|
George Lincoln Rockwell - Dan Berner -
George Lincoln Rockwell, tunnetaan myöskin lyhyesti ja ytimekkäästi Commander (komentajakapteeni) Rockwellina sen arvon mukaan, johon hän ylsi Amerikan Laivastossa, on yksi liikkeemme todella suurista sankareista. Sen jälkeen kun hän oivalsi turmeltuneisuuden ja rappeutuneisuuden tilan missä länsimaalainen sivilisaatio oli, ei hän epäröinyt ryhtyä taisteluun yhteiskunnan tuhoavia voimia vastaan ja yrittää saada maailmaamme takaisin raiteilleen. Hänen ideoistaan ja menetelmistään voi (ja pitääkin) keskustella, koska maailma ei ole enää sama kun hänen suuruudenaikanaan 60-luvulla. Mutta yksi asia on selvä: Rockwell oli todellinen sankari, todellinen mies sanan kaikilla merkityksillä, ja meillä on paljon opittavaa hänen lannistumattomasta rohkeudestaan ja villistä taisteluinnostaan sekä terävästä älystään että taktisesta viileydestään.
George Lincoln Rockwell syntyi pojaksi George Lovejoy Rockwellille ja Claire Rockwellille (os. Shade) yhdeksäs maaliskuuta 1918 Illinoisin osavaltiossa Bloomingtonissa, Molemmat vanhemmat olivat menestyksekkäitä varietee-näyttelijöitä: isä oli koomikko, perintö joka peilautuu Rockwellin osittain jyrkästi satiirisissa kirjoituksissa, ja hänen äitinsä oli tanssija.
Johtuen vanhempiensa ammatinvalinnoista, nuori Rockwell sai matkustella paljon lapsena. Hän vietti paljon ajastaan New Jerseyssä, New Yorkissa ja Kaliforniassa, muuta suurin osa hänen kasvuiästään elettiin Mainen osavaltion Boothbay Harborissa, minne hänen isänsä asettui. Kun George oli kuuden vanha, hänen vanhempansa erosivat ja hän ja hänen nuorempi veljensä vuorottelivat sen jälkeen isän ja äidin luona asumisesta. Vaikkakin Georgella oli rakastava suhde molempiin vanhempiinsa niin isän luona hän viihtyi parhaiten, ensisijaisesti kaiketi siksi koska siellä oli yksinkertaisesti enemmän tekemistä. Loppuelämänsä hän tulisi muistelemaan Mainen rannikoita, vaelluksia metsissä, ja ehkä ennen kaikkea sitä kun hän purjeveneessään, jonka hän itse oli rakentanut vanhasta jollasta, lähti tutkimusmatkoille rannikolla sijaitseviin poukamiin ja salmiin. Siellä hänelle kehittyi rakkaus mereen joka tulisi kestämään elämänsä loppuun asti.
Toinen asia joka ilmeni jo Rockwellin nuoruusvuosina oli hänen kivenkova asenteensa haasteisiin. Varmin tapa saada hänet tekemään jotakin oli väittää ettei hän pystyisi siihen. Haasteen ottamisen vastaan ja sen selvittäminen, rasittaa voimansa äärimmilleen - koski se sitten tappeluja, voimiensa mittausta luonnon kanssa merellä rankalla säällä, urheilussa tai älyllisissä mittelöissä - antoi hänelle humaltuneisuuden tunteen jota mikään muu ei voinut korvata. Rockwell kävi koulua Heborn Academyssa yksityiskoulussa lähellä Lewinstonia, ja sieltä hän jatkoi Brown Universityyn joka sijaitsi Providencessä, Rhode Islandissa, missä hänellä oli pääaineenaan filosofia. Hän suoriutui hyvin "kovissa" tieteenaloissa, mutta reagoi vaistomaisesti sosiologiaa ja vastaavia aineita vastaan missä jo tuolloin, vuonna 1939, yritettiin tuoda esille ympäristön kokonaisvaltaista hallitsevuutta biologista perintöä vastaan.
"Olen kompastunut suoraan aikamme perusluonteisimpaan oireeseen, sananmukaiseen mielisairauteen - epätoivoiseen, raivokkaaseen, pateettiseen yritykseen, jossa miehet teeskentelevät olevansa kaikista valistuneimpia koko ihmiskunnassa pitäen kiinni harhaluulosta että ympäristö on ainut ero Shakespearella ja villin välillä..." Tietämättään mihin hän ryhtyi, Rockwell aloitti taistelun tätä hulluutta vastaan, jolla vaikutti olevan koko sosiologisen instituutin tuki takanaan. Hän harjoitti taistelua älynsä sekä paljolti huumorinsa kanssa, mille hänen vastustajansa eivät antanet arvoa: "Kirjoitin eläinsadun ryhmästä tieteellisiä neroja jotka lähtivät matkalle Afrikkaan tutkiakseen miksi muurahaiset käyttäytyivät kuin muurahaiset, he etsivät niin kauan kunnes löysivät joukon muurahaisenpesiä, tarkkailivat niitä monta vuotta, ja lopuksi tulivat siihen tulokseen että kun munat kuoriutuivat tunneleissa erityislaatuisessa maaperässä Afrikassa ja sen jälkeen kasvoivat yhdessä kuusijalkaisten olentojen kanssa joita kutsuttiin 'muurahaisiksi', tämä ympäristö vaikutti heihin niin vahvasti että heistäkin tuli muurahaisia, heiluttaen tuntosarviaan kuin muurahaiset, vilisivät ympäriinsä kuin muurahaiset, näyttivät muurahaisilta ja todellakin OLIVAT muurahaisia. Minut kutsuttiin johtokunnan eteen tämän röyhkeyden takia, ja minut melkein erotettiin koulusta."
Brown Universityssä Rockwell tapasi ensimmäisen vaimonsa ja aloitti ei-kovinkaan onnellisen avioliiton, jota kesti kymmenen vuotta. Kesken kolmannen lukuvuoden, vuonna 1940, hän jätti Brownin ja värväytyi matruusiksi Bostonissa, Massachusettissa. Kun toinen maailmansota puhkesi seitsemäs joulukuuta 1941, hän liityi merivoimiin lentäjäksi, jossa hän palveli partiointi- ja taistelulentäjänä sodassa akselivaltioita vastaan. Sodan aikana hänen arvonsa yleni ja hän sai useita sotilaallisia kunniamerkkejä. Sodan loppuessa hän oli laivueen komentajana jonka oli sijoitettu Havaijille.
Sodan jälkeen Rockwell kirjoittautui sisään New Yorkissa sijaitsevaan taidekouluun Pratt Instituteen ja työskenteli samaan aikaan osapäiväisesti mainosten ja mainospiirtämisen kanssa. Vuonna 1950 hänet kutsuttiin palvelukseen Korean sotaan, jossa hänet sijoitettiin Islantiin. Siellä Rockwell tapasi toisen vaimonsa ja samaan aikaan hän yleni komentajakapteeniksi. Näihin aikoihin Rockwellin poliittiset ajatukset heräsivät toden teolla. Toisesta maailmansodasta asti oli hän kasvavalla huolella tarkkailut sitä enenevää rappeutumista koskien länsimaalaista sivilisaatiota. Hän oli taistellut kahdessa sodassa, ja molempina kertoina oli se minkä vuoksi he olivat taistelleet luovutettu kommunisteille. Hän oli taistellut Saksaa vastaan uskossa että Hitler suunnitteli koko maapallon valtaamista, sekä siinä uskossa että Hitler oli julma massamurhaaja. Mutta sen jälkeen oli koko itäinen Eurooppa luovutettu vielä pahemmalle massamurhaajalle, Stalinille. Miten se oli mahdollista? Ja miten se oli mahdollista että lähes kaikki Amerikassa kiinnisaadut neuvostoliittolaiset vakoojat ja petturit olivat juutalaisia: Nathan Silvermaster, Julius ja Ethel Rosenberg, Harry Dexter White, Morton Sobell, Richard Sloben, Judith Coplon, Harry Gold, Miriam Moskowitz, Fred Rosenberg, Sam Cohen, David Greengrass ym., aivan samoin kuin ne älykkäät kommunistiset johtajat kuten Herbert ja Bettina Aptheker? Etenkin hänet järkytti syvästi havaittuaan että nämä, ateistiset, kommunistiset juutalaiset olivat ylpeästi mainittuina Who's Who In World Jewry:ssa, koska hän oli aikaisemmin oppinut että juutalaisuus olisi vain uskonto. Rockwell alkoi miettimään minkä vuoksi hän oli itse asiassa taistellutkaan toisessa maailmansodassa. Hän alkoi miettimään Hitleriä ja natseja. "Etsisin San Diegon kirjakaupoista ja lopuksi löysin yhden kappaleen Mein Kampf:sta piilotettuna kaupan viimeiseen nurkkaan, Ostin sen, vein sen kotiini, ja istahdin alas lukemaan.
Ja se oli yhden Lincoln Rockwellin loppu, sen 'mukavan kaverin' - tyhmän 'goyn'
- ja uuden aivan eri ihmisen alku." "Löysin samaa asiaa koko Mein Kampf:ista
- suoran vastakohdan siihen mitä juutalaiset väittävät siinä lukevan. Mutta
kukaan ei välitä lukea sitä, joten juutalaiset eivät jää kiinni tästä isosta,
ylimielisestä valheesta." Joulukuussa 1954 Rockwell palasi siviilielämään ja
vuonna 1955, alkoi julkaisemaan lehteä nimeltä U.S. Lady - aikakausilehti
suunnattuna naisille joiden miehet olivat asepalveluksessa. Hän jatkoi
samaan aikaan tutkimustaan miten sionismi, marxismi ja liberalismi
liittyivät toisiinsa. Jotkut hänen tekemistään havainnoista sävähdyttivät
häntä itseään hyvinkin paljon, esimerkiksi kauhistuttava paljastus että
amerikkalaiset sionistit jo 1940 - siis paljon ennen kuin väitteet "hävityksestä"
alkoi kiertämään, pitkälti ennen kuin USA lähti sotaan mukaan - olivat
tehneet yksityiskohtaisen suunnitelman Saksan kansan täydellisestä tuhosta
ja Saksan koko maaperän jakamisesta. Suunnitelma julistettiin Theodore N.
Kaufmanin kirjassa Germany Must Perish, ja sellaiset lehdet kuin Time ja New
York Times ylistivät kirjaa. Kaufman kirjoitti mm.: "On siis olemassa
ainoastaan yksi tapa ikuisesti vapauttaa maailma saksalaisista, ja se on sen
lähteen tukahduttaminen mistä nämä sodanhaluiset sielut ovat lähtöisin,
estämällä Saksan kansan koskaan enää monistavan lajiaan." Rockwell ryhtyi
poliittisesti työskentelemään amerikkalaisessa oikeistossa, joka siihen
aikaan oli jotain aivan muuta kuin tänä päivänä: kohtalaisen rotutietoinen
ja "anti-seministinen" - ainakin salaa. Niin kuin Rockwell pian oppi
katkerien kokemuksien kautta, senaikaisella oikeistolla oli yksi yhteinen
asia: he puhuivat paljon mutta tekivät sitäkin vähemmän. Monet
yksinkertaisesti pitivät kiinni yhdestä tai toisesta tavasta ja enemmistöllä
oli joku tai joitakin erityisiä sydäntä lähellä olevia asioita, jotka
useimmiten käsittelivät taloutta, ja joihin he olivat niin vannoutuneita
etteivät pystyneet näkemään kokonaiskuvaa. Lähes kaikki olivat sitä paitsi
pelkureita; kun Rockwell yritti ottaa puheeksi ne todella arkaluontoiset
kysymykset, kaikki hermostuivat ja tulivat pelokkaiksi, ja eivät edes
uskaltaneet keskustella enempää peläten että "tiedät-kyllä-ketkä" saisivat
tietää siitä. Rockwell yritti seuraavat kaksi vuotta työskennellä Birch Societyssä sekä vastaavissa oikeistoryhmissä, mutta vakuuttui enemmän ja enemmän siitä että tarvittiin puhtaasti kansallissosialistinen organisaatio. Hän yritti perustaa organisaation jonka ydin koostui kansallissosialisteista mutta jolla oli "konservatiivisempi" julkisivu, mutta se kariutui ennen kuin pääsi edes alkuun.
Virginiassa 1958 Rockwell tapasi hyvinvoivan konservatiivi herran nimeltään Harold N. Arrowsmith, jr. Tämä oli Henry Fordin tavoin käyttänyt aika paljon rahaa ja aikaa saadakseen selville totuuden kuka oli Amerikan rappioituneisuuden takana, ja kerännyt tuhansia todisteita koostuen tiedusteluraporteista, oikeuskäsittelyistä, diplomaattisista kirjeenvaihdoista ym., mutta sen jälkeen hän oli tullut surullisen tietoiseksi kuinka vaikeaa, ettei sanoisi mahdotonta, olisi saattaa tämä kaikki yleiseen tietoisuuteen. Tieteellisiä artikkeleita täynnä alaviitteitä ja lähdeviittauksia oli lähetetty eri aikakausilehdille, mutta kukaan ei uskaltanut julkaista niitä. Arrowsmithin taloudellisella tuella Rockwell perusti "National Committee To Free America From Jewish Domination", jolla hän mm. järjesti mielenosoituksen Valkoisen Talon ulkopuolella Washingtonissa. Organisaatiosta ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä. Kymmenen viikkoa mielenosoituksen jälkeen, lokakuussa 1958, räjäytettiin Atlantassa sijaitseva synagoga ilmaan, ja lehdet syyllistivät Rockwellin ja Arrowsmithin. Poliisi teki iskun Atlantassa olevia Rockwellin kannattajia kohtaan ja Arrowsmith, jonka mielestä hänen poliittinen toimintansa alkoi vaatia häneltä liikaa, veti pois Rockwellilta taloudellisen tukensa.
Tästä seuraava aika oli vaikeinta koko Rockwellin elämässä. Huligaanit hyökkäsivät hänen talonsa kimppuun useina öinä ja heittivät katukiviä ja ilotuliteitta, ikkunoita lyötiin sisään ja uhkaavista puhelinsoitoista tuli toistuvia tapahtumia, samaan aikaan kun lehdet jatkoivat myrkyllisen vihansa ammentamista hänen päälleen. Lopulta hän lähetti perheensä Islantiin, jotta he olisivat turvassa. Tämä pohjalla oleminen oli hänelle myös käännepiste. Eräänä päivänä maaliskuussa 1959 alkoi Lincoln Rockwellin aika kansallissosialistina. Dr William Pierce, joka tunsi Rockwellin hyvin, sai kuulla tarinan häneltä itseltään, uudelleenkertoo sen näin: "Ja sitten tapahtui jotain joka, omalla tavallaan, tulisi olemaan yhtä ratkaisevaa hänen elämässään kuin Adolf Hitlerin sanoman selville saamisen Mein Kampfissa kahdeksan vuotta aikaisemmin San Diegossa. Jälleen oli kuin menneisyyden usvista olisi käsi kurottautunut häntä kohti - Berliinissä sijaitsevasta palaneesta bunkkerista - näyttäen hänelle tien. Suuri pahvilaatikko odotti häntä eräänä maaliskuisena aamuna postikonttorissa. Siinä oli huolellisesti taiteltu hakaristilippu, jonka nuori ihailija oli lähettänyt. Syvästi liikuttuneena hän kantoi lipun kotiin, ja ripusti sen olohuoneen seinälle, siten että se peitti seinän kokonaan. Hän löysi pronssisen plakaatin jossa oli kohokuvana Adolf Hitler, jonka hän oli aikaisemmin saanut, ja laittoi sen hakaristin keskelle, Sen jälkeen hän löysi kolme kynttilää ja kynttilänjalkaa, jotka hän laittoi pienelle kirjahyllylle jonka oli asettanut pronssisen plaketin alapuolelle. Hän veti rullaverhon alas ja sytytti kynttilät.
'Seisoin siinä lepattavassa valossa, talo oli äänetön, kukaan ei ollut lähistöllä eikä tietoinen mitä tein - tai ei välittänyt'." Tänä kylmänä maaliskuu-aamuna päätti George Lincoln Rockwell taistella kansansa vihollisia vastaan mihin hintaan tahansa; seurata sitä tietä minkä Johtaja oli hänelle merkinnyt. Amerikkalainen kansallissosialismi oli syntynyt. Heti tämän, lähestulkoon uskonnollisen kokemuksen, jälkeen laati Rockwell täysin erilaisen taktiikan kuin minkälaisesta "konservatiivinen" rintama oli aikaisemmin pitänyt kiinni. Hän muisti Adolf Hitlerin sanat: "Sillä ei ole mitään väliä jos he vihaavat meitä tai nauravat meille, jos he esittävät meidät pelleinä tai rikollisina; pääasia on että he mainitsevat meidät, ja että he huolestuvat meistä uudelleen ja uudelleen, ja että me asteittain erottaudutaan ainoana voimana joka tällä hetkellä lasketaan mukaan." Eräänä iltana muutama päivä myöhemmin tuli yksi konservatiivinen ystävä mukanaan kaksi tuntematonta miestä kylään. Kaksi kolmesta vakuuttui Rockwellin intohimoisesta puheesta uudesta liikkeestä jonka hän tulisi rakentamaan, ja heistä tuli Rockwellin ensimmäiset värvätyt. Hän nosti sen jälkeen rullaverhon ylös niin että hakaristilippu näkyi kadulta - Williams Streetiltä Arlingtonissa, Virginiassa. Hän ja hänen kaksi värvättyä varustautuivat hakaristikäsinauhoilla ja koteloissa olevilla pistooleilla ja partioivat talon läheisyydessä.
Kansanjoukkoja kerääntyi nauraakseen, rähisemään ja heittelemään kiviä - mutta muutamat jäivät, ja Rockwellin "myrskyjoukkojen" vahvuus kasvoi kymmenkuntaan. Lähikauden aikana jakoivat he kymmeniätuhansia lentolehtisiä, ja joutuivat myöskin poliisin ahdistelemiksi, huligaanien hyökkäysten kohteeksi sekä ivallisen naurun kohteeksi niiden kansanjoukkojen toimesta jotka tulivat katsomaan "amerikkalaista führeriä", joksi sanomalehdet olivat häntä alkaneet kutsua. Hänen uuden liikkeensä nimeksi tuli American Nazi Party.
Koska Rockwell itse kattavasti kuvailee jatkossa käyttämäänsä propagandatekniikkaa seuraavassa artikkelissa ("From ivory tower to privy wall: on the art of propaganda"), en kerro tarkemmin siitä, mutta lyhyesti voidaan sanoa että Rockwell tietoisesti omaksui Hollywood-natsistisen imagon saadakseen huomiota, ja alkoi vasta sen jälkeen kun media oli tehnyt hänet tunnetuksi julkaisemaan vakavaa kansallissosialistista materiaalia.
Hän suuntautui määrätietoisesti huomion luomiseen. ANP jakoi lentolehtisiä ja katsoi että he joutuivat tilanteisiin joissa vastamielenosoittajat hyökkäsivät heidän kimppuunsa, kaikki jotta heidät huomioitaisiin. 1960 alkoivat he julkaisemaan National Socialist Bullentin - lehteä, joka pian muutti nimensä Stormtrooper:iksi. Journalistit yrittivät päihittää toinen toisensa iljettävimmillä valheilla Rockwellista ja ANP:sta. Hänen miesten sanottiin kidnappaavan juutalaisia pikkulapsia, Rockwellin väitettiin syövän "kilpikonnakeittoa, hummeria ja paistia sillä aikaa kun hänen miehet söivät höystöjä", ja hänet kuvaillaan pelkurina joka aina kulki taimmaisessa rivissä, mikä oli täysi vastakohta todellisuudelle: Rockwell oli 193 cm:llään ja urheilullisella ruumiinrakenteellaan todellinen taistelija, kun hän päästi sen puolen esiin, niin kuin monet vastustajistamme ovat voineet todeta. Eräässä juutalaisten järjestämässä hänen vastaisessa mielenosituksessaaan Central Parkissa New Yorkissa, Rockwell käveli yksin ihmismassan keskelle, joka koostui sadoista ihmisistä, ja seisoi edelleen jaloillaan kun poliisi vihdoin ja viimein puuttui asiaan - mitä ei voinut sanoa useasta hänen antagonististaan.
Koska useat muut rotupatriootit eivät ymmärtäneet Rockwellin päämäärää "natsi"-tekniikallaan, he syyttivät häntä vihamieliseksi provokaattoriksi jonka päämääränä oli tuhota loput liikkeestä. Vuonna 1960 näki hän itsensä pakotetuksi kirjoittaa poliittiset ideansa vakavammalla tavalla, jonka hän teki omaelämänkerrassaan This Time The World joka kirjoitettiin syksyllä puheiden, oikeusistuntojen ja katutappeluiden välissä ja julkaistiin seuraavana vuonna. 1961 hän alkoi myös julkaista Rockwell Report:ia.
Rockwell oivalsi kansallissosialistisen liikkeen tärkeyden ryhtyä maailmanlaajuiseen työskentelyyn, koska liikkeen lopullisena päämäärä on arjalainen maailmanjärjestys - pax aryana - joka tulisi käsittämään koko valkoisen maailman. Elokuussa Rockwell tapasi kansallissosialistisia edustajia neljästä muusta maasta Cotswood Hillsissä Cotswoodin ulkopuolella Englannissa, missä World Union of National Socialists perustettiin. Tapaamisessa vedettiin myös suuntaviivat kasvavaan maailmanlaajuiseen yhteistyöhön Cotswoodjulistuksen kautta, jonka allekirjoitti Iso-Britannian, Ranskan, Saksan (Itävalta mukaan lukien), Belgian ja USAn edustajat. Rockwellin strategia perustui kolmeen vaiheeseen: (1) julkisuutta mihin hintaan tahansa; (2) hyvän ja vahvan ytimen omaavien värvääminen; (3) joukkovärväys. Vuonna 1965 Rockwell yritti tulla valituksi Virginian Kuvernöörin virkaan, vaalikampanja josta hän sai 1,5 % äänistä ja oli lukuisia kokemuksia rikkaampi. Hän ymmärsi että hänen suunnitelmansa kestäisi ensikuvitelmaa kauemmin, ja että vielä ei ollut kolmannen vaiheen aika.
Sen sijaan hän keskittyi siirtymiseen ensimmäisestä vaiheesta ("nazi"-vaihe) toiseen, vakavasti kansallissosialistiseen vaiheeseen. Vuoden 1966 puolivälissä julkaistiin National Socialist World, josta seuraava artikkeli on otettu. ANP alkoi julkaisemaan vakavampaa aineistoa ja 1. päivä tammikuuta 1967 nimi vaihdettiin National Socialist White People's Party:ksi korostaakseen muutosta. Kesäkuussa samana vuonna pidettiin iso uudelleenjärjestäytymiskonferenssi, ja vielä myöhemmin samana vuonna julkaisi Rockwell uuden kirjansa White Power.
Perjantaina 25. elokuuta 1967, päivällä, kaksi minuuttia kahdentoista jälkeen, osui George Lincoln Rockwelliin kiväärinluoti, jonka ampui eräs puolueen entinen jäsen kostaakseen sen että hänet oli erotettu paria kuukautta aikaisemmin. Jotkut johtolangat viittaavat valtion tai juutalaisten lobbausryhmien sekaantumisesta asiaan, mutta mitään sellaista ei ole koskaan voitu todistaa. Rockwell sai kansallissosialistiset hautajaiset Arlingtonissa 30. elokuuta. Hautajaispuhe päätettiin seuraaviin sanoihin: "Kun me nyt laskemme Lincoln Rockwellin jäännökset lepoon, on sopivaa jälleen lukea se kohta Johtajan kirjasta mistä hän piti eniten. Luen nyt ensimmäisen osan kahdennestatoista luvusta komentajakapteenin omasta Mein Kampf:in kappaleestaan: 'Kun ihmissydämet murtuvat ja ihmissielut vaipuvat epätoivoon, silloin katsovat menneisyyden hämärästä hädän ja surun, häpeän ja kurjuuden, henkisen epävapauden ja ruumiillisen pakon suuret voittajat maan päälle heidän puoleensa ja ojentavat epätoivoisille kuolevaisille ikuiset kätensä!. Voi sitä kansaa, joka häpeää tarttua niihin!"
- Lotta Miekka
Kuka oli George Lincoln Rockwell? - A.V. Schaerffenberg
Kymmeniätuhansia raivostuneita juutalaisia saapui New Yorkin Central Parkiin, jossa heidän eniten vihaamansa mies aikoi pitää puheen "vapaan foorumin alueella". Järisyttävän suuri joukkio oli pullollaan ärtyneitä ihmisiä, jotka äänekkäästi vaativat hänen vertaan. He heiluttivat käsissään metalliputkia ja katukiviä Vanhan Testamentin sananvapauden perinteiden mukaisesti. Kukaan ei todellisuudessa uskonut hänen saapuvan kohtaamaan näin suurta joukkiota, joten tämä vaahtoava valittu kansa käänsi tilaisuuden antinatsi -juhlaksi. He taputtivat, lauloivat "Havangliaa" ja tanssivat kadulla. Mutta heidän kostonhimoisen hysteriansa huippuhetkellä, sovittuna ajankohtana, yksinäinen suurikokoinen mies, aivan tämän meluisan mielipuolisen väkijoukon keskellä, heitti peittävän päällystakkinsa pois. Ja kuin taikavoimien avustamana, George Lincoln Rockwell ilmestyi tämän ihmishurrikaanin silmään vihollistensa ympäröimäksi, eikä kukaan heistä kyennyt hämmästykseltään liikkumaan. Uskomatonta, mutta hän alkoi ivata vihollisiaan, päin naamaa, haukkuen heitä pelkureiksi ja mielisairaalasta karanneiksi.
Olen saapunut paikalle, Rockwell sanoi. Teidän pyynnöstänne, joten katsotaan kuinka kovia te todella olette, hän jatkoi. Kukaan ei liikahtanutkaan tätä valtaisaa entistä Yhdysvaltain merivoimien komentajaa kohti. Hän hymyili pöyhkeilevästi heidän joukossaan, pilkaten heidän tyhjiä lupauksiaan, joiden mukaan heidän piti estää hänen New Yorkin puheensa. Se oli hyvin henkilökohtainen kohtaaminen Arjalaisen miehen ja hänen juutalaisten vastustajiensa välillä, rodullisen- ja antimaterian kohtaaminen. Räjähdys oli väistämätön.
Juutalaiset sekoavat
Vain vaivoin heprealaiset saivat psyykattua itsensä tarpeelliseen hysteriaan. Yhtenä huutavana joukkiona he hyökkäsivät komentaja Rockwellin kimppuun. Mutta hänellä oli psykologinen etu; elämää suurempi henkilökohtainen rohkeus. Täysin yksipuolisessa taistelussa, joka on aivan liian uskomatonta sellaiselle, joka ei sellaista ole nähnyt tai kokenut, hän hakkasi ja puski itsensä tämän kirkuvan joukkion sisään. Repiviä ja sylkeviä paholaisia kaatui joka puolella kun tämä valkoisen rodun yksinäinen sankari raivasi verisen ja murtuneita luita täyttävän polun New Yorkin kaupunkiin. Joukkio ei koskaan tyrmännyt Rockwellia, eikä hän koskaan väsynyt murtamaan vihollisen leukaluita.
Tämän suurenmoisen tapahtuman hälyttämänä ja innoittamana ryhmä poliiseja ryntäsi ulvovan väkijoukon sekaan heiluttaen pamppujaan. Kosherjoukon tappiot nousivat nopeasti kun poliisit pääsivät harrastuksensa pariin. Poliisit mukiloivat verisen tien taistelevan Rockwellin luo ja saattoivat hänet kaatuneiden ja murjottujen juutalaisten ylitse. Hän selvisi parilla haavalla ja lievillä mustelmilla. Jopa hänen uniformunsa oli suhteellisen hyvässä kunnossa.
Komentajan aiempi elämä
George Lincoln Rockwell oli kulkenut pitkän matkan syntysijaltaan Illinoisin keskeltä, maaliskuun yhdeksännestä päivästä 1918. Hänen nuoruutensa oli kaukana New Yorkin kaltaisista taistelukentistä. Hän tihkui intoa tulla kaupallisen alan taitelijaksi, intoa ruokki valtakunnallisen tason pääpalkinto, jonka hän sai syöpäsäätiöiltä. Mutta toinen maailmansota muutti hänen suunnitelmansa ikiajoiksi. Hän ilmoittautui vapaaehtoisesti Yhdysvaltain merivoimien lentäjäksi jo ennen kuin USA liittyi konfliktiin, ja hänet saatiin uskomaan, miljoonien muiden tavoin, että Adolf Hitler valmistautui valtaamaan Coney Islandin ja Vapaudenpatsaan. Saatuaan kunniamerkin taistellessaan saksalaisia sukellusveneitä vastaan, hän värväytyi uudelleen Korean sotaan, yleten komentajaksi. Hänen ollessaan Islannin asemapaikalla, hän tapasi ja avioitui kauniin pohjoismaalaisen naisen kanssa, jonka kanssa hän myös kasvatti perheen 1950-luvulla.
Mutta toisen maailmansodan loppumisesta lähtien Rockwellia huolestutti yhä enemmän läntisen sivilisaation rappeutuminen. Vastalääkkeen tähän hän löysi Mein Kampfista. Hänen ollessaan viimeinkin selvillä todellisesta kohtalostaan, hän perusti Amerikan Natsipuolueen, täyttäen Führerin ennustuksen, jonka hän teki juuri ennen kuolemaansa:
"Taistelua juutalaisia vastaan ei aloiteta uudelleen ensimmäiseksi Euroopassa, vaan Yhdysvalloissa. 25 vuoden sisällä Amerikan täytyy ymmärtää juutalaiskysymys."
Taistelun uudelleenaloittaminen
Mutta vuonna 1958 amerikkalaiset olivat liian omahyväisiä ja itseriittoisia valkoiselle vallankumoukselle. Neekereiden mellakat, taloudellinen kaaos, kulttuurillinen mädäntyminen ja Vietnamin-ajan maanpetos 60-luvulla olivat vielä edessä. Huolimatta ei-juutalaisten apatiasta, Rockwellin aktivismi pääsi ihmisten tietoisuuteen "paperiesi-ripun" lävitse, kuten hän itse sanoi kuvaillessaan juutalaisen uutismedian kaikkea kansallissosialismiin liittyvää boikottia.
Vuosien palkitsematon uhraus poiki viimeinkin hedelmän mustien mielenosoituksessa Keskilännen valkoisen työväenluokan asuinalueella. Suositun pakollisen integraation inhon siivellä hän puhui suurissa kokouksissa valkoisille amerikkalaisille, jotka ensimmäistä kertaa osoittivat hänelle hänen ansaitsemaansa kiitollisuutta. "Juutalaiset ovat mennyttä vuonna ´72!" - usein toistettu sen ajan tunnuslause edusti korkeita toiveita ja ilmentymää George Lincoln Rockwellin aikoessa pyrkiä Yhdysvaltojen presidentiksi.
Rockwellin suosio vuosikymmenen lopussa oli sitä luokkaa, että hän näytti voittavan korkeimman aseman maassa jonain päivänä. Se oli myös juutalaisen systeemin tiedossa ja hänet salamurhattiin olosuhteissa, jotka ovat vieläkin epäselvät, Virginian Arlingtonissa.
Kuka oli George Lincoln Rockwell?
Kohtalo valitsi todella ihanteellisen miehen edustamaan sodanjälkeistä kansallissosialistista liikettä. 184 senttiä pitkä, rujon komea, urheilullinen, virkeä ja nopea-älyinen, hän oli amerikkalainen kansansankari samassa muotissa, fyysisesti millä tahansa asteikoilla kuin John Wayne tai Glark Gable samanlaisella karismaattisella vetovoimalla, johon tavallinen amerikkalainen sielu yleensä vastaa. Joidenkin mielestä hän oli James Garnerin ja Tyrannosaurus Rexin risteymä - erityisesti tappelussa. Kuitenkin, dynaamisuudestaan huolimatta, hän oli hyvä isähahmo ja absoluuttisen lojaali ystävä.
Ylimpien kansallissosialismin johtajuuden perinteiden mukaisesti hän heittäytyi jatkuvasti epäröimättä vihollisten joukkoon, joka ei koskaan ollut hännen joukkoaan pienilukuisempi. Kun ensimmäinen Viet Congin lippu julkisesti esitettiin juutalaisten kommunistien juhlassa Bostonin kaduilla vuonna 1956, Rockwell hyökkäsi marxilaisten mielenosoittajapetturien ja typerysten kimppuun repiäkseen sen alas. Hän joutui putkaan sellaisen epäitsekkään patriotismin vuoksi, jota kukaan muu ei uskaltanut tehdä. Ja kuten hän vaatimattomasti sanoi itsestään monissa tilaisuuksissa, hän vain yritti korjata pienellä tavalla sitä vahinkoa, jonka hän teki kansallissosialismille petettynä amerikkalaisena toisessa maailmansodassa.
Rockwellin perintö
Valkoisen rodun viholliset haluaisivat uskotella, että George Lincoln Rockwellia ei koskaan ollut. Ja he ovatkin tehneet kaikkensa poistaakseen hänen nimensä Amerikan historiasta. Mutta heidän tekonsa jatkavat epäonnistumistaan. Rockwellin kuva ja teot säilyvät ikuisesti miljoonien sydämissä ja muistoissa, jotka elivät läpi myrskyisän 60-luvun. Hänen kirjoituksensa ja nauhoitetut puheensa jatkavat uusien sukupolvien rodullisten patrioottien opettamista.
Niin paljon kuin suremme hänen poismenoaan, jopa kahdenkymmenenviiden vuoden jälkeen, me tiedämme, että hän ei kuollut ennen aikojaan, kuten ei yksikään mies. Suurten sankareiden kohtalona ei ole kuolla rauhallisesti korkeaan ikään, vaan kaatua parhaalla hetkellä heidän vihollistensa vihasta. Vain näin he voivat elää ikuisesti rotumme kansallisessa tietoudessa.
George Lincoln Rockwell teki jokaisen elävän, ja vielä syntymättömän, kansallissosialistin elämästä rikkaampaa. Hän yksin nosti lippumme Berliinin tuhkasta USA:n taivaalle. Hän edusti ideologiaamme niin persoonallisella, ammattitaitoisella ja voitokkaalla metodilla, että voimme olla ylpeitä olla osana taistelussamme. Meillä on kunnia ottaa vastaan hänen perintönsä.
Miehen elämä on hänen nöyrintä työtään. Ja jos tätä työtä jatkavat ne, jotka elivät hänen työnsä mukaisesti, hän ei ole koskaan kuollut. Meidän kauttamme Rockwell elää!
George Lincoln Rockwell Shaun Walker
Minulla oli mielenkiintoinen viikonloppu. Olen ihaillut George Lincoln Rockwellia aina 1980-luvulta lähtien kun luin hänen teoksensa White Power. Ostin kirjan tämän ohjelman sponsorilta, National Vanguard Booksilta. National Vanguard Books perustettiin vuonna 1970 Arlingtonissa, Virginiassa, johon tri. William Pierce muutti työskennellessään kokoaikaisesti George Lincoln Rockwellille. Minulla oli tilaisuus vierailla Arlingtonissa opastetulla kierroksella sen miehen opastuksella, joka ehkä parhaiten tuntee tuon historian; hän on Matt Koehl.
Ennen kuin hyppään tämän päivän ohjelman aiheeseen liian nopeasti niin kerron vähän taustatietoa George Lincoln Rockwellista niille kuuntelijoille, joille tämä mahtava amerikkalainen ei ole tuttu. Rockwell on tunnettu ympäri maailman siitä, että hän perusti American Nazi Party (suom. "Amerikan natsipuolue") -puolueen. Se perustettiin Virginian Arlingtonissa vuonna 1959 eräässä talossa Randolph Streetillä, jossa hän asui. Perustamalla järjestön, jonka nimi ja ideologia olivat niin tulenarkoja, ei kuitenkaan riittänyt tuomaan hänelle maailmanlaajuista kuuluisuutta. Syyt, miksi Rockwell tuli kuuluisaksi, olivat hänen monet kykynsä. Puhun tänään Rockwellin perinnöstä, hänen Arlingtonissa viettämästä ajastaan sekä Amerikan natsipuolueen vahvoista ja heikoista puolista.
Rockwellilla oli kaikin puolin tavallinen lapsuus. Hän liittyi USA:n laivastoon taistellakseen Amerikan puolesta kun toinen maailmansota alkoi. Hänestä tuli tyynenmeren ja Atlantin sotanäyttämöiden veteraani. Hänet kutsuttiin aktiivipalvelukseen uudelleen Korean sodan aikaan. Jälkeenpäin hän julkaisi lehteä Amerikan sotapalveluksessa olevien miesten vaimoille. Hän oli kykenevä kustantaja ja rohkea mies. Hänellä oli charmia ja karismaa ja hän oli olemukseltaan arvokas mies. Hän oli myös hyvin rotutietoinen patriootti.
1950-luvulla Rockwell tunsi hälytyskellojen soivan tuon ajan valkoistenvastaisten tapahtumien vuoksi ja hän tuli mukaan tapahtumiin. Hän valitsi polkunsa, auttaa valkoista rotua, josta on nyt tullut legenda. Ehkä hänen luontainen urheutensa pakotti hänet käyttämään voimakasta lähestymistapaa vuoksemme. Mutta yksi asia on selvä, Rockwell muutti ikuisiksi ajoiksi tapaa, jolla amerikkalaiset katsovat valkoisten rodullista kamppailua.
Randolph Streetillä sijaitseva talo, jossa Amerikan Nazi Party perustettiin, on nyt poissa. Todellisuudessa koko kaupunginosa on muuttunut kaksikerroksisista, raamikkaista taloista korkealle kohoaviin torneihin. Rockwell ei enää tunnistaisi Arlingtonin keskikaupunkia entisekseen. Myös asukkaiden rodullinen koostumus on muuttunut dramaattisesti. Rockwellin aikaan Arlington oli valkoinen kaupunki ja jopa poliisit - avoimesti ja julkisesti - käyttivät sanaa "neekeri" ilman, että kukaan sitä sen kummemmin ajatteli.
Rockwellin Arlingtonissa ei ollut isoja eri ei-valkoisten rotujen ryhmiä, joita sinne sittemmin on muuttanut. Siihen aikaan kaupungin rähjäisemmillä alueilla asui joitakin mustia, mutta rodunsekoitusta ei ollut laisinkaan. Nykyään rodunsekoitus on laajalle levinnyttä, jopa tässä pohjoisessa osavaltiossa. Tämä oli tulevaisuus jonka Rockwell ennusti oikein ja tämän vuoksi hän muutti talonsa American Nazi Partyn päämajaksi: Estääkseen rodun itsemurhan, jonka hän näki ennalta.
Paikasta Randolph Streetillä, josta tuli ensimmäinen päämaja tälle uudelle poliittiselle puolueelle, ei ole enää jälkeäkään. Se on pudonnut muistiaukkoon.
Matt Koehl, joka alkujaan lähti Rockwellin mukaan vuonna 1960, muutti heidän päämajaansa 1963 ja hänellä on monta mielenkiintoista tarinaa siitä, mitä siellä tapahtui. Osa tarinoista kuulosti aivan samalta kuin kamppailu, missä tänä päivänä olemme . Niin moni asia ei koskaan muutu. Rockwellin historia täytyy tallentaa ja näistä tapahtumista tulee tehdä erittäin kiinnostava elokuva. Mutta tämä kaikki tapahtuu aikanaan.
Vuonna 1965 Rockwell hankki vielä yksityisemmän paikan Arlingtonissa asuinpaikaksi henkilöstölleen. Se oli Amerikassa mielenkiintoista aikaa. Rodullinen jännitys alkoi kiehua ja yhteiskunnallisesti häiritsevät ainekset kävivät ongelmallisemmiksi. Tämä itsessään alkoi herättää pientä ryhmää ja se alkoi tukea Rockwellia. Uuden tuen ansiosta hankittiin suurempi talo, joka sijaitsi Arlingtonin korkeimmalla paikalla. Tämä talo oli kolmikerroksinen puutalo syrjäisellä 26 eekkerin tontilla, jossa oli huone painotyötä varten ja asuntoja. Paikalta oli 15 minuutin matka Washington DC:n. Talon katolta pystyi näkemään Washington Monumentin.
Rockwell halusi puolueen henkilöstön olevan jatkuvasti valmiina kutsuttavaksi poliittiseen katutoimintaan. Tätä suurempaa taloa kutsuttiin "puolueen parakeiksi", jossa majaili useita Rockwellin "SA-miehiä". Talo kukkulalla sai lempinimen 1965 kun neljä neekeriä ajoi autonsa vahingossa sinne ja joutui kohtaamaan M-1 -karbiinikiväärillä varustetun puolueen virkailijan. Siitä päivästä lähtien arlingtonilaiset kutsuivat paikkaa "Hatemonger Hilliksi". Se oli parodia neekerilaulun sanoista. Siitä tuli "I found my thrill, on Hatemonger Hill". ["Hatemonger" = "vihanlietsoja", "Hill" = "kukkula" / "mäki", suom. huom.]
Rockwellin "SA-miesten" parakit olivat kolmen mailin päässä päämajasta ja he tekivät suurimman osan ostoksistaan tien toisella puolella sijaitsevassa ostoskeskuksessa. Siellä oli Tom's Barber Shop, jossa natsit leikkuuttivat hiuksensa. Tom on nyt jo ajat sitten lähtenyt, mutta parturiliikkeellä on silti vielä sama nimi. Kaksi muuta kauppaa olivat kolikoilla toimiva pesula, joka on nykyään kuivapesula. 1967 tämä paikka oli tavallinen ostoskeskus valkoisessa Amerikassa, jonka vastapäätä oli Amerikan Nazi Partyn parakit.
Tie Hatemonger Hillille on tuo alkuperäinen tie, mutta nykyään Arlingtonin kaupunki omistaa maan. Siellä on kyltti, joka kertoo ihmisille, että on laitonta olla puistossa yöaikaan. Kyltti on kirjoitettu englanniksi ja espanjaksi. Kyltti on paikalla, jolla Rockwell melkein kuoli kesäkuussa 1967.
Tielle tehtiin barrikadi eräänä päivänä ja kun Rockwell pysähtyi poistaakseen esteet, kaksi miestä ampui häntä pusikosta. .38 -.kaliiperin luoti ohitti Rockwellin juuri ja juuri ja päätyi auton kuljettajan penkkiin. Rockwell ja toinen "SA-mies" jahtasivat kahta miestä, mutta nämä pääsivät karkuun. Kaksi kuukautta myöhemmin kun Rockwell oli pesemässä pyykkejään, hänet ammuttiin kuoliaaksi. Hän käveli ulos pesulasta hakeakseen lisää pesuainetta tappajan ollessa katolla Mauser-pistoolin kera. Ammuttuaan Rockwellin hän pudotti pistoolin ja juoksi kujalle, joka oli ostoskeskuksen vieressä. Mies juoksi mailin ennen kuin jäi kiinni. Kaksi urheaa valkoista, jotka jahtasivat ampujaa ja saivat hänet kiinni, olivat parturin omistava Tom ja hänen apulaisensa. Kumpikaan heistä ei ollut natsipuolueen jäseniä, mutta molemmat olivat tunnollisia kansalaisia ja ystävällisiä Rockwellille.
Tunsin oloni surulliseksi seisoessani parkkipaikalla, jonne Rockwell oli kaatunut. Tämän miehen sanat, puhuttuna ja kirjoitettuna, ovat inspiroineet valkoisia miehiä ja naisia jo puolen vuosisadan ajan. Hänestä on varmaan puoli tusinaa laulua, joita nuoret White Power -bändit soittavat ei ainoastaan USA:ssa, vaan kaikkialla maailmassa. Tämä mies ansaitsee monumentin kunniakseen, koska hänestä ei Arlingtonissa ole enää jäljellä mitään näkyvää.
Mies, joka näytti minulle nämä paikat ja kertoi tarinat, oli vuonna 1966 American Nazi Partyn puoluesihteeri, joka oli toiseksi korkea-arvoisin henkilö puolueessa. Matt Koehl ja muut 16 johtavaa puolueen jäsentä, mukaan lukien tri. William Pierce, tulivat johtopäätökseen, että Matt Koehlin tulisi ottaa puolueen johtajuus Rockwellin tultua ammutuksi.
Puolue oli jo käynyt läpi nimenmuutoksen 1967. Rockwellista oli tullut tuttu nimi amerikkalaisten keskuudessa ja hän kasvatti puolueen rahavaroja merkittävästi puhekiertueilla pääosin Amerikan yliopistoilla. Mutta kiitos maineensa, tv- ja radiohaastattelujensa ja jopa Playboy -lehden haastattelun, Rockwellilla oli ongelma. Tämä ongelma oli niin suuri, että hänen täytyi vaihtaa järjestön nimeä Amerikan Nazi Partystä johonkin muuhun. Rockwell valitsi uuden nimen: National Socialist White People's Party ("Kansallissosialistinen valkoisen kansan puolue", suom. huom.) Tri. William Pierce ei ollut samaa mieltä Rockwellin nimivalinnan suhteen, mutta menen siihen myöhemmin.
Rockwellin ongelma oli sama mikä nykyäänkin on valkoisten amerikkalaisten ongelma. Ongelma ei ole yksinkertainen. Kuinka kerromme totuuden rodusta ja juutalaisista Amerikassa ilman, että juutalaiset käyttävät voimakasta mediaansa demonisoidakseen, häpäistäkseen ja mustamaalatakseen meitä? Tämä oli ongelma heti toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Juutalaiset eivät tuhlanneet aikaa vaan kävivät heti keskittämään valtaansa Amerikassa. Sitten he alkoivat hyökkäykseen valkoisia amerikkalaisia vastaan, jotka kuitenkin pelastivat Euroopan juutalaiset. Juutalaiset eivät ole koskaan tunteneet kiitollisuutta ei-juutalaisia kohtaan, jotka ovat auttaneet juutalaisia ja tämä on tuskallinen oppitunti, jota valkoiset amerikkalaiset käsittelevät nykyään.
Ensimmäinen ryhmä, jonka amerikkalaiset perustivat Amerikkaan ja jolla oli puhtaasti rodullinen linja oli Emory Burken Georgiaan perustama "Columbians" -järjestö. Tämä järjestö, joka perustettiin siis vuonna 1946, oli lyhytikäinen. He saivat nopeasti tukea, erityisesti Atlantassa, jossa oli suuria ongelmia mustien muuttaessa valkoisille alueille. Emory Burke ja hänen columbialaisensa houkuttelivat useita tuhansia kuulijoita paikalle Georgian Atlantassa. Juutalaisten kontrolloima hallitus kuitenkin junaili hänet vankilaan hyvin pian. Emory Burke vietti jonkin aikaa vankilassa mitä typerimmistä syytteistä. Hänen pidätyksensä jälkeen Columbians lakkautettiin. Amerikan juutalaisjohtoinen media kutsui jo silloin kaikkia niitä "natseiksi", jotka sanoivat mitään kriittistä juutalaisista.
1950-luvun puolessa välissä Rockwell sai selville, että valkoista Amerikkaa repivät hajalle juutalaiset. Hän myös näki vasta luodun yhteiskunnallisen tabun, jonka juutalaiset olivat keksineet ja jota he käyttivät valkoista Amerikkaa vastaan. Juutalaiset tiesivät, että heidän täytyi pitää päämääränsä ja toimintansa salassa tai muuten valkoiset nousisivat ja syrjäyttäisivät heidät. He hoitelivat tuon tabun rikkojat massiivisilla mustamaalauskampanjoilla. Heidän suosikki-leimasanansa jokaiselle valkoiselle, joka heitä vastaan nousee tai sanoo mitä tahansa juutalaisia kritisoivaa, on"natsi".
Rockwell oli tunnollinen ja rohkea mies ja viimein hän päätti, että juutalaiset joka tapauksessa tulisivat kutsumaan häntä natsiksi, joten hän saattoi aivan hyvin itsekin kutsua itseään natsiksi. Tämä on melko simplistisesti sanottu, mutta Rockwell kohtasi tämän ongelman 1950-luvulla aivan kuten Emory Burke 1940-luvulla.
Sillä ongelmalla, että joutuu juutalaismedian mustamaalaamaksi ja
demonisoimaksi, on toinenkin negatiivinen vaikutus. On joitain valkoisia,
jotka ovat epäsosiaalisia ja joita kiehtoo juutalaismedian meihin liittämä
negatiivisuus. Nämä epäsosiaaliset ihmiset eivät ymmärrä suurempaa kuvaa
vaan haluavat liittyä rodulliseen kamppailuumme vääristä syistä. Kun nämä
epäsosiaaliset ihmiset alkavat toimia suuremmissa, terveissä ja
positiivisissa aineksissa taistelussamme, he aiheuttavat ongelmia. George
Lincoln Rockwellin ampuja oli John Patler, joka oli Rockwellin henkilökunnan
jäsen. Hän oli erittäin häiritsevä ja useiden häiriöiden jälkeen hänet
erotettiin puolueesta.
Kun valkoisten asiaa ajava ryhmä alkaa edistyä, saada näkyvyyttä mediassa ja herättää valkoista Amerikkaa, häiritsevät ainekset alkavat aina yllättäen aiheuttamaan niin paljon harmia kuin mahdollista. Suurin osa tästä tehdään loppumattomalla valheiden virralla ja henkilöiden mustamaalaamisella. Se on erittäin tärkeä aihe, josta puhumme myöhemmin. Hallituksen Cointelpro-operaatiot, jotka olivat aktiivisia Rockwellin aikaan, ovat virallisesti loppuneet, mutta vain virallisesti.
Cointelpro oli toiminnassa kun Rockwellin täytyi käsitellä oman aikansa juoruja ja häirintää. Hänen järjestössään oli useita suuria imperiuminrakentajia, kuten Allenin klikki. Nämä klikit ja ihmiset niissä olivat vakuuttuneita siitä, että Rockwell oli pettänyt aatteen tai vieläkin pahempaa, joten he erosivat Rockwellin puolueesta kun hän oli vielä elossa. Allenin klikki ja muut eronneet ryhmät eivät koskaan saaneet mitään mainittavaa aikaan itsekseen eroamisensa jälkeen. Ne ainoastaan heikensivät Rockwellin järjestöä ja saivat monet hyvät ihmiset tympääntymään lopullisesti kaikkeen tuohon pikkumaiseen juoruamiseen. Jos on yksi universaali totuus niin se on tämä: Vanhat naiset ja pseudo-vallankumoukselliset rakastavat juoruamista.
Tämä Arlingtonin kierros oli minulle aina välillä hyvin hämmästyttävä. Matt Koehlin tarinat tavallisista yksilöistä, jotka olivat häirikköjä, poliisin häirinnästä, järjestön vaikeuksista ja ideologisista konflikteista 1960-luvulla tuntuivat aivan liian tutuilta. Pystyin helposti vertaamaan niitä ihmisiä ja tapahtumia itse kokemaani.
70-vuotiaalla Matt Koehlilla on nopea ja yksityiskohtainen muisti. Hänellä oli ainutkertainen näköalapaikka historiassa näissä tapahtumissa ja hän on ainoa niistä muutamista, jotka voivat rehellisesti kertoa maailmalle mitä Arlingtonissa tapahtui.
Huolimatta kaikista niistä vaikeuksista, joita kamppailuumme kuuluu, Matt Koehl ei ole koskaan menettänyt uskoaan asiaamme. Oli opettavaista ja henkistä vierailla Amerikan Nazi Partyn syntypaikalla. Olen harvoin ollut niin kiinnostunut monista yksityiskohdista ja ympäristöstä, jossa olen. Tunsin, että aistini olivat paljon terävämmät. Vierailu oli melko erilainen, koska Rockwell aloitti täällä ja kuoli täällä ja siitä syntyi National Alliance.
National Alliance perustettiin saman ongelman vuoksi, jonka Emory Burke ja Rockwell kohtasivat ja jonka me kaikki kohtaamme tänä päivänä. Meidän täytyy nousta ylös rotumme puolesta emmekä voi pelastaa valkoista rotua ellemme ole valmiita sanomaan rasistisia asioita ja seisomaan niiden takana kuin graniittiseinä. Emme voi koskaan kieltää sitä, että päämäärämme ovat valkoisen rodun hyväksi; siksi meitä kutsutaan jokaisella nimellä joka yhdistetään rasismiin. Emme voi muuttaa tätä todellisuutta. Se on sama ongelma mikä on jokaisella ryhmällä jolla on jotain näkyvyyttä.
Otetaanpa esimerkiksi joku, joka edustaa viljanviljelijöitä. Jotta tämä henkilö voi mennä Washingtoniin lobbaamaan viljanviljelijöiden puolesta, hänen täytyy sanoa sana "viljanviljelijä" moneen kertaan. Viljanviljelijöiden lobbarin olisi mahdotonta onnistua auttamaan viljanviljelijöitä jos häntä nolostuttaisi tai pelottaisi puhua avoimesti ja syvällisesti viljasta ja viljanviljelijöistä. Sellaisen henkilön täytyy puhua intohimolla ja puoleensavetävästi ollakseen tehokas. Silti tämä on 60-vuotta vanha moka, jota oikeistorepublikaanit ovat harrastaneet. He ovat todistaneet maailmalle epäonnistumisensa, jopa silloin kun he ovat passiivisesti esittäneet välittävänsä valkoisista.
Rockwell tiesi, että oli mahdotonta puhua Amerikalle rotukysymyksestä valkoisten asiaa ajavien näkökulmasta joutumatta herjatuksi. Rockwell tiesi, että Amerikan juutalaiskontrollin kritisoiminen olisi mahdotonta ilman "juutalainen" -sanaa. Kun medialla on sellainen valta amerikkalaisten mielistä, on väärien yhteiskunnallisten tabujen rikkominen valtavan kova tehtävä. Se maksoi Rockwellille hänen henkensä. Jokaisen valkoisen miehen ja naisen tulisi muistaa ja kunnioittaa tätä suurta miestä.
38 vuotta Rockwellin murhan jälkeen meillä on edelleen samat ongelmat. Juutalaiset demonisoivat viestimme. Hallituksen agenttien armeija, vasikat ja provokaatio-agentit, joille maksetaan erittäin hyvin pahantahtoisten juorujen luomisesta. Vihollisemme olivat kykeneviä luomaan vihamielisen ilmapiirin ja epäluottamuksen Rockwellia kohtaan juuri kun hän oli saamaisillaan viestin perille Amerikalle uskomattomalla tasolla. Hallituksen agentit ja yksityiset juutalaisryhmät, jotka on laitettu pitämään meidät matalana, omaavat valtavat resurssit ja ne tietävät mitä ovat tekemässä.
Rockwellin ainoa todellinen vika oli hänen luottamuksensa FBI:n. Siihen
aikaan 1960-luvulla kommunismi oli niin suuri uhka, että Rockwell näki FBI:n
liittolaisenaan. FBI oli kommunismia vastaan, mutta se oli myös valkoisia
separaristeja vastaan. Nykyään se on suurempi ongelma. FBI:llä ei ole enää
kunnon kommunisteja vastassaan, joten he suuntaavat huomionsa kaikkein
uskottavimpiin toisinajattelijoihin: Sinuun ja minuun.
Rockwell tiesi, että käyttämällä hakaristiä julkisesti, hän ei houkuttelisi kovinkaan montaa vakavasti otettavaa laadukasta ihmistä. Hänen ennenaikainen kuolemansa oli osin tulosta tästä. Saadaksemme aikaan muutoksen nykypäivän maailmassa, emme voi keksiä uudelleen tai elvyttää uudelleen henkiin jo aikansa elänyttä järjestöä. Voimme ottaa parhaimmat ideat tuosta järjestöstä ja liittää ne omaan ideologiaamme. Rockwell kamppaili tämän ongelman kanssa ja niin teki myös tri. William Pierce. Tri. Pierce käytti sanontaa "Kolmannen valtakunnan intoilija" kuvatakseen ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet Natsi-Saksan kosmeettisesta aspektista ja kuvituksesta, keräilyesineistä jne. He eivät juuri välitä tai ymmärrä asiaamme. On kuitenkin ihmisiä, jotka ymmärtävät täysin aatteemme ja jotka ovat aktiivisesti auttamassa valkoista rotua ja jotka ovat silti myös kiinnostuneita tuosta Saksan aikakaudesta. On myös monia hyviä ihmisiä, joilla on todellista kiinnostusta Natsi-Saksan keräilyesineisiin ja toisen maailmansodan tapahtumiin, mutta joilla on myös paljon kiinnostusta kansallissosialismin ideologisiin aspekteihin ja jotka antavat oman rakentavan osuutensa aatteellemme tänä päivänä.
Rockwellin seuraaja, Matt Koehl, joka on ystäväni, johtaa nykyään järjestöä nimeltä New Order (suom. Uusi järjestys). Herra Koehl on älykäs ja vakava herrasmies, mutta New Order on enemmän henkinen, kansallissosialistinen järjestö. Heillä ei ole jäsenyyttä eikä heillä ole poliittista toimintaa, vaan he ovat enemmänkin vain kansallissosialismin puhtaimman ideologisen muodon säilyttäjiä. Olen iloinen siitä, että he ovat olemassa. Matt Koehl ottaa etäisyyttä kaikkiin epäsosiaalisiin aineksiin ja jatkaa työtään kansallissosialismin tutkinnassa ja verkostoitumisessa. Hänen johtajuutensa Rockwellin perinnön säilyttämisessä on ollut kunnioitettava.
Tri. Pierce ja Matt Koehl olivat ystäviä kun tri. Pierce menehtyi ja minä otin yhteyttä häneen useita vuosia sitten. Olin iloinen, että herra Koehl tapasi minut Arlingtonissa ja täytti monta mustaa aukkoa. Vietimme aikaa puhuen tulevista haasteista ja konflikteista puhtaan teoreettisen ideologian ja käytännön poliittisen muutoksen välillä. Herra Koehl on mies, joka on ollut aktiivinen politiikassa 1950-luvulta lähtien ja omaa suuret määrät tietoa. Opin useita asioita vierailuni aikana. Herra Koehl ja minä haluamme kunnioittaa Rockwellia virallisin menoin ja meillä on muutama idea joita työstämme tällä hetkellä.
Toinen mies, joka ansaitsee kunnioituksemme ja jota kunnioitetaan tänä kesänä, on Emory Burke. Tämän suoraselkäisen valkoisen miehen perhe ja ystävät pitävät muistotilaisuuden etelässä, joko Georgiassa tai Alabamassa. Emory Burke liittyi National Allianceen ja toimi yksikkökoordinaattorina Alabaman paikallisyksikössämme kuolemaansa asti. Jokainen, joka tunsi Emory Burken, puhui hänestä ylistävästi ja hän ansaitsee hyvin huomattavan muistotilaisuuden. Toimitan tiedot tästä tapahtumasta kun se on lähempänä.
Viimeinkin, teille kuuntelijat, jotka ette ole lukeneet tai kuulleet George Lincoln Rockwellia, suosittelen, että ostatte hänen kirjansa White Power tai This Time the World. National Vanguard Booksilla on myös kokoelma hänen puheistaan, jotka ovat informatiivisia ja viihdyttäviä. Lähetyksen jälkeen tulee mainos, joka liittyy Rockwelliin. Olkaa hyvät ja kuunnelkaa audiotiedostot tästä lähetyksestä tai etsikää netissä olevasta kirjakatalogistamme hakusanalla "Rockwell". Rockwell oli fantastinen väkemme johtaja. Saadaksemme syvempää näkemystä nykyiseen ongelmaamme meidän tulee katsoa sitä eri kulmista. Rockwellin kirja This Time the World on hyvä opiskeltava. Se on osin vanhentunut, mutta sen avulla voi paremmin ymmärtää sen kirjoittajan mieltä. Luulen, että tulette pitämään siitä.
Jälleen kerran, kiitän teitä, että olitte seurassani tänään.
|
|
|
