Kuka oli Hanna Reitsch?

Hanna Reitsch

(29.03.1912 - 24.08.1979)

Sleesian Hirschbergissä 29.3.1912 syntyneestä Hanna Reitschista oli myöhemmin tuleva Saksan ensimmäinen johtava naispuolinen taitolentäjä, ja myöhemmin ilmavoimien pääkoelentäjä.

Hannan isä oli silmätauteihin erikoistunut lääkäri, ja toivoi myös tyttärensä lukevan samalle alalle. Hannalla oli kuitenkin ennen kaikkea suuri halu lentää, minkä vuoksi hän suunnittelikin lentävän lähetyslääkärin uraa. Ajan myötä itse lentäminen vei kuitenkin voiton, ja lääketieteen opinnot saivat jäädä.

Hanna aloitti purjekoneilla. Hän oli 25. lentäjä ja ensimmäinen nainen, joka ansaitsi hopeisen purjelentomitalin (50 kilometrin pituisesta maan poikki ulottuvasta lennosta). Välimatkan ja korkeuden suhteen hän teki naisten maailmanennätyksen. Hanna lensi Etelä-Amerikkaan, Suomeen, Portugaliin sekä USA:n Ohiossa pidettäviin kansallisiin ilmailukilpailuihin vuonna 1938. Tähän mennessä hän oli siirtynyt jo tehokkaampiin koneisiin, ja lentänyt ensimmäistä käytännöllistä helikopteria, FW61:tä. Hanna piti jopa sisätiloissa näytöksen Charles Lindberghille tällä mullistavalla lentokoneella.

Ilmavoimat antoi tästä ja muista saavutuksista Hannalle kunniamitalin, jonka hän sai ensimmäisenä naisena koskaan.

Kun Saksa meni sotaan, Hannasta tuli koelentäjä isänmaallensa. Hän oli monesti menettää henkensä, esimerkiksi testatessaan koneeseen rakennettua sulkupallokaapelien leikkaamiseen tarkoitettua laitetta. Tunnustuksena työstään Hanna sai toisen luokan rautaristin, toisena naisena Saksan historiassa.

Vaarallisin ja nopein kone jota Hanna oli lentänyt, oli Messerschmitt 163, Saksan kokeellinen, rakettikäyttöinen torjuntahävittäjä. Hän lensi ensin prototyyppiä ilman moottoria, Me 163A:ta. Sitten hän lensi sotilaallisempaa versiota, ME 163B Kometia. Laskutelineiden oli suunniteltu putoavan ilmaan noustessa, mutta yhdellä testilennolla ne pysyivätkin paikallaan. Vaikka Hannan onnistui laskeutua eräälle pellolle, ruhjoi äkillinen alastulo hänen kasvonsa. Pieni varovaisuus olisi voinut hieman ehkäistä hänen mittavia vammojaan. Joka tapauksessa, hän sai jälleen tunnustusta ponnisteluistaan. Viruttuaan neljä kuukautta sairaalassa, elämän ja kuoleman rajoilla, hänet palkittiin ensimmäisen luokan rautaristillä, ja samalla hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka tämän mitalin on saanut.

Kun Hanna tapasi Heinrich Himmlerin, uskoi hän - toisin kuin Himmler - vielä Jumalaan. Pian Hannan uskon kohde kuitenkin vaihtui Jumalasta isänmaahan. Tämä muutos uskollisuudessa sai Kolmannen valtakunnan viimeisinä hetkinä Hannan puhumaan itsemurhaiskujen puolesta liittoutuneita vastaan. Hitler ja muut olivat tätä ajatusta vastaan, mutta antoivat testiohjelman alkaa. Hanna koelensi todennäköisintä ehdokasta, lennettävää V-1-pommia. Liittoutuneiden työntyessä Normandiasta Euroopan halki, ei V-1:llä olisi kuitenkaan ollut strategisesti merkittäviä kohteita. Suunnitelmaa ei koskaan ryhdytty toteuttamaan.

Hanna päätyi suorittamaan vaarallisen lennon Hitlerin bunkkeriin Berliiniin. Hän lensi yhdessä Robert Ritter von Greimin kanssa. Hitler nimitti Greimin ilmavoimien johtoon, mutta kun näytti siltä, ettei hän pääsisi pakenemaan, päättivät hän ja Hanna tehdä itsemurhan Hitlerin kanssa. Viime hetkellä Hitler kuitenkin käski heidän lähteä, ja jotenkin he selvisivät pois. Hanna oli myös yksi niistä viimeisistä, joka näki Hitlerin elossa.

Hanna selvisi sodasta, mutta jäi hieman yksin. Greim teki itsemurhan, ja Hannan isä puolestaan murhasi Hannan äidin, siskon ja siskon lapset, minkä jälkeen isä otti hengen myös itseltään.

Hanna kirjoitti muistelmansa, Fliegen, mein Leben (1951), joka käännettiin 1954 nimelle Flying is My Life. Tässä kirjassa hän esittää itsensä patrioottina, eikä tuomitse sanallakaan Adolf Hitleriä tai kansallissosialistista Saksaa. Hanna ei katunut mitään sodan jälkeenkään. Hän kantoi rautaristiään yhä ylpeänä, ja 65 vuoden iässä, vuotta ennen kuolemaansa (1979), hän teki uuden naisten ennätyksen purjelennon välimatkassa. Elinaikanaan Reitsch teki yhteensä yli 40 korkeus- ja kestävyysennätystä eri lentokoneilla. Hän myös tuki useita muita naislentäjiä ympäri maailmaa.
 

Kotiin