todella humaltuneen miehen, erään SS:läisen Hans-Sachs-Stubessa. Hitler sanoi puheessaan poliittisten johtajien apellissa: 'On ihmeellistä saada olla teidän johtajanne. Kuka voisi olla ylpeämpi joukoistaan kuin hän, joka tietää, että tätä joukkoa ei mikään muu ole saanut liikkeelle kuin rikkain idealismi! -- Mutta jos tämä uudistumisen ihme on tapahtunut kansassamme, niin sanon teille, taistelutoverini, että taivas ei ole antanut tätä lahjaa arvottomille olennoille!'
Gog ja Magog! - Natsit väittävät, että bolshevismi on juutalaista messianismia. Väitteeseen bolshevismin juutalaisuudesta voi suhtautua epäillen; että sensijaan bolshevismi on 'messiaaninen' ilmiö, on selvää, koska se on maailmankatsomus. Samasta syystä myöskin kansallissosialismi on 'messianismia'. Tulos: maailmassa on tällä hetkellä kaksi ennennäkemättömän voimakasta Messiasta, joten uskonsota on välttämätön.
*
Huomio kiintyy tällöin erääseen merkilliseen seikkaan. Kansallissosialisti vihaa juutalaista, koska tämä pitää kiinni rodustaan ja luulee olevansa 'valitun' kansan jäsen. Mutta samaahan natsit väittävät juuri itsestään! Kun Hitler puhuu valitusta kansasta, hän jäljittelee Moosesta. Natsilaiset rotu- ja veriopit voisi juutalainen allekirjoittaa. Veri- ja sukusiteet ovat juutalaisilla voimakkaammat kuin millään muulla kansalla. Kulttuuri-ihminen on ollut niistä hitaasti mutta varmasti irtaantumassa - kunnes nyt kansallissosialistit saarnaavat niitä uusimpana uskontona. Verellä kansallissosialismi ei tarkoita vai biologista verta, siis perinnöllisyyttä, vaan se antaa tuolle sanalle myös psyykillisen merkityksen: 'veri' on samaa kuin rotutietoisuus ja rotuvaistot.
Tässä tähdenvälissä esitetty ajatuksenkulku on peräisin ruotsalaisen S. Neander-Nilsonin kirjasta 'Möte med tredje riket'. Se on niin mielenkiintoinen, että en ole malttanut tässä yhteydessä olla sitä lainaamatta, vaikka olenkin luvannut olla käyttämättä 'lähteitä'.
*
"'Maailmankatsomuksensa kera seisoo tai kaatuu kansallissosialismi.' Lause on Rosenbergin . Sinisessä temppelissä tri Ley tyylitteli tämän totuuden sanoilla: Shicksal ist Glauben, kohtalo on uskoa.
Rosenbergin ja Goebbelsin bolshevismia vastaan tähdättyjen historiallisten taistelupuheiden jälkeen sai poliittisten johtajien kokous sinisessä temppelissä ainutlaatuisen merkityksen: siellä siunattiin maailmankatsomuksen puolesta kuolemaan vihkiytyneiden ristiretkeläisten joukko, jonka luottamusta johtajaansa ja jonka uhrimieltä voi luonnehtia vain yhdellä sanalla: uskonnollinen. Tässä yhteydessä hyvin persoonallinen tulkinta: en luule, että kansallissosialistit itsekään uskovat varmuudella voittavansa tätä maailmojentaistelua, mutta he ottavat taistelun kutsumuksenaan. Arpa on heitetty. Siitä tämä miltei traagillinen kauneus Kolmannen Valtakunnan ympärillä - tämä morituri -ylevyys, joka ei voi olla syvästi tehoamatta jokaiseen, joka joutuu viettämään pitkähkön ajan Kolmannessa Valtakunnassa.
Muistan, kuinka eräänä iltana Dichterhausissa Gunnar Gunnarsson sanoi: 'Missään Euroopan maassa ei matkailijaa hänen ylittäessään rajan kohtaa sellainen rauhallisuuden tuntu kuin Saksassa.' Gunnarsson oli täysin oikeassa. Saksassa on rauha, tyyneys, voima.
Sillä se on tehnyt päätöksensä.
*
Tulen aina muistamaan loppunäyn ylhäältä kunniatribuunin pilarien välistä: huimaavan sinisen kupolin alla ruskeata, punaista, sinistä, mustaa ja hopeata säihkyvä jättiläiskenttä! Ristiretkeläiset odottamassa laivaa... Uuden maailmansodan leimahtaessa tiedän olleeni mukana sen syntysanoja lausuttaessa.
*
Poliittisten johjajien apelli ei suinkaan ollut kansallissosialistien suurimpia joukkokokouksia. Jo vuonna 1933 kerääntyi toukokuun 1. päivänä, Tag der Arbeit, puolitoista miljoonaa ihmistä Tempelhofin lentokentälle kuulemaan Hitlerin puhetta. Mutta luulen, että lavastuksen ansiosta joukkopsykoosin huippu silti saavutettiin Nürnbergin sinisessä temppelissä. Huumaantuneimpana hetkenäkin ajattelin: Eikö tämä sininen jättiläistemppeli ole vain Fata Morgana, jonka ympärillä todellinen elämä kohisee? Grandiositeetti on aina ollut rappion merkki. Tämä juhla oli ehkä enemmän tyrmistyttävä kuin tunnelmallinen. Ja sittenkin:
Jos Hitler olisi kuollut tuona hetkenä, hän olisi jo seuraavana päivänä ollut todellinen jumala.
*
Tällä tavalla 'jumalat' syntyvät! Hitler on jo nyt suorittanut työn, jota täydellisesti voi rinnastaa siihen, mitä aikaisemmat uskonnonperustajat ovat suorittaneet. Kansallissosialismi on suurin historian tuntema joukkoliike. - Jos Hitler nyt kuolisi, niin 'hakaristiretki' jatkuisi joka tapauksessa. Hän olisi jo ehtinyt jättää kaikki uuden maailmankatsomuksen ja uuden uskonnon perustavat totuudet jälkeentulevaisilleen. Hän olisi ehtinyt antaa uuden yhteiskunnallisen hierarkian, joka ilmeni jo hänen kaikissa puheissaan: työmies, talonpoika, porvari. Hän olisi jo ehtinyt antaa uuden historiallispoliittisen ohjeen: politiikassa ei nöyryydellä päästä pitkälle - Weimarin tasavalta oli nöyrtymisestä varoittava esimerkki! Politiikassa väkevin perii voiton. Hän olisi jo ehtinyt antaa uuden elämänohjeen: Kraft durch Freude, voimaa ilosta. Hitler on moneen otteeseen korostanut, että hän on jälleen opettanut Saksan kansan nauramaan ja antanut sille jälleen ilon. Hän olisi jo ehtinyt opettaa sille elämänuskon voimanlähteet: maaperän, veren ja auktoriteetin. Ja hän olisi jo ehtinyt antaa uuden näkemyksen kuolemasta: ei ole olemassa kahta eri maailmaa, kuoleman tällä ja tuolla puolen. Kuolleet elävät aina keskuudessamme... elämä ja kuolema vuorottelevat ihmiskunnassa samassa kosmillisessa rytmissä kuin vuodenajat luonnossa. Elämää seuraa kuolema ja kuolemaa elämä, mutta ketju ei koskaan murru. Kuolleita ei pitäisi haudata maahan, Hitler on sanonut. kansallissosialismin ensimmäisten uhrien Münchenissä sijaitseviin kunniatemppeleihin ei Hitlerin määräyksestä ole rakennettu kattoa. Pronssiset arkut lepäävät keskellä vaaleata, avointa pylväshallia, sillä 'kuolleiden on katsottava suoraan aurinkoon, valoon ja ikuisuuteen'. Kansallissosialisti Körnerin arkun päällä on pronssikirjaimin: Der Letzte Appel. Hier Körner - viimeinen katselmus, täällä Körner."
"Kerron seurallemme tässä yhteydessä eräästä keskustelustani Finckensteinin kanssa, joka mielestäni parhaiten valaisee Führermythusta. Kysyessäni Finckensteiniltä, kuinka oli mahdollista, että hänen kaltaisensa tyyppi saattoi niin rajattomasti ihailla Hitleriä, ja keneen historian suurista persoonallisuuksista hän Hitleriä vertaisi, hän vastasi:
Muhammediin! Molemmat ovat tehneet kristinuskon miehekkääksi - ' Sie haben das Christentum vermännlicht'.
AAMUHYMNI
Hitler-Jugendin katselmus
Säteilevässä auringonpaisteessa suoritetaan seuraavana aamuna Hitler-Jugend in apelli Nürnbergin Stadionilla (joka sivumennen mainiten palkittiin Amsterdamin olympialaisissa kultamitalilla maailman kauneimpana stadionina). Läsnä on 40 000 ruskeapuseroista ja polvihousuista HJ-poikaa, 5 000 Bund Deutscher Mädels -tyttöä valkoisissa puseroissa ja tummansinisissä hameissa sekä Führerin korokkeen kunniavahteina pienempi määrä Hitler-Jugendin laivasto-osaston poikia. Pojat ovat valittua joukkoa; vain parhaat ja kunnostautuneimmat yksilöt Hitler-Jugendin miljoonajoukoista pääsevät Nürnbergiin, sillä osallistumista puoluepäiviin pidetään erikoisena palkintona. Pojat ovat suorittaneet tulonsa marssien, joten kauimpana asuneiden matka on kestänyt viikkoja. Marssilla on kannettu mukana eri joukko-osastojen lippuja, jotka on vihitty Freedrik Suuren arkun luona. Hitler-Jugendin 'verilippu' on aikoinaan kuulunut 'kuolemattomalle' Herbert Norkukselle, työläispojalle, jonka kommunistit surmasivat v. 1932.
Häikäisevän aurinkoista stadionia, jonka ympärillä vihreät puiden latvat huojuvat ja pitkät punaiset standaarit liehuvat, hallitsee yhtenäinen ruskea väri, johon iskeytyy kaksi valkoista kiilaa: parvekkeilla kolmion muotoisena ryhmänä istuvien tyttöjen puserot. Nuorekas innostus purkautuu loppumattomina heil-huutoina; puoluepäivien huutoennätys saavutettiin varmasti tässä apellissa! Hitler-Jugendin apelli tarjoaa loistavaa valokuvauksellista propaganda-aineistoa, ja haltioituneita nuoria kasvoja filmataan ja valokuvataankin joka taholla. Täällä jos missään saattoi nähdä kaiken sen, mikä 'kansallissosialistisessa liikkeessä on vapauttavaa, sen varmuutta ja liekehtivää innostusta', kuten Hagar Olsson sanoo. Ohjelma on nuorekkaan valoisa ja harras. Se alkaa parvekkeiden päälle rakennetuista torneista kajahtavilla fanfaareilla. Sitten seuraa lythyt mutta juhlallinen hymni: Deutschland, heiliges Wort, du voll Unendlichkeit.
(Saksa, pyhä sana, äärettömyydentäyteinen,
Torneissa kaikuu huuto, johon kaikki vastaavat 'Vapauden laululla'. Tämän jälkeen alkaa Bekenntnis zum Führer , tunnustus ja lupaus. Lippujen hulmuavat rivit marssivat kentälle voimakkaan ' Ein junges Volk steht auf ' -laulun kaikuessa. Seuraava kohta tuosta 'Nuori kansa nousee'-laulusta on luonteenomainen:
Wir sind nicht Bürger, Bauer, Arbeitsmann,
(Me emme ole porvareita, talonpoikia, työläisiä,
Nuo sanat voisivat olla koko kansallissosialistisen Saksan tunnuslauseena. Olen valinnut tämän kohdan motoksi kirjani kolmannelle osalle, jossa olen koettanut yksityiskohtaisemmin selostaa tämän uuden nuorison mentaliteettia. Samassa yhteydessä palaan myös HJ:n kuuluisaan johtajaan, Baldur von Schirachiin, jonka nyt seurannnut puhe Führerille supistuu muutamiin koreihin, tyhjyyttään heliseviin fraaseihin. Viisi vuotta sitten Schirachin ottaessa HJ:n johdon Führer pyysi häntä keräämään vain satatuhatta poikaa. Tätä ehtoa hän ei ole voinut täyttää, sillä heitä tuli miljoonia...
Eilinen juhla on vielä voimakkaana kaikkien mielessä, ja Hitlerin puheita tarkkaa nyt aivan uudella mielenkinnolla. Puhuessaan nuorisolleen hän taas heti löytää oikeat sanat ja oikean sävyn. Hän kadehtii tätä nuorisoa, jolla on onni elää näin suurta ja ihmeellistä aikaa - joka näkee uuden valtion ja uuden maailmankuvan syntyvän. 'Minä olen niitä harvoja onnellisia maailmassa, joka olen saanut tuntea suurinta uskollisuutta, suurinta toveruutta ja suurinta uhrautuvaisuutta -- Saksalainen sydän on avautunut minulle. -- Te olette uusi nuoriso, jolla on uudet ihanteet ja pyhempi usko kuin millään aikaisemmalla sukupolvella, jolla on uudet käsitykset nuoruuden kauneudesta ja nuoruuden voimasta. -- Minä näen vielä silmissäni entisen nuorison. Se luuli olevansa voimakas vain nautittuaan jotakin. Se luuli olevansa täynnä kansallistuntoa lausuessaan fraaseja, ja nuori mies luuli olevansa kansansa esikuva, jos hän jaksoi juoda mahdollisimman suuren määrän alkoholia.' Mutta nyt on syntynyt uusi kauneustyyppi. 'Aikamme esikuva ei enää ole der korpulente Bierphilister, olutmahainen poroporvari, vaan solakka, jäntevä poika, joka hajalla säärin lujana seisoo maan kamaralla ruumis terveenä ja sielu raikkaana. -- Tämä onkin ehkä aikamme suurin ihme: rakennukset nousevat, tehtaita perustetaan, teitä raivataan, asemia rakennetaan, mutta korkeimpana nousee kaiken tämän keskeltä uusi saksalainen ihminen! Siksi tulette tuntemaan syvempää kiintymystä kuin mikään muu nuoriso an das ewige Reich und an das ewige Volk , ikuiseen valtakuntaan ja ikuiseen kansaan.'
*
Viidenkymmenen tuhannen nuoren ihmisen haltioitunut innostus Hitlerin laskeutuessa puheensa jälkeen kentälle ja tarkastaessa rivejä on tällaisten sanojen yhteydessä ymmärrettävissä. Führer lupasi heille voimaa, terveyttä, kauneutta, mahtia, sankaruutta.
Koettakaapa mennä puhumaan tälle nuorisolle 'perisynnistä', ristinsä kantamisesta, nöyryydestä, alistuvaisuudesta ja synnintunnosta!
VASTAUS MOSKOVALLE SA:n, SS:n ja NSKK:n katselmus
'Ei edes viittä prosenttia joukoistani ole tässä läsnä!' Hitler huudahtaa sunnuntaiaamun suuressa SA:n, SS:n ja NSKK:n apellissa Luitpold-areenalla. Tätä katselmusta ja sen jälkeen tapahtuvaa ohimarssia Adolf-Hitler-Platzilla saksalaiset itse pitävät puoluepäivien huippukohtana. Ovathan nyt koolla Hitlerin maailmankuulut 'poliittiset sotilaat'. 110 000 miestä seisoo kentällä: keskellä ruskeapuseroinen SA, sen molemmilla puolin musta SS ja äärimmäisenä NSKK. Katselmus alkaa jo kello 8 aamulla. Häikäisevässä auringossa leviävä näky on mahtava: miehinen kuri ruumiillistuneena. Viime Vuonna Hitler lausui samanlaisen näyn edessä: 'Tässä on vastauksemme Moskovalle.' Tämän vuoden apellille hän oli antanut ohjelauseeksi: 'Me olemme vartiossa - Saksa ei koskaan tule olemaan bolshevistinen!'
SA:n Sturmabteilungen, Hitler perusti jo v. 1921. Noina aikoina näiden taistelu- ja iskujoukkojen tehtävä oli mitä moninaisin. Tärkein oli tietenkin 'taistelu kadusta', mutta yksityinen SA-mies sai toimia myös puhujana, mainostajana, kokousten järjestyksenvalvojana, rahojen ja avustusten kerääjänä ja paikallisten osastojen johtajana... SA:n puoluepäiville saapumisen yhteyteen on aina järjestetty koko valtakuntaa koskevan marssikilpailun loppu-ottelut. SA:n johtajana on nykyisin Stabschef Lutze.
SS:n, Schutzstaffeln, tehtävät ja luonne on paljon monimutkaisempi. Sen perustamisesta Hitler antoi määräyksen v. 1925, ja lopullisen muotonsa SS sai vasta v. 1929. SS, jonka johtajana toimii Reichsführer Himmler, muodostaa toisaalta Hitlerin persoonallisen henkivartioston, toisaalta voi sen sanoa toimivan Kolmannen Valtakunnan sekä salaisena että julkisena poliittisena poliisina. Tähän 'mustaan joukko-osastoon', Schwarze Korps, jolla on myös samanniminen, häikäilemättömän karkeista ja suorasukaisista otteistaaan tunnettu äänenkannattaja, kuuluu nykyisin yli 200 000 miestä. SS:ään valitaan miehistö mitä huolellisimmmin. Ensimmäisenä vaatimuksena on rotupuhtaus. Muiksi SS-miehen ominaisuuksiksi määritellään: taistelutahto, vapaudenhalu, ehdoton kunniallisuus, kuuliaisuus ja 'uskollisuus Führeriä, saksalais-germaanista kansaa, sen tietoa ja erikoislaatua, verta, esi-isiä, heimoa, tovereita, säädyllisyyttä, siveyttä, puhtautta ja ritarillisuutta kohtaan'. Meine Ehre Heist Treue, uskollisuus on kunniani, on Hitlerin SS:lle antama tunnuslause. SS:n tehtävä on valvoa, että bolshevistinen vallankumous ei missään pääse nostamaan päätään ja että kansallissosialistinen oppi ja henki säilyy puhtaana. 'SS ei odota, että sitä rakastettaisiin. Mutta kaikkien niiden, jotka rakastavat Saksaa, pitää sitä kunnioittaa. Ja ennen kaikkea tulee kaikkien, joilla on Führeriin ja kansaan nähden huono omatunto, sitä pelätä.'
NSKK, Nationalsosialistische Kraftfahrt-Korps taas on luonteeltaan täysin uudenaikainen joukko-osasto, joka käsittää auto- ja moottoripyörämiehet. Nykyään siihen kuuluu noin puoli miljoonaa vapaaehtoista. Nuorin ikäluokka otetaan Hitler-Jugendin riveistä, ja se saa perusteellisen koulutuksen voidakseen toimia 'als Jungbrunnen und Kraftspeicher der motorisierten Nation', motorisoidun kansan nuoruudenlähteenä ja voimavarastona."
"Luitpold-Areena, joka valmistui jo ensimmäisiin puoluepäiviin v. 1933 ja johon Hitler itse on laatinut luonnoksen, on mielestäni jatkuvasti kaunein natsien juhlapyhäköistä. Itse kenttä on 'upotettu' maahan. Paitsi katselijaparvekkeita, saartavat sitä kunniatribuunin molemmin puolin laskeutuvat ruohovallit. Hiekkakivestä rakennettu, puolipyöreänä kaartuva kunniatribuuni on varsin omalaatuinen. Sen perällä kohoaa kolme uskomattoman suurta, 24 metriä korkeata ja 6 metriä leveätä punaista hakaristiverhoa ja molemmilla sivuilla kaksi yliluonnollista kokoa olevaa, kullatusta pronssista muovailtua tunnuskotkaa. Vehmas metsikkö saartaa kenttää joka puolelta. Kunniatribuunista lähtien halkaisee kentän valtavan leveä ja vaalea laakakivinen käytävä, joka päättyy yksinkertaisen vaikuttavaan vainajien muistohalliin. Suoraan hallin yläpuolella aukeaa ihmeen kaunis ja 'saksalainen' maisema: usvassa sinertävä, vanhan linnantornin kruunaama metsäinen vuori.
*
Kunnniaparvekkeen vahvasti kansainvälinen katselijajoukko solisee vilkkaana ja aamuvirkkuna. Pienet amatööri-filmikamerat surisevat, ja kielletyt savukkeet ovat ilmestyneet monen käteen. Aletaan jo tutustua tilanteisiin ja uskalletaan sen mukaisesti jo uhmata saksalaista järjestystä ja virallisuutta. Kuvaavaa Nürnbergin näytelmien vakavan hartaalle otteelle on näet, että tupakanpoltto on näissä ulkoilmanäytännöissäkin kielletty!
Jos Arbeitsdienstin näytös oli tehonnut kovalla, juhlallisella ja puritaanisella alastomuudellaan, poliittisten johtajien näytös järkyttänyt barbaarisen loisteliaalla, värihurmioisella ja salaperäisellä ihmisjumalan palvonnallaan ja Hitler-Jugendin näytös ollut kuin valoisa ja raikkaan nuorekas aamyhymni, niin SA-, SS- ja NSKK-miesten katselmus tehosi mahtavan levollisella ja rauhallisen komealla miehekkyydellään.
Vasta säkenöivän kirkas aamuvalo saa katsojan selvästi tajuamaan, miten äärettömän suuret näihin näytäntöihin osallistuvat joukkomassat oikeastaan ovat. Tosin ei täälläkään kykene erottamaan yksityisiä miehiä pariakymmentä riviä etäämpää; senjälkeen näkyy enää vain nykyaikainen poliittinen Massenmensch, joukkoihminen... Mutta vaikka eri yksilöitä ei enää erotakaan, erottaa selvästi kentän päähän saakka eri osastojen satumaisen suorat rivit... Tämä Massenmensch on melkein kauhistuttavan lujasti järjestynyt ja kuriin alistunut. Useimmissa muissa maissa pidetään univormua vaikkakaan ei häpeällisenä niin kuitenkin jollakin merkillisellä lailla alentavana ja itsetuntoa hävittävänä. Täällä on asian laita aivan päinvastainen. Univormu nostattaa itsetuntoa. Univormu hävittää kaikki yksilölliset eroavaisuudet poliittisessa ja moraalisessa näkemyksessä - univormu tekee muodottomasta massasta yhtenäisen ja järjestyneen. Edessämme on jälleen ruumiillistuneena saksalaisten ikuisesti rakastama sotilaallisuuden ja asevelvollisuuden ihanne - modernisoituna, yksinkertaistettuna ja sovellettuna palvelemaan uutta maailmankatsomusta! Kansallissosialistien Gleinschaltung, yhdensuuntaistaminen, täydellisyydessään.
*
Suurenmoisen yksinkertainen ja vaikuttava on täällä kuten kaikissa muissakin natsien juhlissa tapahtuva kunnianosoitus kuolleille.
Komennon kajahtaessa molemmat jättiläisrintamat kääntyvät kentän keskikäytävää kohden. Rumpujen pärinä vaikenee... Täydellisen hiljaisuuden vallitessa Führer laskeutuu tribuunin portaita ja kulkee ainoastaan kahden miehen, SA:n komentajan Lutzen ja SS:n komentajan Himmlerin seuraamana suunnattoman avaraa ja valkeaa keskitietä myöten muistohallia kohti, jonka sivuseinillä kalpeat uhriliekit lepattavat korkeiden kivipylväiden päissä olevista pronssiuurnista. 'Maailmanhistoriallisia askeleita', kuiskaa Koskenniemi... Ensin erottaa kolmen saapasparin kalahdukset; sitten vaalea hiekkakiviaavikko nielee sekä askelten äänen, että myös miehet, joiden enää vain pieninä pisteinä näkee nousevan hallin portaita ja tervehtivän liekkipylväiden välissä lepäävää valtavaa tammenlehtiseppelettä. Komennus kaikuu, ja tuhannet liput laskeutuvat kunnia-asentoon...
Tämänkin apellin päätehokeinoja on hakaristilippujen juhlallinen marssi. Taas täytyy ihailla 'kuvioiden kekseliäisyyttä ja sitä suorastaan rituaalista mielikuvitusta, jolla marssi on järjestetty. Rytmi on nyt avaran levollinen ja mahtava. Siitä puuttuu Zeppeliininiityn sinisen temppelin huumioitunut upeus: babylonialaisista mysteerioista on siirrytty 20. vuosisadan eurooppalaiseen todellisuuteen. Silti ei vaikutus ole vähäisempi. Huippu saavutetaan sillä hetkellä, jolloin kultaa kimaltavat pienet, jäykät standaarit ja vanhat taisteluliput, ylinnä pyhä 'verilippu', Blutfahne, ovat ryhmittyneet Hitlerin taakse kuniatribuunin alttarille kuin jättiläiskokoinen punaista ja kultaa välkehtivä riikinkukonpyrstö. Kirkkaan vihreitä, kolmena portaana laskeutuvia, kaartuvia ruohovalleja myöten kiemuroivat nyt tribuunin molemmille puolille tuhannet punaiset hakaristiliput - tuliset laavavirrat vyörymässä vihreihin hedelmätarhoihin peittyvää vuorenrinnettä... Kenenkään tajuamatta vaaraa näyn lumoamina!
24-miehisissä riveissä ovat SS:n henkivartio-osastot ja johtajakoulut tällä aikaa marssineet keskikäytävälle. Vaalea hiekkakivitie ruskeiden SA-massojen välissä on muuttunut kimaltavaksi teräkseksi: miehillä on päässään mustat kypärät, joiden etuosaa koristaa pääkallonkuva. Hitlerin luotettavin vartiosto - kuuluisat Totenkopfverbände.
Hitlerin puhe on jälleen tavattoman vaikuttava. -Kovaääniset, joita on sijoitettu kaikkialle, saavat sen kajahtamaan kuin jumalan äänen suoraan taivaasta ja avaruudesta... Taas hän puhuu mysteeriosta: 'Ihmeellisintä ei ole se, että Saksassa nousi mies, joka ei epäillyt Saksaa, mutta se on ihmeellistä, että miljoonat löysivät hänet, tuntemattoman, ja kulkivat hänen kanssaan yhteistä tietä. Se on meidän aikamme ihme, että te olette minut löytäneet, että te olette löytäneet niin monien miljoonien keskeltä juuri minut! -- Toverit! Tahdon esittää vain kaksi kysymystä: Esitin kerran tälle kansalle ohjelmani ja annoin sille lupaukseni. Olenko minä pitänyt lupaukseni vai en? (Valtavia jaa -huutoja) Ja toiseksi: saattoivatko kuolevaiset ihmiset yleensä tehdä enemmän kuin me olemme tehneet? (Vieläkin väkevämmät hyväksymishuudot kaikuvat kentältä...) -- Melkein neljä vuotta on nyt kulunut voittomme hetkestä, mutta te olette jääneet siksi, mitä aina olette olleet: minun vanha kansallissosialistinen vallankumouskaartini.' Hitler vakuuttaa moneen otteeseen tahtovansa vain rauhaa ja asettavansa sille vain yhden ehdon: koskaan ei Saksa saa tulla bolshevistiseksi. 'Minä en ole vielä antanut yhtään julistusta; mutta kun minä kerran sen kuulutan, silloin on Saksa oleva yhtä ainoaa julistusta, silloin tulevat ei ainoastaan 10 tai 20 tai 30 000 kuriin tottunutta ihmistä osoittamaan mieltään, vaan miljoonat ja taas miljoonat tulevat silloin syttymään vihaan ihmiskunnan vanhaa vihamiestä ja perivihollista vastaan. Uskon voivani suuremmalla oikeudella kuin minkään muun kuulijakunnan edessä vakuuttaa teille, joiden joukossa on niin monta vanhaa rintamasotilasta: Me tahdomme vain rauhaa, sillä me olemme oppineet tuntemaan sodan! Me tahdomme mielellämme ojentaa kätemme ympärillämme asuville kansoille, me tahdomme olla yhteistyössä heidän kanssaan, me emme vihaa heitä. Mutta koskaan Saksa ei ole tuleva bolshevistiseksi!'
Tykinlaukausten taukoamatta kaikuessa tapahtuu puheen jälkeen uusien lippujen vihkiminen. Se suoritetaan koskettamalla niitä pyhällä 'verilipulla', joka oli mukana Münchenissä kansallissosialismin ensimmäisten uhrien kaatuessa Feldherrenhallen edustalla. Rauhanvakuutusten jälkeen tuntuu kummalliselta kuulla tykkien jylhää musiikkia ja 'Deutschland, Deutschland über alles'; pelastusarmeijalaisten laulua muistuttava 'Horst Wessel' sopii paremmin! Pitkällinen heil-asento käy vihkimisen aikana kädelle uskomattoman rasittavaksi... Tykkien jyskyessä tiivistyy Nürnbergin juhlien kohtalokas tunnelma yhä uhkaavammaksi. Lutze pitää loppupuheen. Hän puhuu läsnäolevien miesten vapaaehtoisesta uhrautuvaisuudesta: 'Näille miehille ei, kuten juttujen sepustajat väittävät, makseta mitään palkkaa mistään paikasta. Ei, päinvastoin: he uhraavat vapaa-aikansa, iltansa, pyhäpäivänsä, perhe-elämänsä. He uhraavat vähäiset varansa voidakseen hankkia ruskean paidan, josta on tullut kunniapuku. Heitä kannustaa puhtain idealismi.' - Kumean enteellisenä kaikuu Lutzen huuto: 'Käske, Mein Führer! Me marssimme!'
Apellin jälkeen Führer vastaanottaa joukkojen ohimarssin Nürnbergin sydämessä Adolf-Hitler-Platzilla Frauenkirchen ihanan fasadin edessä. Joukkojen ohimarssi kestää tasan 5 tuntia...
RAUTARYTMEJÄ Sotaväen katselmus
Saksan uudelleen saavuttama sotiilaallinen mahti ja etenkin äskettäin tapahtunut ja niin suurta huomiota herättänyt palvelusajan korottaminen saivat ulkomaalaisen lähtemään sotaväen apelliin suurin odotuksin. Olihan näytös lisäksi puoluepäivien viimeinen, joten aikaisempien katselmusten komeuden muistaen luuli sen ylittävän kaiken ennen nähdyn.
Tiedän, että Wehrmachtin apelli oli kaikille ulkomaalaisille pettymys. Siihen vaikutti osaltaan pilvinen sää. Kolmannen Valtakunnan armeija on lisäksi uuden hengen mukaisesti ulkonaisestikin varsin askeettinen: eri joukko-osastojen puvuista puuttuu kaikki tavanmukainen sotilasprameus ja loisto. Hallitsevaksi pääväriksi jää yksitotinen ja koruton vihertävän harmaa. Olen aikaisemmin nähnyt Englannissa Lontoon sirkusmaisen komean Royal Tournamentin samoin kuin Aldershotin upeat yölliset Searchlight Tattoo-näytännöt. Niihin verrattuna Wehrmachtin esitykset vaikuttivat täysin karuilta ja köyhiltä.
Olisi tavattoman mielenkiintoista tietää, kuinka paljon tässä apellin silmäänpistävässä vaatimattomuudessa oli harkittua. Saksa on militaristisen mahtinsa palauttamisesta huolimatta, tai ehkäpä juuri sen takia - puhunut sekä Nürnbergissa että muualla niin paljon rauhantahdostaan, että uhitteleva militaristinen leventely olisikin ollut lievemmin sanoen tyylivirhe. Siirtomaakysymys hermostuttaa jo muutenkin maailmaa! - Nürnbergissä katsoja oli sitäpaitsi jo niin hemmoteltu näytöksiin osallistuvien massojen laajuudella, että 'vain' 18 000 miehen osallistuminen apelliin tuntui melkein petkutukselta.
Saksalaisten oman innostuksen ymmärtää sensijaan täydelleen: Hitlerin rohkeat teot Saksan kansainvälisen mahdin palauttamiseksi ovat tehneet armeijasta kansan lempilapsen. Ensimmäistä kertaa esiintyivät nyt taisteluaseista uudenaikaisimmat, lentovoimat, kaikessa laajuudessaan, ja ensimmäistä kertaa olivat kuin jälleensaavutetun mahdin vertauskuvina näytännössä mukana entisen armeijan vanhat liput. Apelliin olikin pyrkinyt niin paljon katselijoita, että näytös oli esitettävä kahteen kertaan. Kunniapaikoilla tribuunin edustalla istuivat maailmansodan invalidit.
Omasta puolestani pidän Wehrmachtin näytännön laimeuteen vaikuttaneista seikoista tärkeimpänä seuraavaa: siitä puuttui tuo haltioitunut vapaaehtoisuuden ja 'vihkiytyneisyyden' tuntu, joka muuten kaikkialla Nürnbergissä niin väkevästi lumosi kriitillisimmänkin vieraan. Nyt nähtiin vain virallinen sotilasnäytäntö ja -paraati, jonka kaltaisia mikä maa tahansa kykenee esittämään.
Nürnberg ei tänään ollut ristiretkeläisten Pyhä Kaupunki, vaan tavallinen varuskuntapaikka.
*
Lentojoukot aloittavat näytöksen; kaikkiaan osallistui siihen kuulemma 400 konetta, ja etenkin huimanrohkeat syöksylennot saivat katsomon innostumaan. Ratsuväen yhteistoimintaa motorisoitujen joukko-osastojen kanssa valaistaan monipuolisesti; sen jälkeen esiintyvät panssarivaunut, tankit ja tykistö. Ohjelman alkuosa päättyy taistelunäytökseen, jonka aiheena on motorisoitujen joukkojen ja jalkaväen hyökkäys sekä piikkilankaesteillä ja miinakentillä varustetun vihollisaseman valtaus.
Joukkojen asetuttua paraatiryhmiin kentälle pitää sotaministeri von Blomberg puheen, jonka jälkeen armeijan, laivaston ja lentojoukkojen komentajat von Fritsch, Raeder ja Göring luovuttavat joukko-osastoille uudet liput. Führerin puhe on hämmästyttävän lyhyt ja ilman tavallista pontta. Kolmannen Valtakunnan ylpeytenä ovat sen rauhantyöt, hän sanoo. Armeijan suurin tehtävä on tämän työn ja sen tulosten varmistaminen ja säilyttäminen. Miehiä ei ole kutsuttu aseisiin um irgend einem frivolen Versuch eines überspannten chauwinismus zu dienen - sondern um Wache zu stehen vor unserer Arbeit! - palvelemaan jotakin ylipingoitetun kiihkoisänmaallisuuden kevytmielistä seikkailua, vaan seisomaan vartiossa työmme suojana. 'Siksi muodostavat kansa, puolue ja armeija vannoutuneen, erottamattoman yhteyden.' Hän koskettelee myös asevelvollisuusajan pidentämistä, ja taas hän manaa esiin tuon viekoittelevan tulevaisuudenkuvan terveestä, urheilun karaisemasta rodusta: 'Ne kaksi vuotta, jotka minä vaadin teiltä Saksaa varten, minä annan teille kymmenkertaisena takaisin! Sillä tämä kasvatus tekee teidät terveemmiksi kuin koskaan aikaisemmin olitte. Sen, minkä annoitte nuoruudessanne isänmaalle, annetaan teille vanhuudessa takaisin! Teistä tulee terve sukupolvi, joka ei ole tunkkaantunut konttoreissa ja tehtaissa, vaan auringon ja ilman karaisema, liikunnon terästämä ja ennen kaikkea luonteeltaan lujempi.' -- Näissä sanoissa kaikuu taas uuden Prometeuksen ääni, jättiläisen, joka luo ihmisiä oman kuvansa mukaan: kovia, voimakkaita maanpäällisiä - puritaanisia pakanoita, sankareita, joille kristillinen nöyryys ja tämän maailman halveksuminen on tuntematon.
Tämän jälkeen joukot marssivat kentältä järjestäytyäkseen paraatiin. Väliajalla esitetään mitä taidokkain lentonäyte: 17 lentokonetta ilmestyy taivaanrannalle lliidellen ihanteellisen täsmällisenä hakaristikuviona hitaasti yli kentän! Toinenkin ilmojen ihme esittäytyy: ilmalaiva 'Hindenburg' kulkee suunnattoman suurena aivan matalalla yli kentän, ja sillä hetkellä, kun ensimmäisen joukko-osaston paraatimarssi kajahtaa kunniatribuunin edessä kulkevalla asfalttitiellä, se pysähtyy fantastisena, koko taivaan pimittävänä hopeaisena aaveena muutamiksi minuuteiksi tarkalleen keskikentän ylle. Blombergin, Göringin, Raederin ja von Fritschin ympäröimänä Hitler vastaanottaa paraatin.
*
Kuka uskoisi, että vielä vain muutamia vuosia sitten koko Saksa piti velvollisuutenaan nauraa preussilaiselle paraatimarssille! Vierasta se pyrkii vieläkin ainakin alussa huvittamaan, mutta saksalainen yleisö on haltioissaan ja osoittaa tuntijan tavoin suosiotaan jokaiselle mitä täsmällisimmin ja kaikuvimmin marssivalle, jalkaansa iskevälle osastolle. Sitten seuraavat loppumattomana virtana motorisoidut joukot. Niiden runsaus on hämmästyttävä, ja niiden kokonaismäärästä koko valtakunnassa kuiskaillaan parvekkeilla ällistyttäviä lukuja... Tämä motorisoitu paraati on kumminkin yksitoikkoisuudessaan väsyttävä. Takanani istuva, kuvaamattoman elegantti ranskatar hopeaketuista tehdyssä pelleriinissään ja violetti hattu kuparinväriseksi värjätyllä tukalla, sama daami, joka aikaisemmissa apelleissa on puhjennut ihastuksen huutoihin, haukottelee nyt peittelemättä. Kaksi synkän komeata belgialaista rexistiä, jotka jäykkä korrektisuus on kavaltanut siviilipukuisiksi upseereiksi, polttavat vieressäni nyt häikäilemättä savukkeen toisensa jälkeen. Koskenniemen vilkas ja terävä huomioimishalu on tyystin ehtinyt sammua. Ja japanilaisten filmikamerat ovat jo aikoja sitten lopettaneet ainaisen surinansa. Mutta saksalaisten veri on nytkin syttynyt.
*
Kun motorisoitujen joukkojen väsyttävä paraati vihdoin on lopussa ja Nürnbergin puoluepäivien viimeinen apelli siten päättynyt, Hitler lähtee matalassa mustassa avoautossaan seisoen ja ilman henkivartiostoa kunniakierrokselle ympäri kenttää. Ja totisesti: eikö tapahdukin jälleen Führer-Wetterin ihme! Harmaiden pilvien välistä valahtaa syksyisen iltaauringon räikeän keltainen loiste... Katsomot riemuitsevat mielettöminä, ja kymmenettuhannet nenäliinat muuttuvat sokaisevan kirkkaassa valossa kuin pieniksi liehuviksi liekeiksi... Massan innostuksen myrskyviimassa loimuava uhrituli miehelle, joka on antanut sille takaisin sen rakkaimman lelun: armeijan.
APOCALYPSIS
Kansallissosialistien joukkokouksia on monta kertaa verrattu pelastusarmeijan kokouksiin. 'Koko koneisto, musiikki, laulu, univormut, naisten kuumeiset silmät, teatraaliset tuskanmanaukset lavalta, ilmapiiri, joka tuntui olevan ladattu pelastamisraivolla, muistuttivat häntä siitä', kirjoittaa emigranttikirjailija Ernst Glaeser romaanissaan 'Der letzte Zivilist', joka muuten sivumennen sanoen sisältää emigranttikirjailijan teokseksi harvinaisen paljon myötätuntoa kansallissosialismia kohtaan.
Omasta puolestani en ole koskaan huomannut tätä piirrettä niin selvästi kuin Wehrmachtin apellin jälkeisenä iltana, maanantaina syyskuun 14. päivänä pidetyssä puoluepäivien loppukongressissa. Niin kiihottunut, etten sanoisi hysteerisen haltioitunut tunnelma vallitsee täpötäydessä, punaista ja kultaa loistavassa Luitpold-Hallessa. Kuten poliittisten johtajien yöllisessä apellissa, niin pyrkii täälläkin todellisuus ja fantasia sekaantumaan. Taas järkyttää mieltä jo tämän rakennuksen selittämätön, todella veren ja maaperän mystillisistä voimista kumpuava omalaatuinen loisto... Jättiläismäinen, kultaisen seppeleen ympäröimä hakaristi tulipunaisella peräseinällä loimottaa siihen kohdistetun valonheittäjän kimalluksessa kuin salaperäinen telluurista hedelmällisyyttä ja mustaa salaviisautta uhkuva Pedon merkki... Miten nerokkaasti onkaan valittu tämä symboli - tämä miltei historian kaikkien kansojen tuntema salaperäinen auringon tunnuskuva! Joka kerta Luitpold-Hallessa ollessani minut on vallannut sama mielle: tämä Blut und Bodenin punaista ja kultaa säkenöivä uudenaikainen temppeli on kuin jokin inkojen tai azteekkien Auringon pyhättö, jossa päivänkehrän noustessa toimitetaan verta huuruava ihmisuhri.
*
Voi teoreettisesti puhua kansallissosialismin läheisestä suhteesta katolisuuteen. Voi teoreettisesti todistaa, että 'pakanuutta', germaanista pakanuutta, ajava ryhmäkunta on Kolmannessa Valtakunnassa häviävän pieni. Mutta voimakkaimmaksi vaikutelmaksi jää sittenkin jokaiselle, joka ei tutustu kansallissosialismiin vain kansantaloudellisten kirjojen, tutkimusten ja sanomalehtien ulkopoliittisten osastojen avulla, vaan joka saa olla mukana heidän juhlissaan ja rituaaleissaan, juuri tämä pakanallinen, ehdottomasti antikristillinen mailmantunne ja sumbolinen kuvakieli. Rationalistinen ja demokraattinen maailma ei enää osaa tajuta tällaisten juhlien merkitystä. Me emme yksinkertaisesti voi käsittää, että meidän aikanamme taas myytti, rituaali ja symboli voi suurelle 'kulttuurikansalle' olla elävää todellisuutta. Ei ole nyt kysymys siitä, voiko tämän ilmiön hyväksyä vai ei. Se on olemassa - ja meidän on opittava ottamaan tämä ennenkuulumaton tekijä varteen, jos haluamme ymmärtää oman aikamme maailmankuvaa.
*
Taas tuodaan sisään 'pyhät' voitonmerkit, tunnuskuvat ja veriliput pauhaavan ja metallisen soiton kaikuessa... Ne ovat mahdin, voiman, sankaruuden symboleja. Niiden kumartajat uskovat maailmojen kosmilliseen rytmiin, jossa elämä ja kuolema vuorottelevat, mutta jossa elämä aina uudestaan ja uudestaan perii voiton uudistuen sukupolvien veressä niinkuin se uudistuu luonnossakin. Niillä ei ole mitään tekemistä kristillisten pyhimyksenkuvien kanssa, jotka eivät voi muuta kuin välittää kumartajaansa Jumalansa tykö; eikä mitään tekemistä kristillisten pyhäinjäännösten kanssa, joiden ihmeitätekevä voima tulee palvojansa osaksi vasta, jos hän on kumartanut otsansa tomuun ja tunnustanut olevansa kurja syntinen jo syntymästään saakka...
Rosenberg on kirjoittanut: 'Jeesuksen uskonto oli epäilemättä rakkauden saarnaamista, mutta saksalaisen uskonnollisen liikkeen, joka tahtoo kehittyä kansankirkoksi, täytyy selittää, että se ehdottomasti alistaa lähimmäisenrakkauden ihanteen kansallisen kunnian alaiseksi. --- Saksan kirkon tulee vähitellen asettaa sen hoitoon uskotuissa kirkoissa ristiinnaulitsemisen tilalle luja henki, korkeimmassa mielessä sankarillisuus. --- Risti on uhrilampaan vertauskuva, kuva, joka havainnollistuttaa meille kaikkien voimien murtumista; ja esittämällä julmalla tavalla kärsimyksiä se lamauttaa sisäisesti, tekee >nöyräksi<, niinkuin vallanhimoiset kirkot toivovat.' - Muistan, miten outoa oli tutkia Sebaldus-kirchessä nürnbergiläisten mestarien hartaiden käsien muovailemia Kristuksen kasvoja kun ulkona riehui tuo maskuliininen pandemonium. 'Olla kansallissosialisti on olla mies, olla taistelija!' Lyypekin Marienkirchestä ostamieni kirjojen joukossa oli myös eräs, jonka nimenä oli: 'Ist das Christentum die Religion der Deutschen?' Osallistuttuani Nürnbergin puoluepäiviin vastaan ehdottomasti: kristinusko ei voi olla uuden saksalaisen uskonto.
Lippujen, standaarien ja Blutfahnen edellä astuu huumaavien riemuhuutojen tervehtimänä Hitler.
*
Aloittaessaan suuren loppupuheensa Führer on aivan käheä. Hetkittäin tuntuu jo siltä, että hänen on pakko keskeyttää puhe... Muistan kuulleeni, että kaksi vuotta sitten hänet oli leikattu äänijänteiden rasittumisen takia. Hitlerin uusiutuva käheys on loppumaton pilapuheiden aihe maailman pilalehdistölle. Mutta ainakaan täällä Nürnbergissä ei mieleni tee lainkaan nauraa. Tämä mies on näiden päivien aikana suorittanut henkisesti ja ruumiillisesti epäinhimillistä kestävyyttä kysyvän työn,. Mieleeni muistuvat puoluepäivien organisaattorin, tohtori Leyn sanat:
'Erääseen asiaan minun on kumminkin vielä palattava: Führerin puoluepäivien puitteissa suorittamaan valtavaan työhön. Ajattelen lähinnä niitä puhtaasti ruumiillisia vaatimuksia, joita puoluepäivät asettavat Führerille. Muistettakoon esim., kuinka suunnattoman pitkän ajan Führer yleensä seitsemän päivän aikana joutuu puhumaan, muistettakoon lisäksi, että hänen täytyy SA:n ja SS:n ohimarssin aikana seisoa kokonaista 5 tuntia hehkuvassa auringossa käsi ojennettuna! Lisäksi tulevat lukemattomat vastaanotot, haastattelut ja tarkastukset. - - Jo yksistään täyttämään satojen tuhansien puolueenjäsenten mielet uudella voimalla vaaditaan häneltä suunnatonta sielullista jännitystä. Muistakaamme lisäksi, että juuri vähän aikaisemmin olleet olympialaiset kisat saattoivat muodostua Saksalle niin suurenmoiseksi menestykseksi vain Führerin henkilökohtaisen harrastuksen johdosta.'
- Ei ole tosiaankaan syytä nauraa... Tavattomalla tahdon ponnistuksella ja juotuaan pari lasia vettä Hitler pääsee vähitellen taas äänensä herraksi ja puhuu - ehkä paremmin kuin kertaakaan ennen kuluneen viikon aikana.
*
Hänen esiintymisensä on loisteliaan itsevarmaa ja puhe on miltei ilkamoivan ylimielinen. Hitlerillä onkin täysi syy olla tyytyväinen: koko maailma on kuumeisesti seurannut näitä puoluepäiviä, ja Hitlerin merkitys Euroopan kohtalon ratkaisijana on jokaiselle selvinnyt. Puheen triumfoiva sisällys ja esitystyyli onkin näin ollen paikallaan. Sen melkein jokaiseen käänteeseen sisältyy ajatus: Enkö ole ollut suurenmoinen? Kuka olisi voinut saada aikaan samanlaisen ihmeen? 'Voi häntä, joka ei usko!' Näin puhuu Uusi Prometeus, joka on tottunut luomaan ihmisiä oman kuvansa mukaan.
Hän on täysin tietoinen merkityksestään. Hänen käyttäessään sellaisia sanontatapoja kuin 'tänä historiallisena ajankohtana', myöntää hänen olevan oikeassa. Lakkaamatta hän korostaa merkitystään bolshevismin vastaisen taistelun valittuna johtajana. 'Minä näen tämän vaaran: Eurooppa hukkuu - Euroopan kansat, herätkää! - - - Minua syytetän siitä, että tahdon jakaa Euroopan kahtia. Mutta minä sanon: Tämä kahtiajako on jo tapahtunut' Tämän yleiseurooppalaisen kutsumuksen rinnalla tuntuvat tässä kokouksessa aivan toisarvoisilta sellaiset vain Saksaan liittyvät muistutukset kuin: 'Tietäköön bolshevismi, että Saksan porttien takana seisoo uusi saksalainen armeija!'
Kansallissosialismi, Hitler painostaa, on kuitenkin vain 'arvokas saksalainen patentti', jota ulkomaat eivät voi omaksua. 'Kansallissosialisteina taistelemme tämän opin puolesta kansamme keskuudessa, mutta emme ole mitään poliittisen käsityskantamme lähetyssaarnaajia. Mitä muille kansoille selitetään, mihin he uskovat ja miten he elävät, on meistä samantekevää.' Kansallissosialismi ei pidä bolshevismia 'kuolemanvihollisenaan' vain siksi, että bolshevismin käsitemaailma on sille itselleen täysin vastakkainen, vaan siksi, että bolshevismi, 'tämä yhtä mieletön kuin eläimellinenkin oppi', uhkaa hyökkäyksellään Saksaa ja koko maailmaa. Kansallissosialismi itse ei ole etsinyt kosketusta bolshevismin kanssa. Neuvostovenäläinen kommunismi oli jo vuodesta 1918 lähtien yrittänyt tartuttaa Saksan.
*
'Kansallisosialismia voi vihata tai rakastaa - mutta ei muuttaa eikä poistaa', Hitler sanoi. Saksassa oleskeluni jälkeen olen täysin vakuuttunut hänen väitteensä oikeudesta. Siksi valtavat kansanmassat seisovat Hitlerin takana - juuri ne yhteiskunnalliset piirit, jotka lukumäärältään ovat suurimmat: pikkuporvaristo, talonpojat ja työläiset. Voimakkaimman opposition muodostavat älymystö, aatelisto ja suurporvaristo ovat valtakunnan kokonaisuudessa pieni osa. Ulkomaiden olisi jo täysi syy lakata uskomasta juttuun, että 'suurkapitalismi rahoittaa Hitleriä'. Hitler ei ole riippuvainen kenenkään rahoista eikä kenenkään 'salaisesta tuesta'. Hänen takanaan seisoo ehdottomasti juuri 'kansa', ja totisesti hän on osannut antaa sille sekä panem et circenses, leipää ja sirkushuveja, kuten jokaisen Caesarin pitääkin. Hitler on saanut Saksan kauhistuttavan sodan jälkeisen työttömyyden huimasti alenemaan; ja huveista jo yksistään jokavuotinen Reichsparteitag Nürnbergissä pitää huolen.
Hitlerin asema on nykyisin niin varma, että hän suorastaan jo aivan teknillisistäkin syistä voi esiintyä iloisena, nauravana ja leikillisenä. Sodan jälkeisen kansainvälisen, turmeltuneen, älyperäisen ja kaoottisen maailman sanoillaan villitsevä Savonarola ja iloton, askeettinen Cromwell esiintyy nyttemmin yhä useammin ja useammin kuuluisissa valokuvissaan isällisen leppoisasti tai voitonvarmasti hymyilevänä ... Kansallissosialistien kokouksissa on jatkuvasti jäljellä vanha pelastuskokouksen tyyli, mutta entisen polttavan ja kiivaan 'Tunnustakaa syntinne!' -huudon sijasta kaikuu nyt uskonvarma ja voitollinen Halleluja.
Hitler, asioiden, ihmisten ja koko maailmankuvan nerokas yksinkertaistaja, voi olla tyytyväinen. Nürnbergin puoluepäivien viimeisen kokouksen lopputunnelma on mielettömyyteen saakka haltioitunut. Kun Hitler on päässyt puheessaan aikaisemmin mainitsemaani kohtaan: 'Saksalainen työmies ei voi olla huomaamatta, mikä merkitys on sillä seikalla, että tänään valtakunnan huipulla seisoo mies, joka tuskin kahtakymmentäviittä vuotta sitten itse oli työläinen, ja että tänään lukemattomissa johtavissa asemissa ja monissa kaikkein korkeimmissa viroissa aina valtion päämieheen saakka on entisiä maa- ja teollisuustyöläisiä', suosionosoitukset alkavat lähennellä hurmiota. Loppunousu on niin valtava, että kokouksen viimeiseksi numeroksi ilmoitettu Hess in puhe jo yksistään tunnelman pakosta jätetään pois. Urut humahtavat soimaan. 'Taistelu Kuolemaa ja Pirua vastaan', der Kampf gegen Tod un Teufel, on julistettu. Hitler itse on vaipunut täydelliseen ekstaasiin. 'Horst Wesselin' aikana hän seisoo kädet ristissä ja katse kohotettuna kohti hallin taivaallisen sinistä kattoa ..."
"'ME OLEMME UUSI AIKA' Priwallin lentokentän esikuntarakennuksen seinällä riippuu plakaatti: Das Buch kämpft für Geist und Körper.
Kirja taistelee sekä hengen että ruumiin puolesta ... Omalaatuinen mietelmä! Paremmin kuin pitkät selittelyt se todistaa, miten tavaton paino pannaan ruumiilliselle kuntoisuudelle uuden henkisen kasvatuksen ohella nykyisessä Saksassa. Muistan kuinka muutaman viikon Travemündessä oleskeltuamme natsien kuuluisa kirjailija Hans Friedrich Blunck tiedusteltuaan meiltä suurinta vaikutelmaamme Saksasta ja kuultuaan yksiäänisen vastauksen: 'Schwartaun työleiri!' sanoi: 'Sen ymmärrän hyvin. Kun itse ensimmäistä kertaa kävin Arbeitslagerissa, tajusin selvästi kuuluisuudestani huolimatta: täällä tuntee kirjailija täysin hyödyttömyytensä ... Todella uutta ja merkityksellistä Saksaa edustaa juuri tämä näky!'
Blunck oli oikeassa. Eritellessäni nyt jälkeenpäinkin vaikutelmiani matkaltani nousevat kaikkein sympaattisimpina muistoina mieleeni jokainen kosketus Arbeitsdienstin kanssa. Sen ajatukseen kätkeytyy jollakin lailla koko kansallissosialismin ydin. Siksi ymmärtääkin sen innostuksen, jolla Saksan nuoret miehet riensivät ilmoittautumaan työpalvelun riveihin heti Hitlerin julkaistua vetoomuksensa. Kolmannen Valtakunnan uutta miesnuorukaisen tyyppiä ei missään voikaan paremmin tutkia kuin jollakin työleirillä.
Mutta Arbeitsdienst on myös niitä harvoja natsien ideoita, jotka kelpaisivat 'vientitavaraksi'. Jokainen maa voisi ehkä käyttää hyväkseen rauhan aikana hyödytöntä ja kallista armeijaansa antamalla sotilaiden puoli vuotta tehdä palkatonta yleishyödyllistä työtä. Yhteinen ruumiillinen työ on sitäpaitsi ajatuksena mitä 'demokraattisin'. Se kykenee tosiaankin toveruudessa yhdistämään kansan eri kerroksia, mihin kasarmielämä vain näennäisesti pystyy.
Työpalvelun tarkoituksesta on paljon väitelty. Varsinkin ulkomailla on aivan yleinen tuo yksipuolinen käsitys, että sen ainoa päämäärä on naamioitu sotilaallinen valmentaminen. Sokeakin tietenkin näkee, että kaikista vakuutteluista huolimatta tämä väite pitää osittain paikkansa. Puolen vuoden ruumiillisen työn jälkeen jokainen mies tulee fyysillisesti jo täysin 'trimmattuna' armeijaan. Mutta myös tämän työpalvelun puhtaasti käytännöllinen merkitys on arvioitava harvinaisen suureksi. Kasvatuksellisesti työpalvelu on taas kansallissosialistiselta näkökannalta katsottuna uraa uurtavaa laatua: se opettaa kunnioittamaan työtä sinänsä ja erikoisesti työtä 'kansanyhteisyyden' hyväksi. Volksgemeinschaft-ajatuksen näkyvimpänä tuloksena se tahtoo kasvattaa 'teon kansallissosialisteja'. Tänä vuonna annetulla asetuksella Arbeitsdienst onkin tehty asevelvollisuuden tapaan pakolliseksi.
*
Arbeitsdienstillä on nykyään noin 1200 osastoa ympäri maata, osittain sen autioimmissa ja asumattomimmissa osissa. Yksistään Frankenin Arbeitsgau käsittää 45 eri osastoa. Suuria suoalueita ojitetaan ja kuivatetaan; autioille nummille istutetaan metsää; kuivat maa-alueet tehdään hedelmällisiksi kastelukanavilla; nykyaikaisia teitä rakennetaan maan syrjäisiin osiin. Erikoisen kuuluisiksi ovat tulleet Pohjanmeren rannikolla sijaitsevat työmaat, joiden valtavilla patorakennuksilla vallataan mereltä takaisin sen kerran ryöstämää maata. Jura-vuoristoon rakennetaan suurta tieverkkoa, jonka avulla laajat alueet saadaan asuttaviksi ja jonka merkitys turistiliikenteelle on huomattava. Aschaffenburgin, Nürnbergin ja Kulmbachin luona on raivattu ja tasoitettu suuria alueita uusia esikaupunkeja varten. Rothenfelsin ja Würzburgin luokse on rakennettu satamia, jotka liittyvät Rein-Main-Tonava -kanavasuunnitelmaan. Kanavoimalla ja oikomalla monia pienempiä jokiväyliä on tehty liikennekelpoisiksi. Kansantaloudellisesti erityisen huomattavaa työtä on suorittanut osasto 283 Münnerstadtissa: täällä on kiviperäinen maa raivattu viljelyskuntoon, tasoitettu ja saatettu viljelyskelpoiseksi kastelujärjestelmän avulla, samalla kun peltomaiksi sopimattomille paikoille on istutettu metsää. Emslandinsuo, Rein-Havel -kanava, Lüneburgin nummi ja Pohjanmeren rannikko ovat erityisesti paikkoja, joiden nimi läheisesti tulee liittymään työpalvelun historiaan. On laskettu, että Arbeitsdienstin avulla saadaan tulevaisuudessa noin 5 miljoonaa hehtaaria maata tuottoisaksi; että metsänistutusten avulla Saksa tulee kokonaan vapautumaan ulkomaisen puun tarpeesta; ja että raivatuille maa-alueille voidaan perustaa 400 000 uutta talonpoikaistilaa!
Nuorison on opittava kunnioittamaan työtä ja työmiestä. Työ ei saa olla Flucht und Fron, kirousta ja pakkoa - suuren yhteisedun takia on sitä opittava tekemään ilolla. Kansallissosialistinen oppi 'iloisesta' työstä ei muuten ole mikään ainutlaatuinen ilmiö. Sen kärki on tietenkin kohdistettu marxilaista 'työn orjuus' -käsitettä vastaan. Silti juuri Neuvosto-Venäjän 'stahanovilaisuus' muistuttaa sitä monessa suhteessa.
*
Schwartaun työleiri sijaitsee lähellä Lyypekkiä, ja Travemündestä Lyypekkiin kulkevan junan ikkunasta olemme monta kertaa nähneet leirin nuorten miesten uurastavan työssään radan varrella. He rakentavat kanavia, jotka tulevat yhdistämään useita pieniä sivujokia Traven laivaväylään ja samalla toimimaan laajojen vesiperäisten alueiden kuivatusviemäreinä. Schwartaun leirillä työskentelee noin 200 miestä. Päiväohjelma on seuraava: klo 7-1 työtä, 1-2 ruokailu ja sen jälkeen uintia, urheilua ja lepoa. Illalla pidetään luentoja ja annetaan yleisopetusta samaan tapaan kuin meillä joukko-osastojen iltakouluissa; lisäksi pojat saavat harjoittaa käsitöitä, laulua jne. Klo 8 on ilta-apelli, joka on kokonaan omistettu kansallissosialistisen hengen lujittamiselle. Joka toinen sunnuntai on vapaapäivä, jolloin miehillä on tilaisuus matkustaa kotiinsa, jos niin haluavat. Miehet saavat suunnilleen yhtä suuren päivärahan kuin meikäläinen sotilas. Töitä valvoo alipäällystö, joka nauttii palkkaa, ja jonka kasvattamista varten Arbeitsdienstillä on erityiset koulunsa. - Nykyisin, Arbeitsdienstin ollessa pakollinen, herää tietenkin kysymys, kestääkö jokainen tätä suhteellisen raskasta työtä. Meille kerrottiin, että toistuu sama ilmiö kuin sotapalveluksessakin. Yläluokan pojista monet vaikuttavat ensi alussa haluttomilta ja väsyneiltä, mutta saatuaan aluksi olla hieman helpommalla he tottuvat säännöllisesti jo parissa viikossa raskaanpaankin urakkaan. Suunnitteilla lienee sivumennen mainittuna myös tyttöjen pakollinen työpalvelu!
Schwartaun leirin työmaa on niin laaja, että ehdimme nähdä siitä vain osan. Alueella, jossa kiertelemme, on vain 50 poikaa työssä. He korottavat parhaillaan vesipatoa; täytemaata tuodaan kiskoilla kulkevilla rautavaunuilla kauempaa. Kaiki työskentelevät vain ruskeisiin sotilashousuihin ja saappaisiin puettuina, ilman lakkia ja yläruumis paljaana. Vieras tuntee itsensä tämän terveyttä ja nuoruutta uhkuvan joukon keskellä suoraan sanoen noloksi. Kuten niin monta kertaa nykyisessä Saksassa, meikäläinen 'intellektualisti' tuntee, miten melkeinpä vihamielinen uusi maailmankuva on häntä kohtaan... Työn, toiminnan, urheilun, ruumiillisen vitaalisuuden maailmassa, oli sillä sitten poliittisesti oikeistolainen tai vasemmistolainen väritys, hän on outsider, ajatuksineen, arvosteluineen, ikuisine 'hyödyttömine' ongelmineen ...
Finckenstein on istahtanut valkoisessa flanellipuvussaan hiekkakasalle ikäänkuin tuon tunnon painostamana. Hienojen ja kalpeiden, ajatuksista raskaiden 'kreivillisten' kasvojen taustalla heiluvat tahdikkaasti ruskeat, hien ja pölyn peittämät jäntevät vartalot ja lapioista suhahtelevat sorasuihkut, kuin tuon kalpean ja kivettyneen patsaan varjoon haudattaisiin kokonainen ajatus ja aikakausi ..."
"Me syömme päivällistä yhdessä miehistön kanssa, ja luultavasti siksi, että meillä olisi vapaat kädet 'harjoittaa tutkimuksia', meidät sijoitetaan jokainen eri miehistöpöytään. Mieliala on hauskan kursailematon ja toverillinen, miehistön ja samoin heidän keskellään aterioitsevan päällystön välillä ei huomaa vähäisintäkään jäykkyyttä. Minulta suomalaisena tiedustellaan luonollisesti urheilu- ja olympialaisasioita, ja tiedustellessani taas vilkkaalta pöytäkunnaltani heidän mieliajanvietettään he vastaavat kuorossa: 'Uinti!' Ruokailun jälkeen tapahtuu kuvaava pieni seremonia: miehet nousevat pöydistä, tarttuvat toistensa käsiin ja lausuvat ketjukuorossa: 'Sinä' et kuulu itsellesi, vaan kansallesi.' Natsilainen kiitos ruoasta -- uus-isänmaallinen Mahlzeit..."
"Sama koruton ja lujan toveruuden leimaama 'uuden nuorison henki' jäi päävaikutelmaksemme myöskin Kolmannen Valtakunnan armeijasta. Johdonmukaisuus, jolla entistä koko maailman nauramaa sotilaallista postikorttiromantiikkaa tahdotaan välttää, kiinnittää erikoista huomiota. Karkeista otteistaan muutoin niin kuuluisa SS:n lehti 'Das Schwarze Korps' taistelee säännöllisesti tätä perisaksalaista Kitsch -romantiikkaa vastraan. Sotilas ei katsele 'tyttönsä' kanssa auringonlaskua linnanraunion taakse, ei ryyppää olutta saappaanmuotoisista laseista eikä tuo kolmea liljaa kaatuneen toverin haudalle autiolla nummella ... Sotilas ei tarvitse runovärssyjä eikä huonoja värillisiä painokuvia ollakseen suosittu. Hän ei ole missään glorifioidussa asemassa tavalliseen kansalaiseen verraten. Hän on vain tavallinen työntekijä kaikkien muiden joukossa.
Hitlerin viimeinen suuri teko Saksan sotilaallisen mahtiaseman uudelleen luomiseksi - asevelvollisuusajan pidentäminen 2 vuodeksi - sattui sekin Travemündessä oleskelumme aikana. Muistan hyvin sen tekemän vaikutuksen noina päivinä, jolloin Espanjassa ratkaistiin San Sebastianin kohtaloa ja Trotskin vangitseminen oli päivän puheenaihe. Teko selitettiin vastavedoksi Venäjän palvelusikärajan alentamiselle. Molempien maiden armeijat suurenivat täten kaksinkertaisiksi, ja tämä tietoisuus oli varmasti omiaan antamaan Nürnbergin puoluepäiville niiden uhmakkaan taisteluhaasteen leiman.
Puoluepäivillä oli armeijan esitysten suhteellinen vaatimattomuus varmasti harkittua. Salassa Saksa on sotaa silmälläpitäen varustautunut mitä perusteellisimmin. Matkalla Nürnbergiin sivuutamme heti Hallesta lähdettyä maailmankuulut Leuna-tehtaat, jotka valmistuivat sodan aikana v. 1917 ja joiden rauhanaikainen tehtävä on valmistaa typpeä maanviljelystarkoituksiin. Jo yksistään tämän fantastisen suuren tehdaslaitoksen pikainen näkeminen vaunun ikkunoista - tehdasalue on varmaan runsaasti toista kilometriä pitkä! - antaa aavistaa mitkä mahdollisuudet Saksalla jo yksistään tämän ainoan tehtaan avulla on valmistaa myrkkykaasuja. - Travemündessä taas meidät oli kutsuttu tutustumaan Priwallin suurenmoiseen lentosatamaan. Tämä aikaisemmin Deutsche Luft-Hansan omistama satama on nyt vajaassa kahdessa vuodessa kokonaan militarisoitu, ja rakennustyö jatkuu yhä kuumeisena. Parhaillaan rakennetaan Pöteniter-Wiekin - Traven muodostaman sisäjärven, jonka varrella lentosatama sijaitsee - toiselle puolen salaperäistä uutta kentää valtavia tasoitus- ja täyttämistöitä suorittamalla. Valvonta on äärimmäisen ankara; sivullisen on mahdotonta saada työn laadusta mitään käsitystä. Yhtä taitavasti on jo valmistuneen lentosataman rakennusten luonne naamioitu. Kuljeskelemme toista tuntia äärettömän suurilla betonilevyillä lasketuilla pihoilla; ihailemme rakennusten ihmeen kaunista ja omalaatuista tiiliarkkitehtuuria; ihmettelemme maanalaisia pommisuojia ja lukemattoman erityyppisiä lentokoneita, joita seisoo massoittain pihamailla ja hangaareissa sekä kelluu poijuihin sidottuina pitkin järven selkää, mistä ne suurilla nostokurjilla siirretään kuivalle maalle; kiipeämme tähystystorniin, josta voidaan valvoa sekä järveä että maalentokenttää - ja poistumme lopulta yhtä tyhminä! Ovatko nämä jättiläisrakennukset, jotka ovat syntyneet tuossa käsittämättömän lyhyessä parin vuoden ajassa, vain lentokonesuojia ja -verstaita vai piileekö tässä rakennuskompleksisssa samalla kokonainen lentokonetehdas, se on kysymys, johon emme ole saneet vastausta oppaamme vilkkaudesta ja puhelunhalusta huolimatta. Jo rakennusten sijoitus on niin taitavasti suunniteltu, että niiden avointa puolta ei voi nähdä muualta kuin järven takaa, josta pitkän välimatkan takia ei enää voi mitään erottaa. Erikoisesti huomio kiintyy myöskin lentosatamassa työskenteleviin työläisiin. Heitä on satoja, ja kun he iltapäivällä saapuvat venelautoilla Traven yli, ihmettelee joka kerta samaa seikkaa; melkein kaikki ovat selvästi sivistyneitä tyyppejä, ja tavallisia työmiehiä on joukossa vain aniharvoja. Myöskin sota-aluksia vierailee Travemündessä tuhkatiheään, ja monet vedenalaiset samoinkuin pienemmät hävittäjäaluksetkin ovat aivan viimevuosien tekoa.
*
"RAKKAUTTA MARSSINTAHDISSA
Taistellessaan nuorison ruumiista ja sielusta kansallissosialistinen valtio joutuu kamppailemaan myöskin luonnonvoimista mahtavinta ja yksilöllisintä, rakkautta, vastaan.
Rakkauskaan ei enää saa olla yksityisasia - senkin on alistuttava palvelemaan rodun, terveyden ja kansakunnan kokonaisuuden pyhää asiaa. Mutta juuri rakkauden ja seksuaalielämän alalla on vaarallisin liberalismi ja individualismi viime aikoina noussut kapinaan, parhaina liittolaisinaan kaunokirjallisuus ja uudenaikainen psykologinen tiede. Perhe ja avioliitto ovat joutuneet ankaran kritiikin alaiseksi, ja uusi sukupuolimoraali on päivän iskusana. Kansallissosialismi on ryhtynyt taisteluun koko sille ominaisella fanaattisuudella ja mitään voimakeinoja säästämättä. Rakastunut ihminen on aina epäluotettava ja yllätyksiä valmistava olento, ja nuorison henkinen levottomuus ja kapinallisuus on suoraan riippuvainen seksuaalielämän heräämisestä ja sen voimakkuudesta. Siksi ei lujassa ja järjestetyssä valtiossa saa hallita Eros, vaan Hymen: rakkaus saa olemassaolon oikeuden vain avioliitossa. Mutta avioliittokaan ei ole mikään yksilöllinen asia ja onni-kysymys; sen yksinomaisena tarkoituksena on antaa valtiolle terveitä, rotupuhtaita kansalaisia. Ja nuorison vaarallinen ja haitallinen seksuaalinen levottomuus on saatava tukahdutetuksi jo alkuunsa suuntaamalla nuorison huomio muualle. Nuoriso on järjestelmällisesti epäerotisoitava. Ei ole mikään sattuma, että kuuluisalla vertauskuvallisella kirjaroviolla Berliinin Ooppera-talon edessä v. 1933 poltettiin ensimmäisinä Magnus Hirschfeldin maailmankuulun Institut für Sexualwissenschaftin kokoelmat ja Freudin teokset!"
"Nykyistä virallista kansallissosialistista kantaa avioliittoon nähden oli hyvä tilaisuus tutkia Nürnbergissä, näyttelyssä 'Vererbung - Rasse - Volk', 'Perinnöllisyys - Rotu - Kansa'. Siinä ilmeni selvästi kolme johtavaa periaatetta: epäerotisoiminen, rotuhygienia ja valtion harjoittama neuvonta ja valvonta.
*
Näyttely oli sijoitettu Nürnbergin Museum für Soziale Hygienen huoneistoon. Olin suoraan sanoen odottanut siitä paljon räikeämpää, mutta näyttely vaikutti varsin kesyltä herättämättä mitään kiivaampia vastaväitteitä. Rotukysymyksenkin alalla kansallissosialismi näyttää luopuneen alkuaikojen monista mahdottomista liioitteluista.
'Kukaan ruumiillisesti ja henkisesti sairas ja arvoton ei saa ikuistaa vikojaan lastensa ruumissa.' Tämä Hitlerin lause on mottona näyttelyn ohjelmassa, jonka selostusta tulen pääasiallisesti seuraamaan.
Kansallissosialistisen valtion pääperusteisiin kuuluu väite, että jokaisen kansan kukoistus ja rappio ei ensi sijassa riipu taloudellisista tai muista ulkonaisista syistä, vaan siitä, ovatko kansan rodulliset ominaisuudet säilyneet terveinä ja voimakkaina. On neljä syytä, jotka vahingoittavat ja hävittävät jokaisen kansan rodullisia arvoja: huonojen perinnöllisten taipumusten kasvu, ilman tietoista valintaa tapahtuva rotujen sekaantuminen, asukasluvun väheneminen ja perhesiteiden höltyminen, joka sotii 'veriperinnön ikuisia lakeja' vastaan. Taistelu näitä vaaroja vastaan on kansallissosialistisen valtion ja sen harjoittaman väestöpolitiikan päätehtävä. Kysymyksen valaisemiseksi näyttely on jaettu neljään osastoon.
Ensimmäinen on omistettu perinnöllisyysopille, ja sen iskulauseena on: 'Ei kieli, vaan veri määrää rodun'. Havainnollisin kaaviokuvin valaistaan Mendelin lakia ja todistetaan sen perusteella, että jokaisessa ihmisessä on kahdenlaisia perinnöllisiä ominaisuuksia: näkyviä eli dominantteja ja salattuja eli resessiivejä, joista viimeksimainitut vasta myöhemmissä yksilöissä voivat tulla dominanteiksi. Tietenkin tehostetaan erikoisesti tuota tunnettua seikkaa, että ala-arvoiset yksilöt lisääntyvät enemmän. Siksi valtion velvollisuus on lainsäädäntöteitse estää perinnöllisesti ala-arvoisten yksilöiden lisääntyminen. Osaston pääseinällä on suuri kuvallinen esitys uudenaikaisen perinnöllisyysopin klassillisesta esimerkistä, amerikkalaisen Kallikak-perheen noin 150 vuotta vanhasta sukutaulusta. Normaali mies saa ensin aviottoman lapsen vähämielisen ja huonomaineisen tytön kanssa, mutta valitsee sitten aviopuolisokseen terveen, kunnon tytön. Jälkimmäisestä lähtevä Kallikak-suvun haara osoittaa vain terveitä ja elinkelpoisia yksilöitä, edellisestä lähtenyt haara taas on siveellisesti ja terveydellisesti täysin turmeltunut jo ensimmäisestä sukupolvesta lähtien. Kuvan edessä on aina tiuha ryhmä nuoria SA-laisia, joiden vakavista kasvoista voi päätellä, että siinä ratkaistaan monen suunnitellun tai jo päätetyn kihlauksen kohtalo...
Toinen osasto on nimeltään 'Rotukysymys'. Tähän osastoon vieras ymmmärrettävistä syistä astuu varsin sekavin tuntein - ja suomalainen nimenomaan. Siksi hyökkäänkin ensi töikseni tutkimaan suurta seinänkokoista karttaa, joka esittää eri rotujen asuttamia alueita Euroopassa. Ylvään sinisellä värillä se näyttää, että Suomesta on Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikko (ruotsalaiset) sekä koko Laatokan ympäristö (?) pohjoisen rodun asuttamaa... Mutta koko maamme keskiosa, kuten Savo ja Häme samoinkuin koko Venäjä on, kuten sakeansynkeä violetti väri osoittaa itäbalttilaisen rodun kansoittamaa... En esitä tämän havainnon yhteydessä mitään kommentaarioita, vaan jätän sen tehtävän asiantuntijoille. Koska itse olen kotoisin Karjalan Kannakselta, minulta pääsee helpotuksen huokaus huomatessani tämän kansallisosialistisen Rassenkunden perusteella olevani arvollinen hengittämään Nürnbergin ilmaa. - Yllättävän vapaamielinen on ohjelman selitys, että Saksan kansa etupäässä maantieteellisen asemansa takia ei suinkaan ole mikään rotupuhdas kansa. Pohjoinen rotu on johtavassa asemassa, mutta siihen on sekaantunut itäistä, dinaarista, ja läntistä rotua. Siksi onkin näytteille asetettu myös neljä professori Rothin muovailemaa päätä, jotka ilmentävät mainitun neljän Saksan rodun ulkonaisia tuntomerkkejä. Mutta samalla huomautetaan, että pohjoinen rotu on vuorostaan erikoisen voimakkaasti levinnyt muihin Euroopan maihin, ja että 'se yhdessä niiden muiden rotujen osien kanssa, joissa sen vaikutus on tuntuvin, on kutsuttu puolustautumaan slaavilaisten kansojen hyökkäystä vastaan'. Jotta 'tämä saksalainen kansa' voisi säilyttää johtavan voimansa ja vastustuskykyisyytensä, on jokaisen miehen ja naisen vältettävä kaikkinaista sekaantumista vieraslaatuiseen rotuun, ennen kaikkea 'vaarallisimpaan kaikista kansoista, juutalaiseen äpäräkansaan, joka ymmärsi viime vuosikymmeninä niin voimakkaasti pesiytyä Saksaan, usein huomaamatta ja uskonnon vaihdokseen tai toisiin samanlaisiin, saksalaisen hyvyyteen ja tietämättömyyteen vetoaviin keinoihin turvautuen'. Tietenkin tässä osastossa on juutalaiskysymykselle omistettu suurta huomiota. Kaksi isoa kuvataulua esittää juutalaisten vaellusta ja heidän leviämistään Eurooppaan, ja sodanjälkeisen Saksan tunnetuimmmista juutalaisista poliitikoista, rahamiehistä, tiedemiehistä ja taiteilijoista on pantu näytteille suuri joukko valokuvia, joiden selityksistä puhuu kiivas inhon ja vihan henki; erikoisen väkevän anateeman saa Magnus Hirschfeld nuorison siveellisenä turmelijana. Ohjelman tätä osastoa kuvaileva selitys alkaakin voimakkaalla hyökkäyksellä:
'Ei ole olemassa turmiollisempaa ja epätodenmukaisempaa, niin, valheellisempaa lausetta kuin kansanvihollisten väite: >>Kaikki, joilla on ihmiskasvot, ovat samanlaisia!'
Mielenkiintoista sekä nuorison epäerotisoimisen että kansallissosialistisen näkemyksen kannalta on näyttelyn kolmas osasto, 'Saksalainen väestöpolitiikka'. Sen tunnuslauseena on: 'Kansa ei kuole - se lakkaa syntymästä!' 'Kahden lapsen' ja 'yhden lapsen' järjestelmä samoinkuin puheet 'äitiyden vaivoista' ovat olleet kansalle pahinta myrkkyä. Niiden seurauksena oli kaikissa kansankerroksissa huomattavissa uhkaava syntyväisyyden aleneminen. Mutta syntyvien lukumäärän on aina ylitettävä kuolleiden lukumäärä, ts. kansan on säännöllisesti lisäännyttävä, jos se haluaa säilyttää vastustuskykynsä ja voimansa."
"Kansallissosialistinen valtio asettaa siis saksalaiselle naiselle vaatimuksen: enemmän lapsia Saksalle! Se käsittää kuitenkin, ettei riitä vain äityden vaistoon vetoaminen, vaan että syntyväisyyyden ja avioliittojen lukumäärän lisäämisen puolesta on taisteltava myöskin taloudellisin keinoin: poistamalla työttömyyttä, myöntämällä verohuojennusta lapsirikkaille perheille, avustamalla avioliittoon aikovia ja taistelemalla kaupunkeihin muuttoa vastaan siirtola-asutusten perustamisella. Tulokset ovatkin jo nyt näkyvissä, sillä syntyväisyyden määrä on huomattavasti kasvanut. 'Kansallissosialistisessa valtiossa on jälleen tullut saksalaisen naisen velvollisuudeksi, ylpeydeksi ja iloksi olla äiti ja työskennellä omassa taloudessa iloisten ja terveiden lasten ympäröimänä.'"
"Voidakseen valvoa kaikista perinnöllisistä vioista vapaiden jälkeläisten syntymistä tulee kansallissosialistinen valtio kiinnittämään mitä suurinta huomiota avioliittoneuvontaan. On tärkeätä, että sitä annetaan ennenkuin avioliitto jo on ehditty asianomaisten kesken päättää. Lääkäri tutkii sekä miehen että naisen ja selostaa jokaisen tyyppiin soveltuvan aviopuolison laadun. Hänen velvollisuutensa on syytteen uhalla tehdä ilmoitus tapauksista, joihin sterilisaatio-lakia olisi sovellettava. Tämä laki on lajissaan Euroopan ankarin. Pakollinen sterilisaatio voidaan toimittaa jo 14-vuotiaalle! Jo aivan lähitulevaisuudessa tullaan jokaiselta vaatimaan sekä terveydellisiin että rodullisiin tietoihin perustuva Ehetauglichkeitszeugnis, kelpoisuustodistus avioliittoa varten. Sillä
Die Ehe ist heute keine Privatangelegenheit, sondern eine heilige Verpflichtung gegen Rasse, Volk und Staat.
'Avioliitto ei nykyisin ole mikään yksityisasia, vaan pyhä velvollisuus rotua, kansaa ja valtiota kohtaan...'
Perhe on valtion perusta. Siksi jokaisen velvollisuus on veriperinnön takia oppia tuntemaan ei ainoastaan lähimmät omaisensa, vaan myöskin sukunsa kaukaisemmat esi-isät. Näyttelyn neljäs osasto onkin näin ollen omistettu 'Kansalliselle sukututkimukselle'. Siinä esitetään havainnollisesti, miten sukututkimus tulevaisuudessa eri sukutauluja vertailemalla opettaa kansallissosialistisen valtion jäseniä tuntemaan suurta yhteenkuuluvaisuutta ja yhteistä riippuvuutta aus Blut und Boden - verestä ja maaperästä.
|
|
|
