Adolf Hitler:

Bolshevismi ja Euroopan kansojen yhteisö

Puheesta Nürnbergin kongressissa 1937.

Kansallissosialisteina olemme täysin selvillä nykypäivän maailmaan levottomuutta tuovan taistelun syistä ja ehdoista. Mutta ennen kaikkea tajuamme tämän kamppailun mittasuhteet ja laajuuden. Se on jättiläismäinen, maailmanhistoriallinen ilmiö! Suurin vaara ihmiskunnan sivistykselle, mikä sitä vanhan ajan valtioiden hajoamisen jälkeen milloinkaan on uhannut.

Tätä kriisiä ei voi verrata mihinkään muuten tavanomaisista sodista tai niin usein tapahtuvista vallaukumouksista. Ei, on kysymys kaikkikäsittävästä yleishyökkäyksestä nykyistä yhteiskuntajärjestystä, henkistä ja sivistyksellistä maailmaamme vastaan. Tämä hyökkäys suuntautuu yhtä hyvin kansojen perusolemusta vastaan sinänsä, niiden sisäistä järjestystä ja näiden kansakuntien kunkin rodulle ominaista johtoa vastaan, kuin myös niiden henkistä elämää, niiden perinteitä, niiden taloutta ja kaikkia muita laitoksia vastaan, jotka määräävät näiden kansojen tai valtioiden olemuksen, luonteen ja elämänkuvan...

Yhtä vähän kuin yksityiset ihmiset tai kansat ovat muina aikakausina vain toisenlaisen käsityskantansa ja erilaisten tarkoitusperiensä perusteella voineet pysyä tällaisten käännekohtien tai maailmaa järkyttävien vallankumousten ulkopuolella, yhtä vähän voi kukaan nykyaikana pelastua kommunismin poliittisesta vaarasta yksinkertaisesti kiistämällä sen olemassaolon tai kieltämällä sen uhkaavan vaikutuksen.

Uskon kernaasti, että demokraattisen maailman valtiomiehille ei tuota iloa askarrella kommunismin probleemin parissa. Mutta siitä ei ole kysymys. Heidän ei tarvitse tahtoa sitä, mutta kerran he tulevat siihen pakotetuiksi, tai heidän demokratiansa menee niin tai näin säpäleiksi. Tämä maailmanrutto ei ole pyytävä lupaa saada marxilaisen diktatuurin avulla tehdä lopun demokratioista, vaan se on sen tekevä. Ja tämä ei tapahdu platoonisesti sanoutumalla irti tästä ilmiöstä tai sen enemmän tai vähemmän juhlallisella kieltämisellä, vaan se voi vain tapahtua tekemällä kansat immuuneiksi tätä myrkytystä vastaan sekä taistelemalla kansainvälistä basillinkantajaa itseään vastaan.

Mutta tämä immuuniksi tekeminen on oleva sitä välttämättömämpi, koska juuri Euroopassamme, missä kansat ovat niin läheisesti toistensa yhteydessä, yksityisten valtioiden kohtalo on sidottu myöskin toisiin. Niin, ei ainoastaan tämä: Koska tämä Eurooppa on kansojen ja valtioiden yhteisö, jotka ovat vuosisatojen kuluessa vähitellen kohonneet vieretysten ja molemminpuolisesti hedelmöittäneet ja täydentäneet toisiaan, ei yhden tähän yhteisöön kuuluvan valtion tartunta rasita vain tätä valtiota, sen ollessa muille ehkä vain mielenkiintoista, vaan se on päinvastoin kaikille ratkaisevaa...

Kaikki eurooppalaiset valtiomme ovat syntyneet alkujaan pienistä rotuytimistä, joita on kuitenkin käsiteltävä tämän muodostuman todella voimakkaina ja muotoa antavina tekijöinä.

Mutta terävimmin näemme tämän tosiseikan saavan vahvistuksensa sellaisissa valtioissa, joissa ei vielä meidän päiviimme mennessä ole syntynyt tasapainoa muovatun ja johdetun massan ja muovaavien ja johtavien voimien välillä, mikä ei kenties ole onnistunut, mutta mitä ei todennäköisesti ollut tarkoitettukaan. Yksi näistä valtioista on ollut Venäjä. Sangen ohut, ei venäläiskansanomainen, siis ei-sIaavilainen johtajaluokka on tehnyt tästä pienistä ja kaikkein pienimmistä yhteisöistä muodostuneesta valtioseoksesta suoranaisen valtiokolossin, joka on näennäisesti järkkymätön, mutta jonka suurin heikkous on aina ollut sen vereltään ei-venäläisen johtavan luokan lukumäärä ja arvon epäsuhde sen kansallis-venäläisten ainesten lukumäärään ja arvoon.

Siellä voi senvuoksi uuden rodun tunkeutuminen ja hyökkäys erikoisen helposti johtaa menestykseen, rodun, joka on tietoisesti omaksunut kansanomaisen johtajan naamion erotukseksi vanhasta virallisesta valtiojohdosta. Siellä onnistui Venäjän kansaan itseensä verrattuna luvultaan mitättömän juutalaisen vähemmistön, anastamalla johdon kansallisuudeltaan venäläiseltä köyhälistöltä ei ainoastaan tunkea siihenastinen yhteiskunnallinen ja valtiollinen johto pois asemistaan, vaan muitta mutkitta hävittää se sukupuuttoon.

Juuri siksi ei nykyinen Venäjä ole pohjimmaltaan muuta kuin Venäjä 200 tai 300 vuotta sitten. Vieraan rodun diktatuuri, rodun. joka on auttamattomasti riistänyt itselleen herruuden varsinaisten venäläisten yli ja käyttää sitä sen mukaisesti.

Jos tämä uuden valtiomuodostuksen kehityskulku olisi nyt päättynyt Venäjälle, voisi ilmiön yksinkertaisesti huomioida historiallisena tosiseikkana, kuten jokaisen muunkin samankaltaisen ilmiön ja tyytyä siihen. Mutta sikäli kuin tämä juutalainen rotu pyrkii nyt muiden kansojen keskuudessa samaan vaikutukseen ja näkee nykyisessä Vertäjässä jo vallatun tukikohtansa ja sillanpääasemansa uuteen laajentumiseen, on tämä probleemi kasvanut venäläisestä maailmankysymykseksi, joka tullaan ratkaisemaan niin tai näin, koska se on ratkaistava.

Te tunnette, puoluetoverini, tämän aikamme merkillisen ilmiön tähänastisen tien.

Kansoihin tunkeutuu kutsumatta juutalainen rotu ja koettaa pääasiallisesti kauppaa ja tavarainvaihtoa harjoittavana vieraana kauppiaskuntana ensinnä saada määrätyn taloudellisen vaikutusvallan.

Vuosisatojen kuluttua vie tämä kehityskulku siihen, että näiden tunkeilijoiden taloudellinen mahti vähitellen antaa aihetta kiivaaseen vastavaikutukseen isäntäväen taholta. Tämä luonnollinen vastustus saa juutalaiset kiirehtimään yritystään, vähitellen tapahtuvaa sulautumista teeskentelemällä, poistaakseen ei ainoastaan heidän vieraana kansana muodostamansa päähyökkäyskohteen, vaan sen lisäksi hankkiakseen suoranaista ja eritoten poliittista vaikutusvaltaa kysymykseen tulevassa maassa.

Osaksi taloudellisten etujen vuoksi, mutta myöskin osaksi synnynnäisestä porvarillisesta laiskuudesta eivät monet tajua tämän kehityksen vaaroja. Tällöin ei tietoisesti kuulla vaikutusvaltaisten tai älykkäiden ihmisten varoittavaa ääntä, kuten historiassa kerta kaikkiaan aina tapaa olla asianlaita, kun ennustetut seuraukset ovat luonteeltaan epämiellyttäviä.

Täten onnistuu tämän juutalaisen, mutta isäntäkansojen kielellä toimivan rotuyhteisön, kaupallisesta vaikutusvallastaan lähtien yhä enemmän saada vaikutusvaltaa poliittiseen kehitykseen. Se liikkuu tällöin yhtä hyvin ruhtinaitten kuin päinvastoin vastustajiensa leirissä. Mutta juuri samassa määrin kuin heidän onnistuu toiminnallaan järkyttää dynastisesti ankkuroidun kuninkuuden tosin muistakin syistä vähitellen heikontuvaa asemaa, siirtävät he mielenkiintonsa enemmän demokraattisten kansanliikkeiden edistämiseen. Mutta demokratia on silloin vasta edellytyksenä sellaisten hirmuvaltaisten muodostumien organisoinnille, joina tunnemme sosiaalidemokratian, kommunistisen puolueen tai bolshevistisen internationaalen.

Mutta sillä välin kuin demokratia tuhansilla muodollisuuksilla ja ennen kaikkea tietoisesti kasvattamalla mahdollisimman heikkoja valtionedustajia vähitellen tukahduttaa elävän vastustustahdon, kehittyy radikaaleissa vallankumousliikkeissä juutalaisen maailmanvallankumouksen etujoukko.

Yhteiskunnalliset ja taloudelliset heikkoudet ovat avullisina tämän vain juutalaisainesten järjestämän boishevistisen internationaalen hajoittavan hyökkäyksen helpottamisessa.

Näin toistuu tässä vaiheessa sama ilmiö kuin edellisessä. Sillä välin kuin osa "Juudaan kansalaisista" varsinkin sanomalehdistön vaikutusvaltaa hyväkseen käyttämällä demobilisoi demokratian tai liittämällä sen kansanrintaman muodossa vallankumouksellisiin ilmiöihin tartuttaa siihen niiden myrkkyä, kantaa jo toinen osa juutalaisia holshevistisen vallankumouksen soihtua keskelle porvarillis-demokraatista maailmaa tarvitsematta pelätä sen taholta tehokasta vastustusta. Viimeinen päämäärä on silloin lopullinen holshevistinen vallankumous. Mutta se ei ole suinkaan köyhälistön asettama proletaarinen johto, vaan köyhälistön alistaminen uuden vieraan herransa johtoon.

Sitten kun kiihotettu, villiintynyt ja mieletön massa vankiloista ja kuritushuoneista vapaaksi päästettyjen epäyhteiskunnallisten ainesten tukemana on kerran hävittänyt sukupuuttoon kansojen luonnollisen, rodullisen älymystön ja vuodattanut sen veren kuiviin mestauslavalla, jää älyllisen, joskin surkuteltavan, tiedon viimeisenä vaalijana jäljelle juutalainen. Sillä yhdestä seikasta on tässä pidettävä kiinni: Tämän rodun ollessa kyseessä ei ole kysymys henkisesti tai moraalisesti etevämmästä, vaan kummassakin suhteessa läpeensä alempiarvoisesta rodusta! Sillä häikäilemättömyyttä, omantunnonpuutetta ei voida koskaan rinnastaa suoraan, nerokkaaseen luonteenlaatuun.

Luokaapa, kansalaiset, vain silmäys juutalaisten merkitykseen kaupallisessa suhteessa ja sitten silmäys todella arvokkaisiin, luovasta mielikuvituksesta, nerokkuudesta ja rehellisestä työstä versoviin ihmiskunnan keksintöihin tai suurtöihin. Jos milloinkaan pitää paikkansa toteamus, että ei tosiasioiden kanssa puuhaaminen, vaan tosiasioiden luominen on ratkaisevaa, niin eniten kaikkea juutalaisuuden todellista arvoa arvosteltaessa. Se voi useissa maissa täyttää 90 prosenttia kaikista henkisen elämän paikoista, mutta se ei ole löytänyt, luonut tai tuottanut tiedon, sivistyksen, taiteen jne. perusteita. Se voi määrätyillä tempuilla saada kaupan haltuunsa, mutta kaupan perustaa, s.o. arvoja, eivät juutalaiset ole keksineet ja kehittäneet. Se on luomiskyvyltään läpeensä lahjaton rotu.

Siksi täytyy sen, jos se milloin haluaa jossakin jatkuvasti hallita, ryhtyä verisesti hävittämään muiden kansojen siihenastisia älymystöluokkia. Muuten joutuisi se ennen pitkää jälleen häviölle niiden ylivoimaisen älymystön edessä. Sillä he ovat aikojen alusta olleet kaikessa, mikä koskee todellisia aikaansaannoksia, töhertelijöitä ja pysyneet töhertelijöinä.

Miten on kansallissosialismi vastoin viisaiden arvostelijoittemme ennustuksia suoriutunut näistä julkeista tyhjäntaitajista? He eivät demokraatteina edes hallinneet demokratiassa piileviä mahdollisuuksia eivätkä sosialidemokraatteina pystyneet johtamaan massoja. Vaikka he nauttivat edun taloudestamme, eivät he estäneet taloutemme rappeutumista eikä heidän onnistunut kommunisteina tehdä sortumisesta toivottuja johtopäätöksiä. Ja vain siksi, että heitä vastassa seisoi tietoisena kansallissosialismi, joka tunsi heidät.

Ja siksi olemmekin me kansallissosialistit niin itsevarmoja ja niin vakuuttuneita valtiomme häviämättömyydestä. Tosin katsomme muun maailman olevan osaksi sangen vaaranalaisessa asemassa, koska se tietoisesti sulkee silmänsä tältä kysymykseltä ja ennen kaikkea kieltäytyy näkemästä., että köyhälistön diktatuuri ei ole mitään muuta kuin juutalaisälymystön diktatuuri.

Olemme kuluneena vuonna tilastollisella todistesarjalla osoittaneet, että Neuvosto-Venäjän köyhälistömaan johtavista paikoista oli siihen aikaan 80% juutalaisten hallussa. Se merkitsee siis: Köyhälistö ei hallitse, vaan tuo rotu, jonka Davidin-tähdestä on lopulta tullutkin niin sanotun köyhälistövaltion vertauskuva. Vertasimme siihen asiaintilaa Saksassa, jossa kansallissosialistisen työn ansiosta johtoon etsitään ja kasvatetaan parhaimmat kyvyt henkilöön, syntyperään tai varallisuuteen katsomatta. Juutalainen maailmanlehdistö ja myöskin Neuvosto-Venäjän, s. o. Neuvosto-Judeanmaan, lehdistö kirjoittivat silloin siitä lavealti, mutta tästä n.s. "työläisten ja talonpoikain valtion" täysin juutalaisen johdon tilastollisesta toteennäyttämisestä ei mainittu sanaakaan. Heidän olikin pakko vaieta siitä. Siinä ei ollut mitään, minkä olisi voinut valheilla kieltää vai vääristellä, mutta kylläkin se vaara tarjolla, että muut kansat olisivat päässeet selville asianlaidasta!

Olemmehan muuten itse kokeneet sen Saksassa. Ketkä olivat Baijerin Neuvostotasavaltamme johtajia? Ketkä olivat Spartakuksen johtajia? Ketkä olivat kommunistisen puolueemme todellisia johtajia ja rahoittajia? Siitä eivät pääse ympäri hyväntahtoisimmatkaan herrat maailmandemokraatit eivätkä voi sitä muuttaa: Ne olivat pelkästään juutalaisia!

Niin oli Unkarissa ja niin siinä osassa Espanjaa, jota varsinainen Espanjan kansa ei tällä hetkellä ole vielä valloittanut takaisin!...

Vuosikymmeniä käyttivät nämä juutalaiset meidänkin maassamme köyhälistön marxilaisia puolueita muurinsärkijöinä, mutta ei suinkaan kansallisen tai talouselämän loiseläjiä vastaan, ei, päinvastoin loiseläjien palveluksessa aina vain kansallista tuotantoa vastaan. Niin kauan he ahdistivat tätä kansallista tuotantoa, kunnes lopulta seitsemän miljoonaa työtöntä harhaili kadulla. Ja tämä kaikki vain toivossa, että näistä seitsemästä miljoonasta työttömästä sittenkin lopulta voitaisiin muodostaa bolshevistinen vallankumousarmeija. Sen avulla toivottiin voitavan sitten hävittää kansamme kansallinen älymystö täsmälleen samoin kuin nyt yritetään tehdä Espanjassa ja kuten Venäjällä on tehty.

Mutta tässä taistelussa, jota yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden johtavana aineksena ohjaa ja organisoi nimenomaan juutalainen, ei hyökätä ainoankaan juutalaisen kimppuun yhteiskunnallisesti vaarallisena aineksena. Vain siellä, missä ei ole enää kansaan sidottua johtoa, alkavat juutalaisen viimeiset vietit mellastaa. Ala-arvoisin johto, jota ihmisille voidaan ajatella, aikaa silloin, kuten Neuvosto-Venäjällä, teurastaa ja tuhota toinen toistaan.

Mutta kun joku käy tätä näennäisesti yhteiskunnallista maailmantaistelua vain pakottaakseen lopuksi vieraiden kansojen jäsenet mitä julmimman diktatuurin muodossa tämän rodun johtoon ja pyrkii tämän ohella laajentamaan tämän ilmiön maailmanvallankumoukseksi, silloin ei tällainen kehitys ole vain jokaisen asia, jota se suoranaisesti koskee, vaan myöskin jokaisen epäsuorasti uhatun asia...

Tässä Euroopan sivistyskansojen yhteisössä on juutalainen maailman-bolshevismi ehdottomasti vieras, joka ei tuo pienintäkään lisää talouteemme tai sivistykseemine, vaan saa vain aikaan sekasortoa, joka ei voi tarjota ainoatakaan myönteistä aikaansaannosta Euroopan elämän kansainvälisessä näyttelyssä, vaan ainoastaan propagandataulukoita, valheellisia lukuja ja kiihotusjulisteita...

Meitä kiinnostaa Eurooppa enemmän kuin sen ehkä tarvitsee kiinnostaa useita muita maita. Maamme, kansamme, sivistyksemme, taloutemme ovat kasvaneet yleiseurooppalaisesta riippuvaisuudesta. Meidän täytyy senvuoksi suhtautua vihamielisesti jokaiseen yritykseen tuoda tähän Euroopan kansojen perheeseen yksitellen ja kokonaisuutena hajoittavia ja hävittäviä aineksia.

Sitäpaitsi on meille saksalaisille ajatus, että tätä Eurooppaa ohjattaisiin ja hallittaisiin juuri Moskovasta käsin, yksinkertaisesti sietämätön. Jos muissa valtioissa siedetään sellaista poliittisen vaatimuksen julkeutta, voimme me vain hämmästyen ja valittaen huomioida tämän. Mutta meille olisi joka tapauksessa jo pelkkä kuvitelma, että ottaisimme vastaan ohjeita meitä niin paljon alempana olevasta maailmasta, yhtä naurettava kuin kuohuttava. Sitäpaitsi on sivistymättömän, bolshevistis-kansainvälisen rikollisjoukkueen vaatimus saada Moskovasta käsin hallita Saksan vanhaa eurooppalaista sivistysmaata lisäksi vielä röyhkeyttä...

Me kansallissosialistit olemme taistelussa tätä vihollista vastaan kasvaneet suuriksi. Yli 15 vuodessa olemme tuhonneet sen Saksassa henkisesti, maailmankatsomuksellisesti ja tosiasiallisesti. Eivät sen lukemattomat murhat ja muut väkivallantyöt eikä tuki, jota se sai valtakunnan silloisilta marxilaisilta vallanpitäjiltä, voineet estää voittokulkuamme. Tänä päivänä tulemme huolellisesti valvomaan, että Saksan ylle ei koskaan enää nouse sellainen vaara. Mutta jos joku uskaltaisi ulkoapäin tuoda tämän vaaran Saksaa lähelle tai Saksaan, tietäköön hän, että kansallissosialistinen valtio on luonut itselleen myöskin aseet. niillä salamannopeasti murretaan sellainen yritys.

Että olemme hyviä sotilaita, sitä ei maailma varmaankaan ole vielä unohtanut. Että olemme tänään vielä parempia sotilaita. siihen se voi luottaa. Mutta että kansallissosialistinen valtio olisi käyvä taisteluun ja taisteleva olemassaolostaan toisenlaisella kiihkomielisyydellä kuin ennen porvarillinen valtakunta, sitä älköön kukaan epäilkö!

Kotiin